Jonni Myyrä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Jonni Myyrä
Jonni Myyrä
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Antwerpen 1920 keihäs
Kultaa Kultaa Pariisi 1924 keihäs

Joonas ”Jonni” Myyrä (13. heinäkuuta 1892 Savitaipale22. tammikuuta 1955 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat) oli keihäänheiton kaksinkertainen olympiavoittaja vuoden 1920 ja 1924 kisoista. Antwerpenissä 1920 Myyrä johti suomalaiset keihäänheiton neloisvoittoon, vaikka sai juuri ennen kilpailua kilpakumppanin heittämästä keihäästä osuman vasempaan kyynärvarteensa.[1] Myyrä joutui käymään sairaalahoidossa poistattamassa luunsirpaleen kädestään, mutta palasi kisaan ja voitti sen selvästi. Hän ylitti keihäänheiton maailmanennätyksen useaan otteeseen, mutta Kansainvälisen Yleisurheiluliiton IAAF:n johto hylkäsi tulokset. Maailmanennätys oli ruotsalaisella Eric Lemmingillä (62,32) ja IAAF:n puheenjohtaja ja pääsihteeri olivat ruotsalaisia. Lopulta Myyrä lähti 1919 kilpailemaan Tukholmaan ja heitti siellä 66,10, eivätkä ruotsalaiset enää keksineet syytä hylätä ennätysheittoa.lähde? Myyrän ensimmäinen urheiluseura oli Partakosken Into.

Myyrä kilpaili keihäänheitossa ensimmäisen kerran kesällä 1911, jolloin hän heitti Lappeenrannassa yli 50 metriä, mutta jäi kilpailun voittaneesta Julius Saaristosta vajaan metrin päähän. Seuraavana vuonna hän heitti olympiakatsauksessa yli 54 metrin heiton, minkä ansiosta hänet valittiin Tukholman olympialaisiin. Myyrä sijoittui olympiafinaalissa kahdeksanneksi tuloksella 51,33. Vuonna 1914 hänet valittiin Malmössä pidettyihin Balttilaisiin kisoihin, sillä hän oli heittänyt aiemmin kesällä Hämeenlinnassa 60,12. Kisoissa Myyrän heitto kantoi 63,29, joka ylitti Eric Lemmingin hallussa olleen maailmanennätyksen lähes metrillä. Ruotsalaiset tuomarit kuitenkin väittivät, että heitto tapahtui myötätuulen vallitessa, eikä ennätystä hyväksytty viralliseksi maailmanennätykseksi. Myyrä ylitti maailmanennätyksen myös myöhemmin vuonna 1914 Tampereella tuloksella 62,58 ja seuraavana vuonna Lappeenrannassa tuloksella 64,81, mutta näitäkään tuloksia ei ratifioitu maailmanennätykseksi.[2]

Myyrä palasi kilpailemaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Hän voitti keihäänheiton Suomen-mestaruuden vuosina 1917 sekä 1918 ja heitti vuonna 1919 Savitaipaleella tuloksen 65,55, joka hyväksyttiin Suomen-ennätykseksi, mutta ei maailmanennätykseksi. Samana kesänä hän matkusti Tukholmaan, jossa hän voitti kansainväliset kilpailut tuloksella 66,10. Tämä tulos hyväksyttiin vihdoin viralliseksi maailmanennätykseksi. Myyrä oli Antwerpenin olympialaisissa 1920 voittajasuosikki, mutta kilpailupäivän aamuna Yhdysvaltain James Lincolnin lämmittelyheitto lipesi ja osui Myyrän vasempaan kyynärpäähän. Myyrä joutui käymään lääkärissä, jossa hänen kädestään poistettiin luunsiruja ja se laitettiin siteeseen. Hän kykeni kuitenkin kilpailemaan samana päivänä ja voitti olympiakultaa tuloksella 65,78.[2]

Urheilemisen ohella Myyrä teki bisnestä muun muassa sahateollisuudessa, mutta yritys koki vararikon. Sahalla ei sahattu tukkiakaan. Hänellä oli rahavaikeuksia, ja hän kavalsi kunnallislautakunnan esimiehenä Savitaipaleen kunnan varoja suuria summia. Myyrä pääsi pälkähästä maksettuaan kavaltamansa rahat pankkilainalla pois. Näiden vaikeuksien takia Myyrä pakeni Pariisin vuoden 1924 olympialaisista Yhdysvaltoihin, eikä koskaan enää palannut Suomeen.

Yhdysvalloissa Myyrä heitti elämänsä pisimmän keihäskaaren 68,55 ja ylitti näytöskilpailussa myös kiekonheiton ME:n tuloksella 48,80.[3]

Myyrälle on pystytetty muistomerkki hänen vanhan kotitalonsa paikalle Savitaipaleen Hyrkkälän kylään.[3] Muistomerkissä lukee: ”Tällä paikalla syntyi vuonna 1892 Jonni Myyrä, keihäänheiton kaksinkertainen olympiavoittaja ja maailmanennätysmies. Hän kuoli Amerikassa 1955.” Hänet on haudattu San Franciscoon. Hautakivessä lukee ”John Myyra” ja siinä on olympiarenkaita. Hautausmaan arkistossa hän on nimellä ”John Mura”. Hänen kunniakseen on Savitaipaleelle nimetty Jonni Myyrän tie. Hänestä tehtiin vuoden 2016 marraskuussa ensi-iltansa saanut Jonni – Savitaipaleen paras keihäänheittäjä ja pahin huijari -niminen näytelmä Lappeenrannan kaupunginteatteriin.[4] Hänestä on myös kirjoitettu luku kirjassa Kiveen hakatut – Urheilun valoja ja varjoja, Kirjapaja, 2015, ISBN-13: 9789522882202.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 71. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  2. a b Arponen, Antti O.: ”Malmö 1914”, Urheilu 2000 - osa 1, s. 33–34. WSOY, 1994. ISBN 951-19377-1.
  3. a b Savitaipaleen kunta: Muistomerkit Viitattu 17.7.2007.
  4. Keihään olympiasankari vai pelkkä konna? – Jonni Myyrän vaiheikas elämä teatterin ensi-illassa Yle Uutiset. Viitattu 3.11.2016.
  5. Kiveen hakatut – Urheilun valoja ja varjoja Kirjapaja. Viitattu 3.11.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.