Anolan kartano

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Anolan kartano

Anolan kartano on Nakkilassa Anolan kylässä sijaitseva kartano, joka on alun perin kuulunut Ulvilaan. Kokemäenjoen rannalla sijaitseva kartano on suurimmillaan käsittänyt noin 5 000 hehtaaria maata ja sen alue on ulottunut nykyiseltä Nakkilan ja Ulvilan kuntien rajalta Nakkilan Viikkalaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhin säilynyt kauppakirja kartanosta on vuodelta 1488, jolloin Alissa Henrikintytär Horn myi kartanon turkulaiselle Djäknin sukuun kuuluneelle raatimiehelle Laurens Jönssonille. Vuosina 1500–1700 Anolan kartanon omisti Kurkien suku. Ensimmäinen sukuun kuulunut kartanonherra oli Ruotsista saapunut Jöns Knuutinpoika Kurjen isä, joka omisti myös Kankaisten ja Joensuun kartanot.

Tunnetuin Anolassa vaikuttaneista Kurki-suvun jäsenistä oli kuningas Sigismundin kannattajiin kuulunut sotapäällikkö Axel Kurck, joka käytti virallisena nimenään Kurck till Anolaa. Vuosina 1577–1630 Anolan omistaneen Kurckin kerrottiin tarinan mukaan hirttäneen nuijasodan aikana kapinallisten puolelle siirtyneitä sotilaita Kokemäenjoen rannassa kasvaneeseen puuhun. Vuonna 1596 Axel Kurck kukisti Ulvilan taistelussa Anolaan saapuneen Pentti Poutun johtaman nuijamiesten osaston, jonka tarkoituksena oli saada taivuteltua hänet liittymään puolelleen.

Kurkien suvun jälkeen Anolan kartano kuului muutaman vuoden ajan Posse-suvulle, kunnes vuonna 1706 omistajaksi tuli Tukholman pormestari Olof Törnflycht. Seuraavaksi se siirtyi Törnflychtin tyttären puolison Johan Paulinuksen omistukseen. Vuonna 1690 tapahtuneen aateloinnin jälkeen hänet tunnettiin nimellä Johannes Pauli i Lillienstedt.

Paulinuksen pojan kreivi Carl Lillienstedtin jälkeen kartanon omistajaksi tuli Hastferin sotilasperhe, Virossa syntynyt Porin rykmentin komentaja eversti Johan Hastfer ja myöhemmin hänen poikansa majuri Berndt Johan. Nuorempi Hastfer tunnetaan myös Leineperin ruukin perustajana.

Anjalan liitossa mukana ollut Berndt Johan Hastfer joutui kapinan kukistuttua pakenemaan Skåneen ja sieltä edelleen Venäjälle, jossa hän kuoli vuonna 1809. Talousvaikeuksista kärsinyt Hastfer oli ennen kuolemaansa joutunut konkurssiin ja velkojen panttina olleet kartano sekä Leineperin ruukki siirtyivät asessori Jonas Beckmanin omistukseen.

Beckmanin tyttärien jälkeen kartano oli 1800-luvulla muun muassa Yyterin kartanon omistaneen Isak Fellmanin sekä kolmen porilaisen liikemiehen hallussa.

Viimeinen omistaja ennen nykyistä Frenckellin sukua oli August Fredrik Järnefelt. Hänen jouduttuaan rahaongelmiin, kartano myytiin vuonna 1871 Tampereen paperitehtaan omistajalle Frans von Frenckellille.

Kartanon vuosina 1936–1978 omistaneen vuorineuvos Rafael von Frenckellin tuttavapiiriin kuului muun muassa marsalkka Mannerheim, joka vietti Anolassa 80-vuotissyntymäpäiviään vuonna 1947.

Omistajat vuodesta 1706 lähtien[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anolan kartanon nykyisen päärakennuksen on rakennuttanut Rafael von Frenckell vuonna 1938. Sitä edeltäneen empiretyylisen päärakennuksen oli valmistunut Johan Grönfelt 1840-luvulla. Tiilirakenteinen kaksikerroksinen rakennus on arkkitehti Jarl Eklundin suunnittelema. Sen lähistöllä sijaitsee samaan aikaan rakennettu tilanhoitajan asunto. Päärakennus on toiseksi viimeinen Suomeen rakennettu kartanon päärakennus.

Muita merkittäviä rakennuksia kartanon alueella ovat harmaakivestä ja tiilestä rakennetut karjasuojat ja meijeri.

Kartanon Kokemäenjokeen rajoittuva puisto on alun perin 1600-luvulta. Englantilaistyyliseksi maisemapuutarhaksi se muutettiin 1870-luvulla tunnetun ruotsalaisen puutarhurin Knut Forsbergin suunnitelmien mukaan. Puiston nykyinen muoto puutarha-arkkitehti Paul Olssonin 1930-luvulla suunnittelema.

Kokemäenjoessa kartanon kohdalla sijaitsee siihen vuoden 1600 tienoilla liitetty Kirkkosaari. Saareen johtaa kartanon mailta yksityinen vuonna 1958 rakennettu silta. Kirkkosaaressa on perimätiedon mukaan keskiajalla sijainnut toinen Ulvilan kaupungin kahdesta kirkosta. Nykyään Kirkkosaari on viljelysmaana. Siellä sijaitsee myös perhehauta, jonne on haudattu Waldemar von Frenckellin ja hänen puolisonsa lisäksi neljä heidän pienenä kuollutta lastaan.

Anolan kartano kuuluu Museoviraston inventoimiin Valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Albrecht, Nora ja Hannuksela, Lotta: ”Anolan kartanon puutarha”, Vihreä perintö, Satakunnan historialliset puistot ja puutarhat, s. 36–37. Luontotalo Arkin julkaisuja 1, toim. Häyrynen, Maunu; Raike, Eeva; Riionheimo, Anna; Viitala, Hilkka. Pori: Satakunnan museo, 2009. ISBN 978-952-67018-2-0.