D. E. D. Europaeus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
D. E. D. Europaeus
Europaeus.gif
Syntynyt 1. joulukuuta 1820
Savitaipale
Kuollut 15. toukokuuta 1884 (63 vuotta)
Pietari, Venäjä
Kansallisuus suomalainen
Tutkimusala kielitiede, kansanrunous
Tutkinnot Helsingin yliopisto

David Emmanuel Daniel (Taneli) Europaeus (1. joulukuuta 1820 Savitaipale15. toukokuuta 1884 Pietari) oli suomalainen kansanrunouden kerääjä, kielitieteilijä ja arkeologi.[1] Hän oli Elias Lönnrotin aikalainen ja Suometar-lehden perustajia.

Europaeuksen isä Peter Adolf Europaeus oli Savitaipaleen kirkkoherra.[2] ja kuului Äyräpäästä lähteneeseenlähde? Europaeusten sukuun. Kuuluisuutta saavuttanut Taneli-poika syntyi isänsä toisesta avioliitosta. Hänen äitinsä oli pappilan entinen karjapiika Sofia Peijo, joka oli savitaipalelaista sukua ja syntyisin Heituinlahden Peijolta. Tämä epäsäätyinen syntyperä sulki Europaeuksen paljolti aikansa varsinaisen sivistyneistön ulkopuolelle. Papin poikana Taneli pääsi kuitenkin opintielle ja hän kävi Käkisalmen piirikoulua ja Viipurin lukiota päästen ylioppilaaksi Helsingissä 1844. [3]

Europaeus teki vuosina 1845–1854 yhteensä seitsemän runonkeruumatkaa Karjalaan, Vienan Karjalaan, Inkeriin ja Viroon.[4] Hän oli myös merkittävä kielitieteilijä, joka loi paljon uudissanoja suomen kieleen. Europaeuksen keksimiä sanoja ovat muun muassa eduskunta, enemmistö, esitelmä, harrastus, huvila, tasa-arvo, toimeentulo, vety, kertosäe, suorasanainen, säännöllisyys ja valtava.[5][6]

Europaeus harjoitti myös arkeologista tutkimusta ja pohti laajoja teoreettisia kysymyksiä, kuten ihmiskunnan alkuperää. Hän päätteli ihmisen olevan peräisin Afrikasta, mistä sai aikalaisiltaan pilkkanimen Europaeus-Africanus. Monet Europaeuksen aikanaan virheellisiksi tuomitut päätelmät ovat sittemmin osoittautuneet tosiksi ja toisaalta monet aikalaisten hyväksymät ovat osoittautuneet nykykäsityksessä virheellisiksi.

Kyvyistään huolimatta Europaeusta ei koskaan oikein tunnustettu. Osaksi vieroksunta johtui hänen alhaisesta syntyperästään, osaksi siitä ettei häntä juurikaan kiinnostanut kansakunnan rakentaminen, vaan tiede ja tutkimus yleensä. Sanotaan myös että hänen luonteensa oli hankala[6].

Europaeus oli varsin pyyteetön tieteellisen tutkimuksen edistäjä, eikä juuri ajanut omia etujaan, vaan luotti oikeudenmukaisuuden voittoon. Luottamus osoittautui virheeksi. Suomen harvalukuinen sivistyneistö oli tuolloin keskittynyt Suomen asujaimiston muokkaamiseen kansakunnaksi, eivätkä sitä miellyttäneet Europaeuksen laajat ongelmanasettelut. Keskeiset kulttuurivaikuttajat sulkivat häneltä rahoituskanavat yksi toisensa jälkeen.

Lisää hankaluuksia aiheutti se, että kansallisromantikot halusivat liittää Suomen Pohjoismaihin, joihin heillä itsellään varsinaisen äidinkielensä ruotsin ja omien sukujensa puoleen oli läheiset välit. Kymijoen itäpuolelle oli kuitenkin syntynyt toisenlainen asetelma. Europaeuksen kotiseutu Savitaipale ja koko Viipurin lääni oli jo 1700-luvun alkupuoliskolla siirtynyt Venäjän haltuun. Tämän seurauksena Europaeuksen suku, kuten Viipurin kuvernementin virkamiehistö yleensäkin, oli ehtinyt sukulaistua venäläisten kanssa, ja uuden isäntämaan aatevirtaukset olivat tulleet tutuiksi. Tältäkin pohjalta Europaeusta kiinnostivat Venäjällä asuvat sukukansat ja toisaalta yleiset tieteelliset ongelmat. Näin ollen hänet Suomessa sysättiin sopimattomana syrjään. Hän joutui unohduksiin sekä hengentuotteidensa ryöstön kohteeksi. Sama kohtalo tuli Suomessa iittiläissyntyisen, Venäjän tiedeakatemian akateemikon Anders Johan Sjögrenin ja toisinajattelija K. A. Gottlundin osaksi.

Europaeus kuoli rutiköyhänä Pietarissa, ja hänet haudattiin köyhien joukkohautaan, mutta myöhemmin hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle[6]. Yli sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen hänen syntymäpitäjäänsä Savitaipaleelle pystytettiin muistopatsas ja perustettiin hänen nimeään kantava museo. Nykyisin myös kirkonkylän yläasteen koulu on nimetty Europaeuksen kouluksi.

Juha Hurmeen kirjoittama ja ohjaama näytelmä Europaeus tuli ensi-iltaan Kansallisteatterissa maaliskuussa 2014.[6][7]

Kirjallinen tuontanto[8][9][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pieni runon-seppä eli kokous paraimmista Inkerinmaan puolelta kerätyistä runo-lauluista ynnä johdatuksia runon tekoon. Clouberg, Vipuri 1847
  • Ruotsalais-suomalainen sanakirja. 1 osa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 16 osa, 1 jako. Helsinki 1852
  • Komparativ framställning af de finsk-ungerska språkens räkneord, till bevis för Ungrarnes stamförvandtskap med Finnarne, och den indogermaniska folkstammens urförvandtskap med den finsk-ungerska. Helsingfors 1853
  • Ruotsalais-suomalainen sanakirja. 2 osa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 16 osa, 2 jako. Helsinki 1853
  • Karjalan kevätkäkönen : runolaulukirja : parhaista Kalevalan ja Kantelettaren ja muutamista muista runolauluista kokoon pantu. Frenckell, Helsinki 1854
  • Suomalaisten puustawein äännöskuwat ylös-ajatellunna. 1857
  • Kirjoituksia Suomen kansan tärkeimmistä asioista, suurimmaksi osaksi syrjä-sensuureista paenneita. 1 nios, Onko Suomen kansa voimihinsa päästettävä vain eikö?. Helsinki 1862
  • Vorläufiger Entwurf über den Urstamm der indoeuropäischen Sprachfamilie und seine vor-indoeuropäischen Abzweigungen, namentlich die finnisch-ungarische. H. C. Friis, Helsingfors 1863
  • Tietoja suomalais-ugrilaisten kansain muinaisista olopaikoista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1868-1870
  • Die Stammverwandtschaft der meisten Sprachen der Alten und Australischen Welt. Die Zahlwörtertabelle 1, Die Zahlwörter der finnisch-ungarischen Sprachen ; bewiesen von D. E. D. Europaeus. St. Petersburg 1870
  • M. A. Castrén : försvarad för missförstånd från ett och för otillbörliga tillvitelser från annat håll. Helsingfors 1871
  • Ett fornfolk med långskallig afrikansk hufvudskålstyp i norden, bestämdt till språk oeh nationalitet, jemte finsk-ungerska omdömen. Helsingfors 1873
  • Die Stammverwandtschaft der meisten Sprachen der Alten und Australischen Welt. Die Zahlwörtertabelle 2, Die Indo-europäischen Sprachen ; bewiesen von D. E. D. Europaeus ; nach Bopp, Sleicher, Kuhn, Ascoli, Fick u.a. lautgesetzlich bestimmt. St. Petersburg 1878
  • Alt-ugrische und finnische Alterthümer aus Grabhügeln in Russland gefunden. ei julk. vuotta
  • Die finnisch-ungarischen Sprachen und die Urheimath des Menschengeschlechtes : zur Beleuchtung der archäologischen Fragen im Betreff des ältesten vorhistorischen Daseins der Menschen. ei julk. vuotta
  • Työmiehen mietteitä

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mittauden oppi-kirja jossa löytyy ensimmäinen kirja Eukliideksen alkeista : enennetty muistutuksilla ja lisäyksillä kuin myös sovittamisilla, kaikellaisiin toimituksiin antanut Henrik Heikel ; D. E. D. Europaeus käänt. suomeksi kolmannesta ruotsalaisesta painosta. G. W. Edlund, Helsinki 1847

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
  1. Europaeus-museo Savitaipale.fi. Viitattu 28.2.2007.
  2. David Emanuel Daniel Europaeuksen tausta Savitaipaleen lukio. Viitattu 28.2.2007.
  3. Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: David Emanuel Daniel Europaeus. Verkkojulkaisu 2005 <http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=16165>. Luettu 6.11.2016.
  4. Daniel Europaeuksen runonkeruuretket Savitaipaleen lukio. Viitattu 28.2.2007.
  5. Europaeuksen keksimiä sanoja suomen kieleen Savitaipaleen lukio. Viitattu 28.2.2007.
  6. a b c d Riitta Pihlaja, Hankala savitaipalelainen... Yle.fi, uutiset, viitattu 21.3.2014
  7. Europaeus, Kansallisteatteri
  8. Daniel Europaeuksen kirjallinen tuontanto Savitaipaleen lukio. Viitattu 28.2.2007.
  9. Daniel Europaeuksen teokset Fennicassa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]