Pomarkku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pomarkku
Påmark

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°41′35″N, 022°00′25″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Porin seutukunta
Kuntanumero 608
Hallinnollinen keskus Pomarkun kirkonkylä
Perustettu 1868
Kokonaispinta-ala 332,05 km²
254:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 301,19 km²
– sisävesi 30,86 km²
Väkiluku 1 943
259:nneksi suurin 31.12.2023 [2]
väestötiheys 6,45 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 14,6 %
– 15–64-v. 53,6 %
– yli 64-v. 31,8 %
Äidinkieli 2022 [4]
suomenkielisiä 98,6 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 1,4 %
Kunnallisvero 9,90 %
25:nneksi suurin 2024 [5]
Työttömyysaste 9,4 % (2018) [6]
Kunnanjohtaja Mikko Airaksinen
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2021–2025[7]
 • Kesk.
 • Kok.
 • PS
 • SDP
 • Vas.

7
5
4
3
2
www.pomarkku.fi

Pomarkku (ruots. Påmark) on Suomen kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kunnassa asuu 1 943 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 332,05 km2, josta 30,86 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 6,45 asukasta/km2. Pomarkun naapurikunnat ovat Kankaanpää, Merikarvia (yhdessä pisteessä), Pori ja Siikainen. Aikaisempia naapurikuntia ovat olleet Ahlainen, Lavia ja Noormarkku.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pomarkun alueelta on tehty muutamia kivikaudenaikaisia esinelöytöjä. Suuri osa kunnan alueesta kuului varhaiskeskiajalla Sastamalan pitäjän, lähinnä Ylä-Sastamalan eli myöhempien Karkun, Suoniemen ja Mouhijärven talojen erämaihin. Pomarkun alue liitettiin kuitenkin jo hyvin varhain Suur-Ulvilan pitäjään ja samalla se joutui myös ruotsalaisen uudisasutuksen piiriin. Tästä kertovat muiden muassa ruotsalaisperäiset viiden suuren uudiskylän nimet Pomarkku, Noormarkku, Söörmarkku, Kaasmarkku ja Klåsmark (Lassila). Pomarkku-nimen on arveltu syntyneen kahdella vaihtoehtoisella tavalla: siellä asuvien katsottiin olevan ”ylhäällä rajaseudulla” (uppå marken), mutta nimen alkuosassa on nähty myös miehennimi Paavali, Påval eli Pål (siitä Pålsmark ja myöhemmin Påmark). Vuoden 1540 maakirjan mukaan Pomarkussa oli neljä taloa.[8]

Pomarkku oli aluksi Ulvilan kappeliseurakunta, josta tuli kunnallishallinnon uudistuksessa vuonna 1868 itsenäinen kunta. Omaksi seurakunnakseen Pomarkku itsenäistyi Noormarkusta vuonna 1899. Pomarkun vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1962.[9]

Pomarkussa on kaksi kirkkoa: vanha puukirkko on valmistunut vuonna 1802 ja arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelema kivikirkko 1921. Kirkot sijaitsevat keskustassa vierekkäin. Pomarkun ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa kirkonkylässä vuonna 1889. Kunnassa siirryttiin peruskoulujärjestelmään syyslukukauden alkaessa 1976.[8]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pomarkun kirkonkylää kivisillan kohdalta kuvattuna.

Pomarkku sijaitsee Satakunnan maakunnassa, matkaa sekä Poriin että Kankaanpäähän on noin 25 km. Naapurikunnat ovat Kankaanpää, Merikarvia, Pori ja Siikainen.

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pomarkun kunnassa on kaikkiaan 25 järveä.[10] Huomattavimmat niistä ovat Kynäsjärvi ja Inhottujärvi Porin, aiemmin Noormarkun, rajalla; Valkjärvi Siikaisten rajalla sekä Isojärvi, joka on osittain Siikaisten puolella. Nämä, kuten koko Pomarkku kuuluu bifurkaatiosta tunnetun Karvianjoen vesialueeseen. Joki haarautui kahtaalle heti tultuaan Kankaanpään puolelta: sivuhaara kääntyi Leväsjokena länteen Isojärveen, mutta tämä yhteys katkesi Kynäsjärven laskun vuoksi jo 1800-luvun lopulla. Päähaara laskee Kynäsjärveen ja jatkuu sieltä Kynäsjokena Inhottujärveen. Sieltä joki jatkuu pohjoisena Pomarkunjokena − joka laskee Isojärven eteläpäähän − ja eteläisenä Noormarkunjokena kohti Selkämerta. Joessa on säännöstelypato Harjakoskella.

