Taalintehdas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taalintehtaan satama ja tehdasrakennus.

Taalintehdas (ruots. Dalsbruk) on noin 1 700 asukkaan taajama Lounais-Suomessa, Kemiönsaaren kunnassa. Taalintehdas toimi entisen Dragsfjärdin kunnan keskustaajama aina vuoteen 2009 asti, jolloin Kemiön, Västanfjärdin ja Dragsfjärdin kunnat yhdistyivät Kemiönsaareksi.

Taalintehtaan sataman empiretyyliset rantamakasiinit ovat valmistuneet 1830-luvulla.

Taalintehtaan kylän rakentumiseen on ennen kaikkea vaikuttanut teollistuminen ja kylän pitkään jatkunut, yli 300-vuotinen ruukkitoiminta. Taalintehdas kuuluu 1600-luvun suurvalta-ajan varhaisiin rautaruukkeihin. Taalintehtaalla oli poikkeuksellisen pitkä historiallinen jatkuvuus, sillä tehdas perustettiin jo vuonna 1686 ja aina vuoteen 2012 asti siinä toimi edelleen rautatehdas.[1] Myös Taalintehtaan kylän voidaan laskea syntyneen silloin, kun Dahlin kylään perustettiin rautaruukki.

Taajamassa on monta uudempaa kerrostaloa, terveyskeskus, Kemiönsaaren toinen kunnantalo, kaksi ruokakauppaa, vaatekauppoja, kotitarvikekauppoja, kaksi ravintolaa, rantahotelli, kaksi pankkia, apteekki, Alko ja posti sekä monipuolinen vierasvenesatama.

Taalintehtaalla järjestetään vuosittain heinäkuussa Baltic Jazz -festivaalit sekä elokuussa monitaidefestivaali Norpas. Kesäkuussa juostaan Lövö broloppet -puolimaraton Taalintehtaalta Lövön sillan kautta Kasnäsiin.

Museovirasto on määritellyt Taalintehtaan historiallisen teollisuusalueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[1] Ruukin vanhat masuunit ja hiiliuunit on osin restauroitu 2000-luvun alussa. Taajaman erikoispiirre on, että useat sen rakennuksista on perustaltaan tai kokonaisuudessaan rakennettu kuonatiilestä eli raudan valmistuksen sivutuotteena syntyvästä kuona-aineesta muotoilluista tiilistä. Taalintehtaan alueen asuinrakennuksista vanhimmat ovat 1700-luvulta.

Vuonna 2016 Taalintehdas valittiin Varsinais-Suomen vuoden kyläksi.[2]

Taalintehtaan tehtaan vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taalintehtaan hiiliuunit.

Taalintehdas perustettiin vuonna 1686 Dahlin kylään ruotsalaisen Daniel Faxellin toimesta. Tuohon aikaan kylä kuului kruunulle ja sitä asutti vain muutama talonpoika. [3] Teollisuuden sijoittuminen satamiin on yleismaailmallisesti merkittävä ilmiö ja myös Taalintehtaan ruukki perustettiin kuljetusyhteyksien kannalta erinomaiselle paikalle. Läheisestä Skeppsholmenin saaresta löytyi syvä, suojainen luonnon satama rahtialuksille ja läheltä kulki purjehdusväylä, jota pitkin pääsi aina Ruotsiin asti. Ruotsista tuotiin myös suurin osa malmista. Lisäksi Dahlin kylän lähistön vesivaroja pystyttiin valjastamaan energiaksi. Ympäröivät metsävarat puolestaan olivat oleellinen resurssi, sillä metsistä saatiin puuta puuhiilen tekoon, jota tarvittiin rautaa sulattaessa. [4] [1] [5]

