Katekismus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Kristinusko
Christian cross.svg

Historia
Jeesus Nasaretilainen
Apostolit
Apostoliset isät
Kirkkoisät
Ekumeeninen kirkolliskokous
Suuri skisma
Ristiretket
Uskonpuhdistus
Pietismi
Evankelikalismi
Karismaattisuus

Pyhä Kolminaisuus
Isä Jumala
Poika Kristus
Pyhä Henki

Kristillinen teologia
Kirkko
Pelastus
Armo
Sakramentti
Jumalanpalvelus
Armolahja
Kymmenen käskyä
Dogmi

Raamattu
Vanha testamentti
Uusi testamentti
Apokryfiset kirjat

Kristillisiä suuntauksia
Katolinen kirkko
Ortodoksinen kirkko
Protestantismi

n · k · m

Katekismuksen kansilehti vuodelta 1831

Katekismus on kristillisen opin tiivistelmä. Nimi periytyy kreikan sanasta katekhesis ('suullinen opetus'), joka varhaisessa kirkossa tuli tarkoittamaan sitä opin määrää, mikä vaadittiin aikuisilta kastetta varten. Kasteoppilasta kutsuttiin nimellä katekumeeni ('opetettava').

Luterilaisen kirkon katekismukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Protestantisille historiallisesti merkittävin katekismus (Suomen vuoden 1869 kirkkolaissa muodossa katkismus) lienee Martti Lutherin "Vähä Katekismus", jonka uskonpuhdistaja kirjoitti vuonna 1529 seurakuntien huutavaan tarpeeseen. Luther oli tarkastusmatkoilla Saksissa kohdannut sellaista tietämättömyyttä, että hän päätti korjata tilanteen kirjoittamalla katekismuksen. Lutherin "Vähä Katekismus" leviää jatkuvasti maailmassa uusilla kielillä. Samana vuonna 1529 Luther laati myös "Ison Katekismuksen" lähinnä papistoa ja opettajia varten. Katekismukset kuuluvat luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin.

Lutherin "Vähässä Katekismuksessa" on kuusi opinkohtaa (10 käskyä, Uskontunnustus, Herran rukous, Pyhä kaste, Rippi ja synninpäästö, Alttarin sakramentti) sekä rukousten ja ns. Huoneentaulujen osasto.

Ensimmäinen suomenkielinen katekismus oli uskonpuhdistaja Mikael Agricolan "Alcu opista uskoon" vuonna 1543. Tärkein Lutherin "Vähän Katekismuksen" laitos oli Upsalan arkkipiispa Olav Svebiliuksen vuonna 1689 laatima. Se suomennettiin vuonna 1745 ja se oli käytössä koko kirkossa 1800-luvun lopulle asti ja sen jälkeenkin eri herätysliikkeillä nykypäivään saakka. Svebiliuksen katekismus eli "pitkä kirja" on myös artikkelin kuvassa. 1800-luvun lopulta lähtien alettiin käyttää sanaa "Kristinoppi" "Vähän Katekismuksen" selityksestä. Edellinen kristinoppi oli vuoden 1948 kirkolliskokouksen hyväksymä piispa Eino Sormusen laatima esitys.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismus 1999[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi uudistetun katekismuksen vuonna 1999. Kirkko jakoi sitä suomalaisiin koteihin kaksi miljoonaa kappaletta syksyllä 2000. Katekismuksen on kirjoittanut piispa Eero Huovinen palauteryhmän kanssa, jossa työskentelivät muun muassa Matti Poutiainen ja Leena Huima.

Katekismus on jaettu 43 numeroituun kohtaan Lutherin Vähän katekismuksen mallin mukaisesti. Kussakin kohdassa on selitysteksti, aiheeseen liittyviä raamatunjakeita ja vastaava kohta Vähästä katekismuksesta. Jaottelu on seuraava:

  • Kymmenen käskyä: 1 Ensimmäinen käsky, 2 Toinen käsky, 3 Kolmas käsky, 4 Neljäs käsky, 5 Viides käsky, 6 Kuudes käsky, 7 Seitsemäs käsky, 8 Kahdeksas käsky, 9 Yhdeksäs käsky, 10 Kymmenes käsky, 11 Käskyt – rakkauden laki
  • Uskontunnustus: 12–13 Ensimmäinen uskonkohta, 14–18 Toinen uskonkohta, 19–24 Kolmas uskonkohta
  • Isä meidän -rukous: 25 Isä meidän, 26 Ensimmäinen pyyntö, 27 Toinen pyyntö, 28 Kolmas pyyntö, 29 Neljäs pyyntö, 30 Viides pyyntö, 31 Kuudes pyyntö, 32 Seitsemäs pyyntö, 33 Loppuylistys
  • Sakramentit: 34 Pyhä kaste, 35 Kasteen lahja, 36 Kasteen merkitys, 37 Herran pyhä ehtoollinen, 38 Ehtoollisen lahja, 39 Ehtoollisen merkitys
  • Raamattu, rippi, rukous ja siunaus: 40 Raamattu, 41 Rippi, 42 Rukous, 43 Herran siunaus

Uusi kristinoppi on ilmestyi heti myös ruotsiksi, englanninkielinen laitos julkaistiin 2001 ja latinan- ja venäjänkieliset laitokset 2002[1]. Se on ilmestynyt myös unkariksi käännettynä 2003 Unkarin evankelisluterilaisen kirkon käyttöön. Kuriositeettina voidaan mainita myös niin sanotut murrekatekismukset, jotka ilmestyivät 1999 ja 2000: kristinoppi on saatavissa kuudella eri suomen murteella ja Helsingin slangiksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomalainen katekismus kiinaksi, latinaksi ja venäjäksi 30.5.2002. Kirkon tiedotuskeskus. Viitattu 16.3.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismus. Sisältö: Martti Lutherin Vähä katekismus, 1529; Kristinoppi lyhyesti esitettynä. Hyväksytty Suomen kuudennessatoista varsinaisessa kirkolliskokouksessa vuonna 1948. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-654-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.