Leineperi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leineperi
Leineberg
Oikealla Leineperin ruukki, vasemmalla ruukin kankipaja.
Oikealla Leineperin ruukki, vasemmalla ruukin kankipaja.
Kaupunki Ulvila
Pinta-ala 0,023 km2[1] km² 
Väkiluku 261 [2] 31.12.2009
Väestötiheys 11 348 as./km²
Postinumerot 29320
Leineperin mylly

Leineperi (ruots. Leineberg)[3] on 261 asukkaan maaseutukylä Kullaalla Ulvilassa, Satakunnan maakunnassa. Leineperi tunnetaan yhtenä Suomen parhaiten säilyneenä kulttuurihistoriallisena ruukkikylänä, ja kylässä vierailee vuosittain useita kymmeniä tuhansia vierailijoita.[4] Kylän merkittävin nähtävyys on vuonna 1771 perustettu Leineperin ruukki.[5]

Tunnetuin Leineperistä kotoisin oleva henkilö on kylässä syntynyt painonnoston olympiavoittaja Kaarlo Kangasniemi. Vuonna 2001 Leineperi valittiin Satakunnan vuoden kyläksi.[6]

Leineperin ruukki on Museoviraston luokittelema Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.

Sijainti ja rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leineperi sijaitsee Länsi-Suomen läänissä, Satakunnan maakunnassa, entisen Kullaan kunnan alueella, noin 20 kilometriä itään Porin kaupungista ja Suomen länsirannikosta. Kylä sijaitsee peltoaukeiden keskellä, ja sen läpi virtaa Kullaanjoki, tai kylän kohdalla Leineperinjoki. Kullaan kunta, jossa Leineperi sijaitsi, liitettiin osaksi Ulvilan kaupunkia vuonna 2005.

Kylä muodostuu pääasiassa entisistä teollisista tuotantorakennuksista, jotka muodostavat tiiviin ruukkialueen ytimen. Kylämaisemaa hallitsevat kylän läpi virtaava koski ja pato. Tärkeimmät jäljellä olevat teollisuusrakennukset ovat masuuni ja kankipaja. Niiden lisäksi Leineperin merkittäviin rakennuksiin kuuluvat mm. ruukinkartano ja varastorakennukset. Kylästä löytyy lisäksi esimerkiksi kesäteatteri ja koulu.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leineperin kylä on muodostunut kylässä sijaitsevan Leineperin kartanon ja ruukin ympärille. Leineperi mainitaan ensimmäisen kerran 1630-luvulla Sunniemen säterin sahurin torppana. Anolan kartanoon kuuluneella tilalla sijaitsi tuolloin vesisaha ja -mylly. Sittemmin Leineperistä tuli manttaaliin pantu rälssitila. Vuosina 1642-1811 Leineperi toimi Anolan lampuotitilana. Vuonna 1769 Anola siirtyi majuri Berndt Johan Hastferin omistukseen, joka perusti Leineperiin "Fredriksforsin" Leineperin ruukin vuonna 1771. Muutamaa vuotta myöhemmin viereen perustettiin toinen, Fredriksbergiksi (myös Solla) nimetty, rautaruukki.

Teollisen toiminnan aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fredriksforsin eli Leineperin rautaruukin perusti majuri Berndt Johan Hastfer vuonna 1771.[7] Ruukki perustettiin alun perin Ruotsista tuotavan takkiraudan jalostamista varten. Ruukilla oli oikeus valmistaa muun muassa pultti- ja vannerautaa, lapioita, kankia ja viikatteita. Vuonna 1787 Leineperin silloinen omistaja Jonas Beckman valmistutti ruukille masuunin. Vuonna 1818 rautaruukki siirtyi Suomen valtion omistukseen. Ruukille valmistui suomalaisten vuorimalmien kokeilua varten uusi masuuni vuonna 1826. Valtio ei ollut tyytyväinen Leineperissä valmistetun takkiraudan menekkiin, jonka vuoksi se myi ruukin vuonna 1830 Anders Henrik Falckille, Kauttuan ruukin silloiselle omistajalle.

Leineperin omistajat vaihtuivat 1800-luvulla tiheään. Vuonna 1858 Leineperin osti porilainen lakimies K. J. Lönegren, jonka omistajuuskaudella alkoi Leineperin nousukausi. Raudanvalmistuksessa otettiin käyttöön uusia menetelmiä, ja useita rakennuksia korjattiin tai rakennettiin uudelleen. Leineperissä panostettiin yhä enenevissä määrin maatalouteen, karjasuojat rakennettiin uudelleen ja ruukille valmistui oma meijeri. Lönegren rakennutti myös uuden kartanon. Suuret uudistukset kävivät kalliiksi, ja katovuosien 1867–1868 johdosta Lönegren luopui Leineperistä vuonna 1870.

