Vreta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nuorisoseurantalo Wrethalla

Vreta on kylä Kemiönsaaren kunnassa kylä sijaitsee Kemiön kirkonkylän vieressä ja kuuluu kirkonkylän taajamaan.

Vreta muodostaa Kemiön kirkonkylän läntisimmän osan. Kirkonkylän muodostavat kylät ovat kasvaneet yhteen, eikä vanhoja kylärakenteita ole selkeästi havaittavissa. Vretan historiallinen kyläkeskus on ollut mäen päällä, jossa nykyään on Wrethallan nuorisoseurantalo ja Sagalundin museo. Kylässä on asutusta eri aikakausilta, pienteollisuutta ja yrityksiä sekä Kemiön paloasema. Vretan kyläalueeseen kuuluu myös peltoja ja metsää kirkonkylän läheisyydestä.

Varhaisin maininta Vretasta on vuodelta 1474.[1] Kylän alueelta on tosin löydetty useita pronssi- ja rautakautisia röykkiöhautoja.[2][3] 1500-luvulla kylässä on ollut neljä verollista taloa ja yksi säteri. Myöhemmin kylässä on neljän talon lisäksi yksi ratsutila. Isojako toteutettiin Vretassa 1786, jolloin neljä kylän taloista on ollut samalla omistajalla. Vretan kansakoulu perustettiin 1886. Kylään rakennettiin nuorisoseurantalo vuonna 1899 ja nuorisoseura osti vuonna 1906 Storgårdin tilan ja jakoi sen pienempiin palstoihin. Kylä kasvoi voimakkaasti 1900-luvun alussa kirkonkylän taajaman kehittyessä. Kylään perustettiin osuusmeijeri 1905 ja pienviljelijäkoulu 1906.[4]

Kansakoulun yhteyteen perustettiin kotiseutumuseo vuonna 1900. Museoalueella rakennettiin Sagalundin huvila vuonna 1911. Kansakoulu liitettiin lakkauttamisen jälkeen osaksi kotiseutumuseota ja sen alue on kasvanut lisää myöhemminkin.[5] Kemiön osuusmeijeri oli toiminnassa vuoteen 1991 asti.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vreta, Kimito Finlandssvenska Bebyggelsenamn: SLS. Viitattu 9.3.2021. (ruotsiksi)
  2. Jättekastberget Kulttuuriympäristön palveluikkuna: Museovirasto. Viitattu 9.3.2021.
  3. Vreta Mellangård 1 Kulttuuriympäristön palveluikkuna: Museovirasto. Viitattu 9.3.2021.
  4. a b Turunmaa yhteinen kulttuuriympäristömme Lounaistiedon karttapalvelu. Viitattu 8.3.2021.
  5. Sagalundin kotiseutumuseo Museovirasto. Viitattu 9.3.2021.