Dahlin kylään rakennettiin aluksi vain masuuni ja itse raudan taonta tehtiin muualla. Tehtaan toimintaa haittasi milloin rahan puute, milloin hiilipula, ja tehdas oli usein pitkiäkin aikoja pysähdyksissä. [5] Vuonna 1724 tehdas tuli osaksi ruukkiketjua, johon kuuluivat myös Billnäsin, Fagervikin ja Skogbyn ruukit. Taalintehtaasta tuli itsenäinen osakeyhtiö 1885, jonka jälkeen tehdasta laajennettiin merkittävästi. 1860-luvulla tehdas sai luvan putlaus- ja valssilaitoksen perustamiseen ja siitä tuli Suomen suurin raudanvalmistuslaitos. Masuunien ohella Taalintehtaalla toimi valssilaitos, valimo, kettinkitehdas, naulatehdas ja höyrysaha. Uusi tehdas rakennettiin merikuljetusten helpottamiseksi Skeppsholmenin saarelle, josta kehittyi vähitellen Taalintehtaan teollisuuskeskus. [1]

Faxellin jälkeen ruukin omisti mm. Billnäsinkin omistanut Mikael Hising. Tehdas on vaihtanut omistajaa yli 20 kertaa. Se toimi vielä vuonna 2010 Ovakon valssaamona, mutta loppuvuodesta 2010 se sai uuden nimen FNsteel.[6][7]

Taalintehtaan tehtaan työllistävä vaikutus on ollut merkittävä, mutta se on myös vaihdellut suuresti eri aikoina. Lisälaajennuksista johtuen yhtiö työllisti 800 henkeä 1900-luvun alussa. Tehtaan vaikutuksesta elinkeinorakenteeseen kuvaa hyvin se, että maatalousväestön osuus entisessä Dragsfjärdin kunnassa oli vuonna 1901 vain 26,1 % kun se koko maassa oli 71,2 %. Vuoden 1923 teknisten uudistukset johtivat siihen, että työvoimaa ei enää tarvittu entiseen malliin. Töitä riitti 450 hengelle ja laman syventyessä 1930-luvulla enää 350 hengelle. Rajun saneerauksen jälkeen ja suhdanteiden parantuessa 1933 voitiin taas investoida ja vuonna 1936 tehtaassa oli taas yli 700 työntekijää. Työväen sosiaalisia oloja parannettiin rakentamalla asuntoja ja uusimaan tehtaan sairaala. Työntekijämäärät olivat huipussaan 1970-luvun modernisoinnin jälkeen vuonna 1976, jolloin tehdas työllisti 1157 henkeä. Suhdanteet kääntyivät laskuun, ja vuosien saatossa tehtaalta on irtisanottu satoja työntekijöitä kunnes vuonna 2012 tehdas ajautui lopullisesti konkurssiin ja lopetti toimintansa. [5]

Historiallinen rakennuskanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisesti teollisuusyritykset ovat vastanneet alueensa yhdyskuntasuunnittelusta, asuntoihin ja vapaa-aikaan liittyvästä rakentamisesta pitkälle 1900-lukua. Tehdas omisti pitkään yhdyskunnan maapohjan, huolehti kaavoituksesta ja rakentamisesta. Toisen maailmansodan jälkeen tehtaan vaikutus yhdyskunnan rakentamiseen alkoi heiketä. 1970-luvulla kunnan keskus siirtyi Taalintehtaalle ja kunnasta tuli keskeinen kaavoittaja ja rakentaja. Taalintehtaan rakennuskanta koostuu eriaikaisista teollisuus-, tuotanto- ja varastorakennuksista sekä lisäksi työväenasuinrakennuksista ja -asuinalueista 1700-luvulta nykypäivään asti. Taalintehtaan hyvin säilynyt ja yhtenäinen rakennusperintö antaakin kiehtovan katsauksen ruukkiyhteiskunnan kehityksestä. [1] Kylän rakennuskantaa elävöittää niiden yhä käytössä olevat erikoiset nimet, jotka kertovat talonluonteesta ja kyläläisten huumorintajusta.

Teollisuusrakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taalintehtaan tehtaan toiminnan siirtyminen omalle saarelle eriytti sen muusta kylärakenteesta. Sen sijaan tehtaan vanhimmat rakennukset ovat sulautuneet osaksi kylämiljöötä. Teollisuusrakennukset muodostavat kaksi erillistä ryhmää. Vanhan, kivestä rakennetun, mutta osittain uusitun ja vahvistetun kivipadon alapuolella on harmaakivestä ja tiilestä rakennetun masuunin raunio ja sen ympärillä raastuvan, pasutusuunin ja hiilihuoneen perustuksia. Ensimmäinen masuuni rakennettiin vuonna 1688. Masuunin ympäristö muodosti teollisen toiminnan keskuksen 1800-luvun lopulle asti, jonka jälkeen teollinen keskus siirtyi Skeppsholmenille. Nykyinen masuunin raunio on peräisin 1800-luvulta ja se oli käytössä aina vuoteen 1928 asti. Etelään masuunista on slagitiilestä ja punatiilestä rakennettu valimo sekä tiilinen konepaja sekä ruuvi- ja mutteritehdas. [1][4]

Taalintehtaan masuuni on Suomen masuuniruukeista vanhin [8]. Nykyään masuunin raunioilta on järjestetään esimerkiksi konsertteja Baltic Jazzin ja Norpas-festivaalin aikaan. Kesällä 2013 raunioita käytettiin kesäteatterin esityspaikkana. Masuunin rauniota ympäröivät kivirakennukset ovat 1700-luvun takkirautavalimo ja mekaaninen verstas [4]. Mekaanisessa verstaassa järjestetään vuosittain tunnelmallisia myyjäisiä, konsertteja ja muita tapahtumia. Verstaan käyttöä rajoittaa huono valaistus ja kylmyys: rakennuksessa on maalattia, eikä lämmitystä ole. Lisäksi rakennuksissa toimii pesula.

Uudempi tehdasalue, jonka vanhimmat osat ovat 1920-luvulta, ja jota on rakennettu etenkin 1930-luvulla ja 1970-luvulla, on perustettu Skeppsholmenin saarelle. Skeppsholmen on liitetty penkereellä mantereeseen. [1] Saaresta tuli uusi Taalintehtaan keskus, kun putlauslaitos rakennettiin saareen. Sinne tehtiin myös useita asuntoja, varastoja ja vesijohto. [5] Saari toimi alun perin rahtilaivojen lastaussatamana. 1800-luvulla saari sai uuden luonteen, kun saareen perustettiin valssilaitos ja putlausuuneja, sitten höyryvoimalla käyviä kankirautavasaroita. 1900-luvulla kaikki teollinen toiminta siirtyi saarelle. Suurin osa saaren rakennuskannasta on uusiutunut nopeaan tahtiin teollisuuden kehityksen myötä, mutta joitakin 1920-luvun tiilirakennuksia on yhä jäljellä. [4] Uudempaa tehdasaluetta on hyödynnetty veneidensäilytyspaikkana. Tehtaan tiilestä rakennettu vanhin osa on jäänyt puristuksiin uudempien hallien väliin.

Rannan hiiliuunit ovat ainutlaatuisia: Taalintehtaan 11 hiiliuunin kokonaisuus on suurin koko Euroopassa. Uuneja alettiin rakentaa 1830-luvulla masuunin polttoaineeksi tarvittavan hiilen polttoon. Uunit on rakennettu kuona- eli slagikivestä. [4] [5] Hiiliuuneja on ollut paikalla enemmänkin, mutta niitä purettiin uuden kunnantalon tieltä 1970-luvun alussa.

