Ruukki (varhainen teollisuusalue)
Ruukki tarkoittaa historiallista teollisen metallintuotannon yksikköä Pohjoismaissa, etenkin Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa.[1] Ruukkien ympärille kehittyi kokonaisia kyläyhteisöjä. Nykyäänkin tunnettuja, kunnostettuja ruukkialueita Suomessa ovat muun muassa Teijon ruukki, Noormarkun ruukki sekä entisen Pohjan kunnan alueella sijaitsevat Fiskarsin, Antskogin ja Billnäsin ruukit.
Suomen teollinen kehitys alkoi rautaruukeista, joista ensimmäisiä perustettiin jo 1600-luvulla. Suomalaisten rautaruukkien masuunit käyttivät järvimalmia pitkälle 1800-luvun lopulle, kunnes rautakaivosten rautamalmi syrjäytti sen raudan raaka-aineena.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset ruukkialueet muodostuivat Suomeen jo Ruotsin vallan aikana 1500-luvulla.[1] Raudan ja kuparin lisäksi ruukeissa valmistettiin muun muassa erilaisia metallituotteita. Ruukit olivat lähes omavaraisia ja niillä oli tyypillisesti muun muassa oma kirkko, koulu ja lääkäri. Ruukit olivat ikään kuin valtioita valtion sisällä ja niiden yhteiskuntamalli oli hyvin hierarkkinen.
Ruukinisäntä, eli ruukinpatruuna oli arvojärjestyksessä ensimmäinen ja mestarit toimivat esimiehinä. Heidän jälkeensä tulivat ammattimiehet ja muut ruukin työntekijät. Ammatti opittiin oppipoika–kisälli–mestari-järjestelmän mukaisesti.
Ensin yhteisöt olivat melko pieniä, mutta ajan mittaan ne kasvoivat ja monet niistä muodostivat lopulta monipuolisia yhdyskuntia.
Ruukkien toiminta nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa on ollut ainakin 134 ruukkia.[2]
Useimmat ruukki-alueista ovat hävinneet lähes jäljettömiin, mutta joissakin on käsityöläistoimintaa vielä nykyään. Suomessa ruukkeja on restauroitu Museoviraston johdolla. Kunnostettujen ruukkien alueella voi tutustua entisaikojen ruukkilaisten elämään ja työhön.
Tunnettuja ruukkeja Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunnettuja ruukkeja, joita on restauroitu Museoviraston johdolla, ovat esimerkiksi Ahlströmin ruukit Noormarkussa ja Kauttualla, Leineperin ruukki Kullaalla, Möhkön ruukki Ilomantsissa, sekä Ruotsinpyhtäällä sijaitseva Strömforsin ruukki.[1] Muita tunnettuja ruukkeja ovat esimerkiksi Teijon, Billnäsin, Fiskarsin, Haapakosken, Kurimon ja Ämmän ruukit.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luettelo Suomen rautaruukeista
- Luettelo Ruotsin ruukkialueista
- Luettelo Ruotsin rautaruukeista
- Suomen varhaisteollisuus
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Suomen vuoritoimi ja metalliruukit, Erkki Härö 1997–2005 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ruukit. Geologian tutkimuskeskus. http://www.gtk.fi/aineistot/kaivosteollisuus/RUUKIT.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Asko Salokorpi: Suomen rautaruukit. Keuruu 1999.
- Vilkuna, Kustaa H. J.: Arkielämää patriarkaalisessa työmiesyhteisössä: Rautaruukkilaiset suurvalta-ajan Suomessa. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1996. ISBN 951-710-037-X.