Useiden muiden omistajien jälkeen Antti Ahlström osti Leineperin vuonna 1877. Tuossa vaiheessa ruukin maaomaisuus käsitti kaikkiaan yli 12 000 hehtaaria maata ja lisäksi jonkin verran metsää. Ahlströmin omistajuuden aikana tehtiin jonkin verran uudistuksia rautateollisuudessa. Kylään perustettiin lisäksi oma saha. Teollinen toiminta Leineperissä päättyi kohtalaisen nopeasti 1880-luvun loppupuolen ja 1890-luvun alkupuolen aikana sen jälkeen, kun kävi ilmi, ettei Porin ja Tampereen välille linjattua rautatietä tultu rakentamaan Leineperin kautta. Masuunin toiminta hiljeni helmikuussa 1891 ja sahan vuonna 1892. Lopullisesti teollinen toiminta Leineperissä päättyi vuonna 1902.

Toiminta 1900-luvulta nykypäivään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka varsinainen teollinen toiminta loppui Leineperissä heti 1900-luvun alkupuolella, taonta- ja sahaustoimintaa jatkettiin pienimuotoisesti tämän jälkeenkin. 1910-luvun ja 1940-luvun välisenä aikana Leineperissä toimivat lyhyen aikaa niin Puutarha- ja emäntäkoulu kuin juustomeijerikin. 1920-luvulla Leineperiin valmistui vielä sepänpaja, jonka toiminta päättyi kuitenkin 1960-luvun alussa. Myös sahaustoiminta loppui ja vesitornina toiminut masuuni poistettiin käytöstä 1960-luvun aikana lopullisesti.

Vuonna 1977 Antti Ahlströmin perillisten omistuksessa ollut Leineperin Maatalousyhtymä myi Leineperin keskeiset teollisuusrakennukset Eero Tupalalle, entiselle tilanhoitajalle. Sukupolvenvaihdoksen myötä tila päätyi nykyisen omistajan, Reijo Tupalan omistukseen vuonna 1985. Kullaan kunta osti osan ruukkialueesta vuonna 1987.

Leineperistä on kehittynyt 1900-luvun aikana 2000-luvulle tultaessa suosittu matkailukohde Ulvilassa ja Satakunnassa. Leineperin ruukkikylä kuuluu Suomen parhaiten säilyneiden ja rakennuskannaltaan täydellisimpien ruukkikylien joukkoon, ja siellä vierailee vuosittain kymmeniä tuhansia matkailijoita Suomesta ja ulkomailta.

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leineberg mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1630-luvulla Sunniemen säterin ratsutorppana. Kun tälle Nakkilan Anolan kartanoon kuuluneelle rälssitilalle perustettiin rautaruukki vuonna 1771, se nimettiin Fredriksforsiksi, mutta suomenkielisissä yhteyksissä sekä ruukista että kylästä on käytetty nimeä Leineperi. Alun perin "Leineperi"- sanan arvellaan tulleen saksankielisestä sanasta "Kleinburg", pieni linna, sillä kylässä on keskiajalla ollut pieni puinen vartiolinnoitus.

Omistajat vuodesta 1812 lähtien[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1812–1817 sotatuomari Peder Gottliev Beckman ja ruukinpatruuna Gustav Beckman (Jonas Beckmanin pojat)
  • 1817 senaattori Konrad Reuterskiöld
  • 1817–1818 senaattori Aksel Gustav Mellin
  • 1818–1830 Suomen valtio
  • 1830–1851 salaneuvos Anders Henrik Falck
  • 1851–1855 Anders Henrik Falckin perilliset
  • 1855–1858 laamanni Paul Emil Falck
  • 1858–1870 ylimääräinen hovioikeuden notaari Karl Johan Lönegren
  • 1870–1872 kuvernööri Karl Magnus Creutz
  • 1872 tehtaanpatruuna Olov Wallfrid Tylén
  • 1872–1873 kapteeni E. A. Unge
  • 1873–1877 Leineberg AB
  • 1877–1896 kauppaneuvos Antti Ahlström
  • 1896–1909 Antti Ahlströmin perilliset
  • 1909– A. Ahlström OY

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]