Rymättylä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rymättylä
Rimito
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Naantali
Rymättylä.vaakuna.svg Rymättylä.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°22′35″N, 021°56′30″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Turun seutukunta
Perustettu 1869
Liitetty 2009
– liitoskunnat Merimasku
Naantali
Velkua
Rymättylä
– syntynyt kunta Naantali
Pinta-ala 334,71 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 148,35 km²
– sisävesi 2,74 km²
– meri 183,62 km²
Väkiluku 2 165  [2]
(31.12.2008)
väestötiheys 14,59 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 19,6 %
– 15–64-v. 64,5 %
– yli 64-v. 15,9 %
Rymättylän saaristoon kuuluu satoja saaria. Yksi suurimmista on kuvassa näkyvä Rymättylän eteläosassa sijaitseva Aaslaluoto.

Rymättylä (ruots. Rimito) on entinen Suomen kunta Varsinais-Suomen maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Siihen kuului suurin osa Otavan saaresta sekä joukko pienempiä saaria Turun saaristossa. Merimasku, Rymättylä ja Velkua liittyivät osaksi Naantalia vuoden 2009 alussa. Kuntaliitoksessa Naantalin kaupungin nimi säilyi ennallaan, ja sen asukasluvuksi tuli vajaat 20 000. [4]

Rymättylän naapurikunnat olivat Korppoo, Merimasku, Naantali, Nauvo, Parainen, Turku ja Velkua.

Merkittäviä elinkeinoja Rymättylässä on varhaisperunan viljelyn lisäksi myös sillituotteiden valmistus, jota tehdään Boyfoodin tehtaalla Röölän kylässä ja pienveneiden valmistus Rymättylän kirkonkylällä Terhi Oy:n tehtaalla.

Rymättylä oli tunnettu talvinuotan vedostaan aiemmin, mutta nykyään ammattikalastuksen merkitys on pienentynyt huomattavasti. Kunnassa on kuitenkin useita kalanviljelylaitoksia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rymättylän-Merimaskun maamies- ja kalastajaseura perustettiin vuonna 1897. Toiminta oli alkuvuosista lähtien vilkasta, vaikka pitkät etäisyydet haittasivat toimintaa. Osittain tämän takia merimaskulaiset erosivat seurasta ja perustivat oman maamiesseuran vuonna 1918. Alkuaikoina tärkein toiminta oli hevosjalostus, toinen tärkeä asia maanviljelyksen koneellistuminen ja siihen liittyvät koulutukset ja tiedottaminen.[5]

Rymättylän murteelle tyypillistä on ruotsalaisten lainasanojen runsaus. Myös vertailumuodot ovat omanlaisiaan.[6]

Suomen käymään toiseen maailmansotaan liittynyt Moskovan rauhansopimus pakotti asukkaat muuttamaan pois Suomenlahden ulkosaarilta niiden tultua luovutetuksi Neuvostoliitolle maaliskuussa 1940. Seiskarin saaresta joutui lähtemään noin 700 ihmistä, ja heistä suurin osa sijoitettiin lounaissaaristoon, Rymättylään, Merimaskuun ja Kustaviin. Rymättylään muutti kymmeniä perheitä. Seiskarilaisten lisäksi Rymättylään muutti muun muassa Koivistolaisia, joista kymmenen perhettä osti kokonaisen Pakinaisten saaren. Sota-aikana Rymättylässä oli kuusi kansakoulua. Evakkoon saapuneet ihmiset hankkivat elantonsa kalastamalla ja siihen aikaan Rymättylässä oli yhdeksän suurta nuottakuntaa. Sodan päätyttyä suurin osa evakoista muutti lähemmäs kotiseutujaan ja vain pieni osa heistä jäi asumaan sijoituspaikalleen.[7]

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rymättylän kautta kulkee Saariston rengastie.

Rymättylän saaristoon kuuluu noin 400 saarta. Rymättylän pääsaarella Otavalla sijaitsee Rymättylän kirkko, joka on todennäköisesti 1510-luvulla rakennettu kivikirkko.[8] Rymättylän Röölä on maankuulun Saukko-sillilaivaston kotisatama. Merenkulkulaitoksen yhteysalus M/S Kaidalla, jonka kotisatama on Haapalassa, pääsee tutustumaan Rymättylän ulkosaaristoon, kuten Turun kaupungin omistamaan ulkoilualueeseen Maisaareen, Ruotsalaiseen, Pakinaisiin, Pähkinäisiin, Korvenmaahan ja Samsaareen, sekä Paraisilla sijaitseviin Ahvensaareen, Maskinnamoon ja Houtsalaan.

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rymättylän kyliä ovat Aatila, Ahteentaka, Ajola, Alakylä, Ampuminmaa, Antola, Anttila, Autuinen, Brunnila, Hanka, Hankaanperä, Heinäinen, Hintsala, Hämmärö, Hämölä, Isopoikko, Järvenperä, Kaarniitta, Kaastla, Kauppila, Kepuinen, Kinttala, Kirjala, Knaapila, Koisaari, Koivusaari, Kuivanen, Kurala, Kurinen, Kurjanrauma, Leikkinen, Leiklahti, Lookila, Maanpää, Maisaari, Maskulainen, Meinikkala, Metsäpoikko, Montola, Ojainen, Okala, Paavainen, Pakinainen, Peräinen, Poikko, Pornainen, Pulkkala, Raula, Riiainen, Riittiö, Ruokorauma, Ruotsalainen, Röölä, Saarla, Salo, Santala, Seppälä, Suikkila, Suutarla, Taipale, Tanila, Valtainen, Vanhakylä, Veluinen, Viljainen, Ylikylä, Ylttinen ja Äijälä.

Poikon kylässä sijaitsee Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kurssi- ja leirikeskus Kunstenniemi.

Tunnettuja rymättyläläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 1.1.2009.
  4. Kuntaliitos hyväksyttiin valtuustoissa pienin murinoin (Turun Sanomat 28. elokuuta 2007)
  5. Lehto, Markku: Mennyttä aikaa Merimaskussa – Maamiesseura. Rannikkoseutu, 30.6.2009, nro 49, s. 11. Raisio: Suomen Paikallissanomat Oy.
  6. Koskensalo, Timo: Rannikkoseudun fraasit yksiin kansiin. Rannikkoseutu, 12.4.2016, nro 28, s. 6–7. Raisio: Alma Media Kustannus Oy. ISSN 0782-5544.
  7. Herrala, Raija: Halkoja ja kalastusta. Rannikkoseutu, 30.6.2009, nro 49, s. 7. Raisio: Suomen Paikallissanomat Oy.
  8. Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 160–161. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
  9. Jukka Alihanka on kuollut 22.11.2013. TS-Yhtymä. Viitattu 4.10.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]