Töölön sokeritehdas
| Töölön sokeritehdas Sockerbruks A.B. |
|
|---|---|
.jpg) |
|
| Sijainti | Helsinki, Suomi |
| Koordinaatit | 60°10′53″N 24°55′46″E / 60.18146225°N 24.92935888°E |
| Rakennustyyppi | Yritys ja Sokeritehdas |
| Valmistumisvuosi | |
 Töölön sokeritehdas |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Töölön sokeritehdas oli Helsingin Töölössä, nykyisen oopperatalon paikkeilla vuosina 1822–1965 toiminut sokeritehdas.
Tehtaan vaiheet ja omistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sokerin valmistuksen Helsingissä aloitti Bernhard Manecke vuonna 1806 myöhemmin Kiseleffin talona tunnetussa rakennuksessa nykyisten Aleksanterin- ja Unioninkatujen kulmassa.[1] Vuonna 1812 tehtaan osti venäläissyntyinen Feodor Kiseleff.[2]
Keskellä kaupunkia, aivan Senaatintorin kulmalla sijainnut teollisuusrakennus kävi ajan mittaan ahtaaksi ja alettiin pelätä palovaaraa.[1] Kun lisäksi tehtaan valitettiin levittävän ikäviä hajuja,[3] se siirrettiin vuonna 1823 Töölöön Turkuun johtaneen maantien ja Töölönlahden väliselle alueelle, joka silloin oli vielä selvästi kaupungin ulkopuolella.[4][2]
Feodor Kiseleffin kuoltua tehdasta ylläpitivät hänen perillisensä, kunnes he vuonna 1860 myivät sen varta vasten perustetulle osakeyhtiölle.[5] Vuonna 1918 tehdas yhdistettiin silloin perustettuun Suomen Sokeri Osakeyhtiöön.[5][4]
Vuosina 1839–1859 Töölön sokeritehdas oli ainoa Suomessa toiminut sokeritehdas.[2]
Tuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Töölön sokeritehtaalla puhdistettiin muun muassa Kuubasta, Brasiliasta ja Jaavalta tuotua raakasokeria.[3] Alun perin siitä valmistettiin toppasokeria, 1800-luvun lopulta lähtien myös palasokeria.[4]
Sokeritehtaan tontti ja rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sokeritehtaan tontti rajoittui etelässä Hesperian puistoon, lännessä Mannerheimintiehen ja pohjoisessa nykyiseen Helsinginkatuun. Idässä tontti ulottui alun perin Töölönlahden rantaan saakka,[6] mutta vuonna 1938 sen rannan puoleisesta reunasta lohkaistiin maakaistale rantaa pitkin kulkevaa, Hakasalmen huvilan tienoilta lahden pohjoisrannalle saakka ulottuvaa jalankulku- ja pyörätietä varten.[7]
Ennen sokeritehdasta paikalla oli ollut Kiseleffin huvila ja tiiliruukki. Tienoolla oli ollut teollisuutta jo 1600-luvulta saakka, ja tiilten ohella siellä oli tuotettu puutavaraa.[4]
Sokeritehtaan ensimmäisen, vuonna 1823 valmistuneen rakennuksen suunnitteli Carl Ludvig Engel.[2][8] Myöhemmin alueelle rakennettiin toistakymmentä muutakin rakennusta, joiden suunnittelijoina toimivat eri aikoina Theodor Höijer, Waldemar Aspelin, Runar Finnilä, Hugo Harmia ja Woldemar Baeckman.[8] Varsinaisten teollisuusrakennusten lisäksi sinne rakennettiin varastorakennuksia sekä myös asuintaloja, joissa oli työsuhdeasuntoja sekä johtajille että työläisille.[8] Asuinrakennuksista huomattavin oli Waldemar Aspelinin suunnittelema jugendtyylinen työläisten asuinrakennus kulmatorneineen.[8] Lähes kaikki tehtaan työntekijät asuivat alueella.[5]
Vuonna 1952 alueen reunaan, Mannerheimintien varteen valmistui Hugo Harmian ja Woldemar Baeckmanin suunnittelema Suomen Sokerin punatiilinen pääkonttorirakennus, joka ainoana sokeritehtaan aikaisista rakennuksista on alueella vielä jäljellä.[8][4]. Sen edustalle pystytettiin vuonna 1956 Viljo Savikurjen veistos Sokerityttö.[4][9] Nykyisin siinä toimii Soprano Oyj:n pääkonttori ja Töölönlahden koulutuskampus.lähde? Rakennuksen ulkoseinässä on vuonna 1997 paljastettu reliefillä varustettu muistolaatta, jossa kerrotaan suomeksi ja viroksi Viron varapääministerin Jüri Vilmsin kuolleen sokeritehtaan alueella 13. huhtikuuta 1918.[10] Perinteisen käsityksen mukaan saksalaiset olisivat teloittaneet Vilmsin sokeritehtaalla Helsingin valtauksen yhteydessä. Historiantutkija Seppo Zetterberg on myöhemmin kyseenalaistanut tämän käsityksen.[11]
Vuodesta 1901 lähtien sokeritehtaalle johti pistoraide Töölönlahden eteläpuolella sijainneelta ratapihalta. Töölön sokeritehtaan rautatie oli alun perin kapearaiteinen, mutta muutettiin vuonna 1955 leveäraiteiseksi.