Torin ympäristö ja rantamakasiinit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tori ja sitä ympäröivä rakennuskanta syntyivät 1800-luvun puolivälissä. Ensimmäisiä rakennuksia alueella olivat luultavasti rantamakasiinit, jotka koostuvat tallista, viljamakasiinista ja varastorakennuksesta sekä niiden vieressä sijaitseva toimistorakennus sekä vanha postitalo torin laidalla. Kaikki ovat empiretyylisiä rakennuksia. [1] [4] Rannan makasiineja kutsutaan ”Engelin makasiineiksi”, mutta ei ole todisteita sille että makasiinit olisivat C.L. Engelin suunnittelemia. Makasiinien yhteydessä on aikanaan ollut lastauslaituri ja nosturi. [4]. Rantamakasiineissa toimi pitkään tehtaankonttoritilat. Tällä hetkellä rantamakasiineissa toimii mm. ravintola ja kesällä matkailuinfo. Lisäksi talli toimii elokuvateatterina, jossa pidetään myös erilaisia yleisötilaisuuksia. Tallin historiaa kunnioitetaan, sillä elokuvateatterin nimi on Bio Pony.

Torin ympärille sijoittuivat keskeiset toiminnot kuten posti, lennätin ja 1900-luvulla leipomo ja teurastamo. Torin ympäristössä on eheitä osia 1800-luvun puolenvälin rakennetusta ympäristöstä: vanha postitalo kolmine kuisteineen, takana sijaitseva konttorirakennus ja mäen päällä oleva ”Kivikakolaksi” ristitty asuinrakennus. [4] Taalintehtaalla on käyty torikauppaa ainakin 1880-luvulta lähtien [5]. Tänä päivänä Torin ympäriltä löytyy yhä keskeisimpiä palveluita kuten kauppoja, kampaamo ja asiamiesposti. Toripäivät ovat keskiviikko ja lauantai. Lisäksi torilla järjestetään useita yleisötapahtumia ja iltatoreja vuodessa.

Ruukinkartanot ja ruukinpuisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruukinkartanoita Taalintehtaalla on kaksi. Vanhempi vuodelta 1762 sijaitsee puistoineen rantaan viettävässä rinteessä. Konttorirakennus, jossa on ollut virkailijoiden asuntoja, periytyy ilmeisesti 1700-luvulta tai 1800-luvun alusta. Empiretyylinen virkailijarakennus on 1800-luvun puolivälistä. [1] Taalintehtaan ensimmäisen ruukinkartanon rakennutti Petersenin patruunasuku vuonna 1762. Rakennus on alun alkaen edustanut hyvin tyypillistä 1700-luvun kartanorakentamista. Vaikka kartanoon on tehty vuosien kuluessa laajennuksia ja uudistuksia, on vanhan päärakennuksen muodosta ja luonteesta säilynyt olennaisin. Kartano toimi näihin vuosiin asti tehtaan edustuskäytössä. [4]

Uuden ruukinkartanon suunnitteli sveitsiläisarkkitehti A. Brünner 1870-luvulla. Se oli koristeellinen ja siihen kuului kauas näkyvä torni. Muita samaan aikaan pystytettyjä rakennuksia olivat tohtorin huvila, kerhohuone sekä hotelli, joka toimi sekä edustustilana että väestön kokoontumis- ja juhlatilana. Näistä rakennuksista ainoastaan kerhotalo on säilyttänyt alkuperäisen tyylinsä. Stünzin kartanorakennus koki suuren muutoksen vuonna 1935–1936, kun kartano uudistettiin arkkitehti Gunnar Wahlroosin suunnitelmien mukaan. Koristeellinen sveitsiläistyyli vaihtui 1900-luvun kurinalaiseen, lähes moderniin klassismiin. Lahden puolella on lisää 1800-luvulta peräisin olevia rakennuksia, mm. nykyinen hotelli, jossa alun perin oli virkamiesten asuntoja. [4]

Ruukinkartanon ympärille perustettiin jo 1700-luvulla suuri hedelmäpuutarha, joka muodosti alun ruukinpuistolle. Puiston luonne muuttui täysin 1870- ja 1880-luvuilla, kun sveitsiläissyntyinen patruuna Jacob Stünzi rakennutti puiston toisella laidalla olevalle mäelle uuden koristeellisen nikkarityylisen kartanon ja useita muita vastaavantyylisiä rakennuksia. [4]

