Carl Silfverhjelm

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Silfverhjelmin hautakivi Helsingin Hietaniemen hautausmaalla.

Carl Silfverhjelm (30. kesäkuuta 1841 Ulvila1. helmikuuta 1918 Helsinki) oli suomalainen vapaaherra ja kenraalimajuri.[1]

Carl oli vapaaherra Göran Fredrik Silfverhjelmin ja Eva Amalia Ascholinin poika. Hänen vaimonsa oli Aina Maria von Frenckell. Hänen poikansa oli luutnantti Gustav Silfverhjelm.

Vuonna 1863 Silfverhjelm sai pääsytodistuksen Suomen kadettikoulusta ja aloitti sen jälkeen sotapalveluksen Venäjällä. Vuonna 1865 hänet ylennettiin aliluutnantiksi ja vuonna 1867 hänet siirrettiin Suomen kaartiin. Hän otti osaa Turkin sotaan 1877–1878. Vuonna 1890 hänestä tuli eversti, ja sai eron 1895 kenraalimajurin arvolla. Hänet nimitettiin Suomen sotalaitoksen rakennusten intendentiksi.

Silfverhjelm otti osaa aateliston neuvotteluihin valtiopäivillä vuosina 1872, 1877–1878, 1882, 1888 ja 1891.

Suomen sisällissodan aikana Silfverhjelm sai surmansa asunnossaan Helsingissä Tarkk'ampujankatu 9:ssä. Hän taisteli kaksi ja puoli tuntia eteneviä punaisia vastaan, kunnes hän ampui itsensä viimeisellä luodilla. Hänet haudattiin yksityiseen hautaan Helsingin vanhaan hautausmaahan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Henrik Johannes Boström, Sankarien muisto. Helsinki 1927

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Carl Silfverhjelm Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.