Savitaipale

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Savitaipale
Savitaipale.vaakuna.svg Savitaipale sijainti Suomi.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°11′50″N, 027°41′00″E
Maakunta Etelä-Karjalan maakunta
Seutukunta Lappeenrannan seutukunta
Kuntanumero 739
Hallinnollinen keskus Savitaipaleen kirkonkylä
Perustettu 1639/1867
Kokonaispinta-ala 690,56 km²
173:nneksi suurin 2021 [1]
– maa 539,12 km²
– sisävesi 151,44 km²
Väkiluku 3 285
210:nneksi suurin 30.9.2021 [2]
väestötiheys 6,09 as./km² (30.9.2021)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 10,9 %
– 15–64-v. 49,8 %
– yli 64-v. 39,2 %
Äidinkieli 2020 [4]
suomenkielisiä 98,4 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 1,4 %
Kunnallisvero 21,50 %
84:nneksi suurin 2021 [5]
Kunnanjohtaja Johanna Mäkelä
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • Muut
 • KD
 • Kok.
 • SDP
 • Ps.

11
3
2
2
2
1
www.savitaipale.fi

Savitaipale on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa. Kunnassa asuu 3 285 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 690,56 km², josta 151,44 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 6,09 asukasta/km². Vapaa-ajan asuntoja on 2 666.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savitaipale sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa. Sen naapurikunnat ovat Kouvola, Lemi, Luumäki, Mikkeli, Mäntyharju, Puumala ja Taipalsaari.

Savitaipaleella on kaikkiaan 167 järveä, joista suurimmat ovat Kuolimo, Virmajärvi ja Rautjärvi.[7]

Savitaipaleen Natura-kohteita ovat supistaan tunnettu Vuohilammen metsä, poikkeuksellisen karu suuri järvi nimeltään Kuolimo, kahlaajalintujen suosima Jäkälänjärvi, Järvitaipaleen harjualue ja Lietveden saaristoalue, jolla elää saimaannorppa.[8]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havola, Heituinlahti, Hyrkkälä, Jokeinmaa, Kaihtula, Karhula, Kaskeinkylä, Kaulio (Kauliala), Kokkola, Korhola, Korpela, Koskeinkylä, Kuivanen, Kunttula, Kurhila (Järviä), Kylliälä, Kärpänen, Laari, Laksiainen, Lamminpää, Lavikanlahti, Luotola, Luotolahti, Lyytikkälä, Marttila, Monola, Niinimäki, Partakoski, Paukkula (Paukkunen), Peltoinlahti, Pettilä, Purtoismäki, Pöntylä, Rahikkala, Rantala, Ratasalo, Savitaipale, Solkeinkylä, Susivuori, Säänjärvi, Tukiala, Uiminniemi, Valkolanmäki, Virmajärvi, Välijoki

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Savitaipaleella oli 3 480 asukasta, joista 1 829 asui taajamassa, 1 625 haja-asutusalueilla ja 26:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Savitaipaleen taajama-aste on 53,0 %.[9] Kunnassa on vain yksi taajama, Savitaipaleen kirkonkylä.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savitaipaleen alueella on merkkejä esihistoriallisesta asutuksesta: Kuolimojärven alueelta on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja ajalta 3000–1600 eaa.,[11] Ruuniemen kalliomaalaus ja Niinivuoren kalliomaalaus, joka on ajoitettu kivikaudelle.

Varsinainen Savitaipaleen pitäjä perustettiin vuonna 1639.[11]

Vuonna 1655 Savitaipaleella oli seuraavat läänityksenhaltijat: Detlof Kuhlefelt, Christoffer Böllia, Mårten Jostson, Otto Reinhold Taube, Franz Stegling, Lorenz Melin, Wisbrecht von Rodenburg ja Bertil Dum.[12]

Kustaa III:n sodan jälkeen venäläiset rakennuttivat Kärnäkoskelle vuosina 1791–1793 linnoituksen Pietarin puolustukseksi osana Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmää.

Vuonna 1918 Savitaipaleen taistelut päättyivät punaisten vetäytymiseen.