Tehdas noin vuonna 1900.
Mannerheimintie 13–15 vuonna 1908. Etualalla Hesperian huviloita nykyisen Hesperian puiston alueella. Taustalla näkyy Töölön sokeritehdas.
Tehdas vuonna 1908 Töölönlahden takaa kuvattuna.
Tehdas ilmakuvassa vuonna 1962.
Tyhjä tontti vuonna 1975.
Tehtaan purkaminen ja alueen myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1950-luvulla Suomen Sokeri alkoi suunnitella lähtöä Helsingistä ja uuden tehtaan rakentamista muualle. Helsingin kaupunki näki tontissa uudisrakentamispotentiaalia ja purki vuokrasopimuksen Suomen Sokerin kanssa.[12] Tehdas lopetti toimintansa lopulta vuonna 1965, jolloin uusi Kantvikin sokeritehdas aloitti toimintansa Kirkkonummella.[4][8][13] Alue siirtyi kaupungin haltuun, ja jo samana vuonna sieltä purettiin kaikki muut rakennukset paitsi vuonna 1952 valmistunut pääkonttori.
Alvar Aallon laatiman Helsingin keskustasuunnitelman mukaan aivan Töölönlahden rantaan, myös entiselle sokeritehtaan alueelle, olisi rakennettu rivi kulttuurirakennuksia. Suunnitelmaa ei koskaan sellaisenaan toteutettu, mutta Suomen kansallisoopperan uusi rakennus päätettiin sijoittaa alueelle, ei kuitenkaan kiinni rantaan. Pitkähkön kiistelyn jälkeen uutta oopperataloa alettiin rakentaa vasta vuonna 1986, ja se valmistui 1993.[4] Sitä ennen, jo vuonna 1972, oopperan ja Suomen Sokerin pääkonttorin väliin oli rakennettu Sakkaroosi-niminen, alkujaan vakuutusyhtiö Pohjalle kuulunut toimistotalo.[4] Oopperatalon valmistuessa sen eteläpuolelle jäänyt, pitkään tyhjillään ollut tontin osa taas liitettiin osaksi Hesperian puistoa. Vuonna 1952 valmistuneen Suomen Sokerin entisen pääkonttorin lisäksi sokeritehtaasta on jäljellä vain osa rantatien puoleista tiilimuuria.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 52. Helsingin Sanomat, 1998. ISBN 951-9134-69-7.
- ↑ a b c d Jouni Yrjänä: Kiseleff, Feodor (1772–1847) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 13.10.2004 (päivitetty 30.9.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b Helsinki kehyksissä: Töölö, sokeritehdas Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 27.8.2013. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f g h i Kaija Hakzell, Kirsti Toppari: Töölöntullin molemmin puolin, Helsingin vanhoja kortteleita 5, s. 80–82. Helsingin Sanomat, 1997. 951-97555-1-9.
- ↑ a b c Asmo Alho: Helsinki ennen meitä, vanhojen kuvien kertomaa, s. 222–223. Otava, 1962.
- ↑ Pieni tietosanakirja, 1. osa, s. 1167–1170, Helsingin kartta. Otava, 1925. Teoksen verkkoversio. (tässä kartassa tontti ulottuu vielä rantaan saakka)
- ↑ Helsingin kunnalliskertomukset 1938, osa 1, s. 68. Helsingin kaupungin tilastotoimisto, 1940. Teoksen verkkoversio.
Stenius, Olof: Helsingin asemakaavahistoriallinen kartasto, s. 63 (Helsingin matkailukartta 1940; tässä kartassa rantaa pitkin kulkeva kevyen liikenteen väylä on jo nykyisellä paikallaan). Pro Helsingfors -säätiö, 1969. - ↑ a b c d e f Manninen, Antti: Puretut talot: 100 tarinaa Helsingistä, s. 146–147. Helsingin Sanomat, Karisto, 2004. ISBN 952-5557-00-6.
- ↑ Julkiset veistokset, Sokerityttö Helsingin kaupungin taidemuseo. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 27.8.2013.
- ↑ Rautio, Antero: Pääkaupunkiseudun julkiset muistomerkit ja taideteokset: Patsasbongarin opas, s. 270. Karisto, Hämeenlinna 1998.
- ↑ Haataja, Lauri: Seppo Zetterbergin salapoliisityö Suomen sillalla huimaa Ministeri Vilmsin kuolema ilman ruumista. (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 21.5.1997. Viitattu 30.9.2013.
- ↑ Salomaa, Marja: Autoparatiisi oli vähällä toteutua – näin sankariarkkitehti olisi jyrännyt Helsingin keskustan (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 6.4.2023. Viitattu 6.4.2023.
- ↑ Helsinki teollisuuskaupunkina Historia Helsinki. Helsingin kaupunki. Viitattu 9.4.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Töölön sokeritehdas Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta