Frans von Frenckell

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Frans Frenckell vuonna 1867.

Frans Wilhelm von Frenckell (vuoteen 1868 Frenckell; 19. maaliskuuta 1821 Turku24. toukokuuta 1878 Montreux, Sveitsi) oli suomalainen kauppaneuvos, kustantaja ja valtiopäivämies.[1] Paperiteollisuus- ja kirjapainoalalla toimineen perheyrityksen johtamisen ohella Frenckell oli mukana myös useissa muissa aikansa merkittävissä teollisuusyrityksissä sekä valtiopäivätoiminnassa. Hänet aateloitiin vuonna 1868.

Frenckell-suvussa oli ollut kirjanpainajia jo useassa polvessa.[2] Frans Frenckellin vanhemmat olivat kirjanpainaja Johan Christopher Frenckell ja Amalia Ulrika Tillman. Isä omisti J. C. Frenckell & Son -perheyrityksen, johon kuului yliopiston kirjapaino (Frenckellin kirjapaino). Frans Frenckell kirjoitti ylioppilaaksi Helsingfors lyceumista vuonna 1838 ja suoritti pari vuotta myöhemmin opintomatkan Keski-Eurooppaan, erityisesti Ranskaan ja Belgiaan, tutustuakseen sikäläiseen paperiteollisuuteen – perheyritykseen kuului nimittäin myös Tampereen paperitehdas, joka tuotti enemmän paperia kuin Suomen muut tehtaat yhteensä. Hänet nimitettiin 1842 tehtaan tekniseksi johtajaksi. Isä J. C. Frenckellin kuollessa kaksi vuotta myöhemmin perheyrityksen johto jaettiin kolmen pojan kesken: Frans sai kokonaan johdettavakseen Tampereen paperitehtaan, vanhin veli Johan Frenckell Turun kirjapainon sekä -kaupan ja nuorin Reinhold Frenckell Helsingin kirjapainon ja -kaupan. Kilpailuasetelman vuoksi veljesten välit tulehtuivat pian, ja Johan Frenckellin kuoltua lapsettomana vuonna 1856 Turun kirjapaino ja -kauppa myytiin ja Frans osti koko toiminimen itselleen. Frenckellin kirjapainon kannattavuus perustui määräaikaisesti myönnettäviin privilegioihin, jotka koskivat kaikkein tuottoisimpien julkaisujen painamista. Vaikka yritys menettikin yksinoikeuden virsikirjojen ja katekismusten painamiseen, se säilytti yksinoikeutensa Yliopiston almanakkaan lyhyttä katkoa lukuun ottamatta vuoteen 1888 asti.[1]

Frenckell sai 1854 tukkukauppiaan oikeudet Tampereella ja 1860 Helsingissä, muutettuaan kaupunkiin samana vuonna. Hän laajensi henkilökohtaista liiketoimintaansa monelle eri alalle. Vuonna 1856 hän oli yksi Tampereen tulitikkutehtaan perustajista. Hänestä tuli 1867 Tampereen verkatehtaan osakas ja perusti myös Tampereelle kirjapainon Tampereen Sanomia varten. Viimeksi mainitun hän kuitenkin myi jo 1870. Helsingissä Frenckell oli puolestaan osakkaana Töölön sokeritehtaassa ja kaupungin kaasutehtaassa. Lisäksi hän omisti vuodesta 1856 Granforsin kartanon Närpiössä ja vuodesta 1870 Anolan kartanon Nakkilassa. Hän sai kauppaneuvoksen arvonimen 1865.[1]

Frenckell oli kuulunut Tampereen kaupunginvanhimpiin 1845–1863. Hän oli ensimmäisten säätyvaltiopäivien kanslistina 1863–1864 ja seuraaville, vuoden 1867 valtiopäiville hänet valittiin porvarissäädyn edustajaksi ja puhemieheksi. Tultuaan seuraavana vuonna aateloiduksi nimellä von Frenckell hän osallistui valtiopäiville aatelissäädyssä 1872 ja 1877–1878. Valtiopäivillä von Frenckell esiintyi Tampereen etujen puolustajana. Hän oli myös 1858 Suomen Kustannusyhdistyksen perustajia ja sen puheenjohtaja sekä Helsingissä 1876 järjestetyn suuren teollisuus­näyttelyn kantava voima.[1]

Von Frenckellin kuoltua 1878 perheyritys jaettiin jälleen hänen kahden poikansa kesken: Waldemar von Frenckell otti johtaakseen Tampereen paperitehtaan ja Carl Theodor von Frenckell Helsingin kirjapainon ja kustantamon.[1] Frans von Frenckellin lapsenlapsia olivat muun muassa vuorineuvos Rafael von Frenckell, poliitikko ja urheilumies Erik von Frenckell sekä kirjailija Greta von Frenckell-Thesleff. Hufvudstadsbladetin päätoimittaja ja omistaja Arthur Frenckell oli hänen veljenpoikansa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Hanski, Jari: Frenckell, Frans von (1821–1878). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001 (päivitetty 5.11.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b Autio, Veli-Matti: Frenckell (1700–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2001 (päivitetty 16.1.2009). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.