Nykyinen Savitaipaleen kirkko on valmistunut vuonna 1924. Sitä ennen kunnassa ehti olla peräti kuusi kirkkoa, joista yksi paloi salaman sytyttämänä ja yksi tuhoutui vuoden 1918 taisteluissa.[13]

Talvisodan aikana Viipurin hiippakunnan tuomiokapituli, piispa, lääninhallitus ja Viipurin hovioikeus siirtyivät Savitaipaleelle evakkoon. Kirkko toimi hajalleen sijoitettujen siirtokarjalaisten tuomiokirkkona.[13][14]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savitaipaleen kunnanjohtaja vuodesta 2017 on Kimmo Kainulainen.[15] Kunnanvaltuustossa on 21 paikkaa, joista yksitoista on Keskustan hallussa kaudella 2017–2021.[6]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 kunnassa oli 1 098 työpaikkaa. Niistä 18 % oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 66 % palveluissa ja 14 % jalostuksessa. Alkutuotannon osuus oli suurempi kuin koko maassa (3 %).[16]

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Savitaipaleen Osuuspankki, metalliteollisuuden alihankintatöitä tekevä Savira Oy ja Koneyhtymä Juopperi.[17]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Savitaipaleen väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
5 248
1985
  
4 930
1990
  
4 799
1995
  
4 601
2000
  
4 396
2005
  
4 126
2010
  
3 863
2015
  
3 613
2020
  
3 375
Lähde: Tilastokeskus.[18]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Savitaipaleella on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[19]

Taipaleen seurakunta toimii myös Lemin ja Taipalsaaren kuntien alueilla.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Savitaipaleen alueella toimii Lappeenrannan ortodoksinen seurakunta.[20]

Palveluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savitaipaleella on kaksi perusopetusta antavaa koulua: Europaeuksen koulu (luokka-asteet 1–9) kirkonkylän koulukeskuksessa ja Heituinlahden koulu (luokat 1–6). Vuonna 2012 valmistuneessa kirkonkylän koulukeskuksessa toimii myös toisen asteen yleissivistävää opetusta antava Savitaipaleen lukio.[21]

Savitaipaleen kunnankirjasto (Keskustie 2) on yleinen kirjasto ja osa Heili-kirjastokimppaa.[22][23]

Savitaipaleen hyvinvointiasema (Maitolantie 7) tarjoaa arkisin perustason terveydenhoitopalveluja.[24] Ensiapua ja kiireellistä terveydenhoitoa tarjoaa Etelä-Karjalan keskussairaalan K-siivessä toimiva yhteispäivystys (Kahilanniementie 2, Lappeenranta).[25]

Tunnettuja savitaipalelaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savitaipaleen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla härkäpavuista ja sianlihasta keitetty papurokka, puolavelli eli puolukkavelli sekä uunimunavoi.[26]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
  2. a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2021M01*-2021M09* 30.9.2021. Tilastokeskus. Viitattu 29.10.2021.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2021 1.12.2020. Verohallinto. Viitattu 21.3.2021.
  6. a b Kuntavaalit 2017, Savitaipale Oikeusministeriö. Viitattu 9.6.2017.
  7. Savitaipale Järviwiki. Viitattu 4.2.2018.
  8. Natura 2000 -alueet - Kaakkois-Suomi (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 21.1.2018.
  9. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2018.
  10. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2018.
  11. a b Historiaa Savitaipale. Viitattu 21.1.2018.
  12. Jurvanen, Pertti: Savitaipaleen Olkkolan Hovi 1688-2000. Kotka 2000. ISBN 952-91-2903-3, s. 13
  13. a b Kirkko Savitaipaleen seurakunta. Viitattu 4.2.2018.
  14. Jaakko Ripatti ja muut: Viipurin hiippakunta, sota ja siirtoseurakunnat 1939-1949 Kotimaa. 2015. Viitattu 4.2.2018.
  15. Savitaipale valitsi kunnanjohtajaksi aluetieteen huippuosaajan — tohtoriksi Kimmo Kainulainen väitteli kulttuuripääoman taloudellisesta merkityksestä Etelä-Saimaa. 23.2.2017. Viitattu 21.1.2018.
  16. Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 21.1.2018.
  17. Alueen Savitaipale yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 20.1.2018.
  18. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 9.1.2018.
  19. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  20. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/lappeenrannan-ortodoksinen-seurakunta
  21. Perusopetus Savitaipaleen kunta via peda.net. Viitattu 28.5.2020.
  22. Savitaipaleen kunnankirjasto savitaipale.fi. Viitattu 18.3.2021.
  23. Savitaipaleen kunnankirjasto kirjastot.fi. Viitattu 18.3.2021.
  24. Savitaipaleen hyvinvointiasema Eksote, eksote.fi. Viitattu 18.3.2021.
  25. Päivystys Eksotessa hus.fi. Viitattu 18.3.2021.
  26. Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 110. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jurvanen P., Paakkinen M., Savolainen H.: Isien taival: Savitaipale 1639–1989. Savitaipaleen kunta, Savitaipaleen srk. 1989. ISBN 952-90-0757-4.
  • Murto, T. G: Savitaipaleen pitäjän historia. Lappeenranta 1939

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]