Suot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pomarkun alueella on useita soita, mm. linnustoltaan ja kasvistoltaan arvokas Isonevan soidensuojelualue.[11]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Riutta
  • Honkakoski
  • Kiilholma (ruots. Kilholm)[12]
  • Kivijärvi
  • Laitila
  • Längelmäki
  • Tuunajärvi
  • Uusikylä (myös Hiilimäki, ruots. Hultet[13])
  • Ruokejärvi
  • Haapakoski
  • Harjankoski

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2021 lopussa Pomarkussa oli 2 013 asukasta, joista 1 260 asui taajamassa, 736 haja-asutusalueilla ja 17:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Pomarkun taajama-aste on 63,1 %.[14] Kunnassa on vain yksi taajama, Pomarkun kirkonkylä.[15]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Pomarkussa toimivat seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[16]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Pomarkussa toimii Pomarkun helluntaiseurakunta.[17]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Pomarkun alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[18]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkeinonaloista Pomarkku tunnetaan parhaiten jalkineteollisuudestaan, mutta myös metalli- ja puusepänteollisuus ovat merkittäviä työllistäjiä. Pääelinkeinoina ovat vanhastaan olleet maa- ja metsätalous, jonka työllistävä vaikutus on kuitenkin sotien jälkeen vähentynyt koko kunnan asukasluvun pienentyessä.[8]

Vuonna 2022 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Metallityö Uusitalo Oy, Pome Oy ja Suomen Käyttömuovi Oy.[19]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Pomarkun väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
3 009
1985
  
3 028
1990
  
2 934
1995
  
2 808
2000
  
2 639
2005
  
2 528
2010
  
2 460
2015
  
2 240
2020
  
2 084
Lähde: Tilastokeskus.[20]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pomarkussa on kaksi koulua, jotka ovat Kirkonkylän koulu sekä Pomarkun yhteiskoulu ja lukio. Lisäksi Pomarkussa on yksi päiväkoti, Kivisillan päiväkoti, joka toimii vuonna 2023 valmistuneessa päiväkotirakennuksessa.[21]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pomarkun halki kulkee valtatie 23 Porista Parkanon kautta Jyväskylään. Valtatieltä erkanevat seututiet Siikaisiin (30 km) ja Laviaan (40 km); jälkimmäiseen sekä kirkonkylästä entiseen naapurikuntaan Noormarkkuun kuuluvan Kairilan kylän kautta että Honkakoskelta Tuunajärven kautta. Kirkonkylästä on matkaa Poriin 25 kilometriä ja Kankaanpäähän hieman enemmän. Pomarkussa voi harrastaa resiinamatkailua vuokraamalla oman resiinan Satakunnan elämysrautatiellä. Resiinareitti kulkee käytöstä poistunutta Haapamäki–Pori-rataa pitkin.[22] Junaliikenne Pomarkkuun alkoi vuonna 1933, jolloin valmistui arkkitehti Thure Hellströmin suunnittelema asemarakennus (lyhenne Pom). Henkilöliikenne radalla lopetettiin vuonna 1981 ja koko rataosa poistettiin käytöstä vuonna 1985. Asemarakennus on yhä jäljellä yksityisomistuksessa. Rataosalla sijaitsivat Pomarkun alueella myös Hiilimäen ja Honkakosken seisakkeet. Nykyisin lähin rautatieasema sijaitsee Porissa.[23]

Pomarkkulaisia yrityksiä ja urheiluseuroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etäisyydet tärkeimpiin keskuksiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pomarkun pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla imelletty perunalaatikko ja ohraryynipuuro.[26]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. a b Väkiluku kasvoi eniten Uudellamaalla vuonna 2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Väestörakenne 26.5.2022. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. Työllisyyskatsaus 24.4.2018. ELY-keskus. Viitattu 24.4.2018. [vanhentunut linkki]
  7. Kuntavaalit 2021, Pomarkku Oikeusministeriö. Viitattu 23.10.2021.
  8. a b c Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 6: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 219–222. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06465-3.
  9. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 168. Otava 1979, Helsinki.
  10. Pomarkku Järviwiki. Viitattu 4.2.2018.
  11. Isojärvi ja Isonevan soidensuojelualue Pomarkun kunta. Viitattu 24.2.2019.
  12. Svenska ortnamn i Finland Institutet för de inhemska språken. Viitattu 24.10.2013. (ruotsiksi)
  13. Waldenström Stellan: Norrmakrs och Påmarks svenska ortnamn och bebyggelsehistoria, ISBN 952-9276966, 978-952-92-769-67, printed Kehitys Oy, Pori 2010
  14. Taajama-aste alueittain, 2021 Tilastokeskus. Viitattu 15.8.2023.
  15. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  16. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  17. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
  18. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta
  19. Neste kuusinkertaisti veronsa ja kiilasi listaykköseksi – katso tästä kuntasi suurin yhteisöveron maksaja ja koko Suomen kärki Yle. 8.11.2023. Viitattu 13.1.2024.
  20. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 6.2.2018.
  21. Heervä, Tuuli: Päiväkoti ottaa ison loikan uudelle vuosituhannelle – katso kuvat Pomarkun vasta valmistuneista tiloista Satakunnan Kansa. 26.10.2023. Viitattu 13.1.2024.
  22. Satakunnan elämysrautatie
  23. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 202–203. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  24. Pomarkun urheiluseurat www.pomarkku.fi. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 23.8.2015.
  25. Suomen Imurikeskus suomenimurikeskus.fi. Arkistoitu 7.2.2018. Viitattu 7.2.2018.
  26. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 43. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]