Viljo Savikurki
Viljo Martti Savikurki (11. marraskuuta 1905 Savitaipale – 6. kesäkuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä.[1]
Savikurki kävi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun vuosina 1933–1938. Savikurki sai professorin arvonimen vuonna 1972.[1] Hän asui ja työskenteli pitkään Helsingin Konalassa vuonna 1947 valmistuneessa ateljeekodissa.[2]
Savikurki palkittiin vuonna 1963 Pro Finlandia -mitalilla.[3] Professorin arvonimi Viljo Savikurjelle myönnettiin 1972.[1]
Savikurjen tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sokerityttö -patsas Helsingin Mannerheimintien varrella on pystytetty silloisen Suomen Sokerin pääkonttorin edustalle. Savikurki voitti teoksellaan kilpailun, jonka Suomen Sokeri järjesti vuonna 1956 suomalaisen sokeriteollisuuden 200-vuotispäivän kunniaksi. Teos on luonnollisen kokoinen pronssipatsas nuoresta tytöstä ja koirasta. [2]
Savikurki suunnitteli myös syntymäpitäjänsä Savitaipaleen vaakunan.
Muita teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kehrääjätyttö, Ankkalammin puisto, Forssa, 1957. Pronssipatsas kuvaa lankaa kehräävää naista ja muistuttaa Forssan teollisuushistoriasta.[1]
- Unto Seppäsen patsas, Kouvola, 1960.[4]
- Pohjan neito 1967, Oulu, 1967.
- D.E.D. Europaeuksen patsas 1971, Savitaipale, 1971.
- Pohtaja-patsas Mustiala, 1971.[1]
Sankaripatsaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tenhola, kirkko, 1947
- Nurmijärvi, 1949
- Kuopio, Vehmersalmi, Puutosmäki-Juonionlahti, 1951
- Pomarkku, 1953
- Inkeroinen – 1953
- Jalasjärvi, 1953
- Kokkola, 1954
- Lemi, 1954
- Hirvensalmi, 1959
- Savitaipale, kirkko, 1961
- Enontekiö, 1963
- Pitäjänmäen sankarihautausmaa, 1968 Espoo[5][6]
Teoskuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Kylväjä, Lahti. -
Tenholan sankarimuistomerkki, 1947, Raasepori. -
Sankarivainajien muistokivi, 1949, Nurmijärvi. -
Puutosmäen hautausmaan sankarimuistomerkki, 1951, Kuopio. -
Jalasjärven sankarimuistomerkki, yhdessä Elias Ilkan kanssa, 1953, Kurikka. -
Pomarkun sankarimuistomerkki, 1953, Pomarkku. -
Polvistunut sotilas, 1953, Kouvola. -
Kokkolan sankarimuistomerkin taustakuva, 1953, Vehmaa. -
Pro Patria 1939–1944, 1954, Kokkola. -
Sotilas ja äiti, 1954, Lemi. -
Sokerityttö, 1956, Helsinki. -
Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki, 1956, Nurmijärvi. -
JR 25:n muistomerkin reliefi, 1958, Kouvola. -
Hirvensalmen sankarimuistomerkki, 1959, Hirvensalmi. -
Unto Seppäsen patsas, 1960, Kouvola. -
Savitaipaleen sankarimuistomerkki, 1961, Savitaipale. -
Isänmaan puolesta, 1963, Enontekiö. -
Kehrääjätyttö, 1957, Forssa -
Niilo Helanderin rintakuva, 1966, Heinola. -
Pitäjänmäen sankarimuistomerkki, 1968, Espoo. -
Pohtajapatsas, 1971, Tammela.
,_Heinola,_Rantapuisto.jpeg)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Savikurki Viljo Martti 2006. Suomen taiteilijaseura. Viitattu 1. kesäkuuta 2008.
- ↑ a b Konalalainen Seija Hellgrén “Sokeritytön” mallina 2006. Helsingin kaupunginosat: Konala.
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 6.6.2022.
- ↑ Unto Seppänen 5.1.2015. Kouvolan kaupunki. Viitattu 25.10.2016.
- ↑ Sankarihautausmaa 13.12.2010. Pitäjänmäki-seura ry. Viitattu 30.4.2017.
- ↑ Veistoksia ja muistomerkkejä Espoossa Espoon perinneseura ry. Viitattu 30.4.2017.
| ||||||||||||||