Kirkko, koulu ja saunat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taalintehtaan monissa rakennuksissa on käytetty kuonakiveä eli slagitiiltä, ja nämä rakennukset ovat keskeisiä kylän miljöölle. Taalintehtaalle toivottiin pitkään omaa kirkkoa. Rautatehdas osti vuonna 1934 metodistiseurakunnan vuosina 1921–1922 rakentaman slagitiilisen kirkon ja luovutti sen seurakunnalle ehdolla, että tämä huolehtisi papin palkkaamisesta. [1] [4]

Taalintehtaan kansakoulu rakennettiin 1908 ja sitä on sittemmin laajennettu moneen otteeseen. Jugendtyylisen koulurakennuksen julkisivu saa vaihtelua mm. korkeasta slagitiilisestä kivijalasta ja ikkunoiden epäsymmetrisestä sijoittelusta ja ruutujaosta. [4] Koulurakennus toimii yhä kouluna.

Ruukinpuiston pohjoisosassa sijaitsee kuonakivestä vuonna 1902 rakennettu sauna[4]. Se oli ylempien toimihenkilöiden käytössä. Toinen sauna, joka oli työläisille tarkoitettu, sijaitsee Dammen -nimisen lammen rannalla. Saunakäytön loppumisen jälkeen se on toiminut viimepäiviin asti asuintalona.

Työläisasunnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työläisten ja virkailijoiden asuinrakennukset muodostavat poikkeuksellisen hyvin säilyneen, historiallisesti kerrostuneen kokonaisuuden 1700-luvulta nykypäiviin asti [1]. Ensimmäiset työväen asunnot rakennettiin luultavasti heti 1700-luvun vaihteessa Norrbackenin etelärinteelle [1] [4]. Ne olivat pieniä yhden, kahden tai kolmen perheen käyttöön tarkoitettuja mökkejä [5]. Nykyään nähtävät Norrbackenin työläisasunnot ovat tyypillisiä 1800-luvun alulle. Alun perin rakennukset ovat ulkoasultaan luultavasti olleet nykyistä vaatimattomampia, ja ne on punamullattu myöhemmällä ajalla. [4] Norrbackenin tuvat ovat osa Taalintehtaan ruukkimuseota, ja niihin on sisutettu työläisasuntoja eri aikakausilta.

Ruukki laajeni 1800-luvun lopulla ja työvoimaa tarvittiin tehtaalle lisää. Samalla asuntojen tarve kasvoi ja ryhdyttiin rakentamaan kasarmirakennuksia. Niin kutsutut Slaggis ja Marmoripalatsi ovat ensimmäisiä Taalintehtaalle rakennettuja kaksikerroksisia asuinkasarmeja, jotka rakennettiin 1800-luvun lopulla. Rakennusmateriaalina toimi kuonakivi ja molemmat kivikasarmit on rakennettu klassistiseen tyyliin. Myöhemmin rakennetut kasarmit poikkeavat näistä. [1][4][5]

Omaa erikoista rakennustyyppiään ovat Taalintehtaan kaksikerroksiset luhtikäytävätalot 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta [1]. Nedre Kajlins tai Nedre Kahelin on vuodelta 1900 ja Nybyggningen vuodelta 1890. Nybyggningenin ympärillä on useita maakellareita, joita kasarmin asukkaat käyttivät kylmäsäilytystiloina. Käringslängtan eli Akan kaipuu ja Slottet eli Linna, joka on yksi komeimmista luhtikäytävällä varustetuista asuinkasarmeista, rakennettiin vuonna 1896. [9] Slottetissa on ollut asunnot yhteensä 28 perheelle [4].

Rakentamista jatkettiin 1890-luvulla länteen Sabbelsin mäelle itäisen asutusalueen tultua täyteen. Sabbelsiin rakennettiin kahteen eri ryhmään suuria luhtikasarmeja, joista nuoremmat ovat yhä jäljellä. Sabbelsin kasarmit muistuttavat monessa suhteessa itäisen asutusalueen uudempia kasarmeja. Sabbelsin kasarmeissa kansallisromanttiset piirteet ovat kuitenkin korostuneet ja ikkunoiden puitejako ja savupiippujen sekä kivijalan koristelut ovat vuosisadan vaihteen tyylin mukaisia. Kasarmit on järjestäen rakennettu niin että korkea suljettu julkisivu katsoo merelle päin ja intiimimpi puoli koristeellisine sisäänkäynteineen ja luhteineen on suojaisella puolella. [4] Kasarmit toivat tänä päivänä asuintaloina ja luhtitalot ovat lähinnä kesäasukkaiden käytössä.

Asutuksen levittyä sekä itään että länteen jäi 1900-luvun alussa ainoaksi mahdollisuudeksi laajentaa pohjoiseen. Tullimäentien risteyksen vaaleat rakennukset sijaitsivat tässä jo 1870-luvulla. Tulli ja rakennukset ovat luultavasti syntyneet samoihin aikoihin torin kanssa. Rinteessä sijaitseva Koirankopiksi nimetty vaalea kasarmirakennus on rakennettu vuonna 1902. Rakennuksen teräväharjaiset kattolyhdyt ovat tyypillinen 1900-luvun alun piirre. [4] Pitkälle 1900-luvulle asti yli 60 % työläisasunnoista oli yhden huoneen asuntoja ja kolmannes koostui yhdestä huoneesta ja keittiöstä. Asuntojen ahtaus oli todellinen ongelma. Ahtaus helpottui vasta 1920-luvulla kaksihuoneisten asuntojen yleistyessä. Asuntopula oli kuitenkin tavallista. Puukasarmeja rakennettiin aina 1920-luvulle saakka, jolloin palattiin takaisin muuttaman perheen taloihin. [5]

Slottetin vieressä olevaa pientalojen ryhmää kutsutaan Honoluluksi, koska se muodostaa oman erillisen saariryhmänsä. Honolulun talot on rakennettu 1920- ja 1930-luvulla, jolloin omakotitalot olivat nousseet työväenluokan uudeksi asuinmuodoksi. Ne noudattavat aikakaudelle yleistä pientalomuotia; yhden keskussavupiipun ympärille neliöksi rakennettuja pientaloja, joissa on jyrkät satulakatot ja klassistisia piirteitä kuten valkoiset nurkkalaudat ja lunetti-ikkunat. Taloissa on slagikivestä muuratut sokkelit. Hollywood -talojen vaalea ja hillitty ulkoasu erottuu selvästi Sabbels-kasarmien voimakkaista väreistä ja monimutkaisista muodoista. Uudempaa rakennuskantaa edustavat Lähetinvuoren länsipuolella kohoavat Klockbergan ja Trollbergan neljä elementtikerrostaloa, jotka rakennettiin ruukin toimesta 1970-luvun alussa. Kerrostaloasunnot tarjosivat uutta ja modernia asumismukavuutta ja olivat hyvin haluttuja.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n Taalintehtaan historiallinen teollisuusalue Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  2. Taalintehdas on Varsinais-Suomen Vuoden kylä. Turun Sanomat, 21.8.2016. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.8.2016.
  3. Lukkala Marianne: Dalsbruk 1686-1986. Grafia, Åbo., 1986.
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Björkman, Johan: Byggnadskulturstig Dalsbruk. Curatio byggnadsvårdförening i Åboland rf, 2011.
  5. a b c d e f g h i Asplund Henrik & Suistoranta Kari: Kemiön suurpitäjän historia I. Ekenäs tryckeri Ab, Tammisaari, 1997.
  6. Taalintehtaalla valssilankaa valmistava Ovako Wire vaihtoi omistajaa, Salon Seudun Sanomat
  7. Hangötidningen
  8. Kautovaara Pekka: Ruukin töissä. Kunnallispaino Oy, Vantaa, 1986.
  9. Nähtävyyksiä Taalintehtaalla. – Sevärdheter i Dalsbruk. Moniste, 2000.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]