Karvia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karvia

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°08′N, 022°33.5′E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Pohjois-Satakunnan seutukunta
Kuntanumero 230
Hallinnollinen keskus Karvian kirkonkylä
Perustettu 1865
Kokonaispinta-ala 519,90 km²
216:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 502,22 km²
– sisävesi 17,68 km²
Väkiluku 2 192
249:nneksi suurin 31.8.2024 [2]
väestötiheys 4,36 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 12,0 %
– 15–64-v. 53,4 %
– yli 64-v. 34,6 %
Äidinkieli 2023 [4]
suomenkielisiä 95,0 %
– muut 4,9 %
Kunnallisvero 8,90 %
136:nneksi suurin 2024 [5]
Työttömyysaste 9,9 % (2018) [6]
Kunnanjohtaja Tarja Hosiasluoma
Hallituksen puheenjohtaja Päivi Suominen[7]
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
– puheenjohtaja Voitto Raita-aho[8]
  2021–2025[9]
 • Kesk.
 • PS
 • SDP
 • Kok.
 • Vas.

9
5
3
3
1
www.karvia.fi

Karvia (aik. Kyläkarvia) on Suomen kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Karvia kuuluu Pohjois-Satakunnan seutukuntaan.[10] Kunnassa asuu 2 192 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 519,90 km2, josta 17,68 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 4,36 asukasta/km2.

Karvian naapurikuntia ovat Kankaanpää, Kauhajoki, Kurikka ja Parkano.[11] Entisiä naapurikuntia ovat Kankaanpäähän liitetty Honkajoki ja Kurikkaan liitetty Jalasjärvi.

Asukkaat työllistyvät Karviassa pääosin maatalouden, palveluiden ja pienteollisuuden aloilla. Karvian ystävyyskuntana on vuodesta 1994 lähtien toiminut Viru-Nigula, kunta itäisessä Virossa.[12]

Karvia sijaitsee Satakunnan maakunnan koilliskulmassa Etelä-Pohjanmaan ja Pirkanmaan maakuntien rajalla. Maasto on melko tasaista ja korkeuserot vähäisiä. Kunnan länsiosaa hallitsee Pohjankangas, jolla oleva Kauraharju ulottuu liki 170 metrin korkeuteen merenpinnasta. Kankaanpään Niinisalosta alkava Pohjankankaan ampuma-alue ulottuu osittain Karvian puolelle. Maisemakuvaa luonnehtivat myös laajat suot ja useat järvet, keskeisenä Karvianjärvi, josta saa alkunsa Karvianjoki. Osa Karviasta kuuluu Kyrösjärven ja siten Kokemäenjoen vesialueeseen. Kunnan itäosassa sijaitsee osittain Parkanoon kuuluva Häädetkeitaan luonnonpuisto. Kauraharjussa ja Elliharjussa on suuret hiekkateollisuusalueet ja niihin liittyvää teollisuutta.lähde?

Lukuisat kivikautiset esinelöydöt kertovat Karvian muinaisesta asutuksesta. Pantin kivikautinen asuinpaikka on arvioiden mukaan ollut käytössä 9500–9700 vuotta sitten.lähde?

Karvia kuului 1500-luvulla ikaalislaisten eräomistuksiin. 1500-luvun lopulla Karvianjärven rannalla oli yksi uudistalo, mutta se autioitui nuijasodan aikoihin. Pysyvä asutus alueella alkoi 1620-luvulla. Maakirjaan Karvian ensimmäinen talo (Karfwia) merkittiin vuonna 1630.lähde?

1630-luvulla Karviaan perustettiin Kyrön skanssi -niminen linnake pitämään silmällä sotilaskarkureita. Linnake sijaitsi historiallisen, Hämeestä Pohjanmaalle Pohjankangasta pitkin kulkeneen maantien (Kyrönkankaantien) varrella. Kyrönkankaantien varrella oli Kantin kylässä Skanssin kestikievari; seuraavat kestikievarit sijaitsivat etelässä Kankaanpään Niinisalossa ja pohjoisessa Kauhajoen Nummijärvellä. Kestikievaritoiminnan aloittamiseen Kantissa oli saatu lupa kenraalikuvernööri Pietari Brahelta vuonna 1640.lähde?

Vuonna 1866 säädettiin kunnallislaki, joka erotti maallisen ja kirkollisen vallan, ja ensimmäinen kuntakokous Karviassa pidettiin 23. huhtikuuta 1866.lähde?

Karvian seurakunta muodostettiin Ikaalisten kappeli­seura­kunnaksi vuonna 1796, ja se siirrettiin Kankaanpään kappeliksi vuonna 1841. Seurakunta itsenäistyi vuonna 1891. Karvian kirkko on vuodelta 1798.[13]

Karviassa toimi vuosina 1935–1960 varavankila, jossa pidettiin talvi- ja jatkosodan aikana aluksi neuvostoliittolaisia sotavankeja, myöhemmin suomalaisia poliittisia vankeja syksyyn 1944 saakka. Laitos toimi vielä 1960-luvun ajan sosiaaliministeriön alaisena ns. erityistyölaitoksena, johon koottiin asevelvollisuuden ja siviilipalveluksen suorittamisesta kieltäytyneitä henkilöitä, lähinnä Jehovan todistajia. Laitoksen toiminnan loputtua sen alueet siirtyivät pääosin Metsäntutkimuslaitoksen hallintaan.lähde?

Karviaan asutettiin jatkosodan jälkeen Hiitolan siirtoväkeä.lähde?

Karviassa toimi aikoinaan 1930-1950-luvulla lentokenttä Kantin kylässä, jossa vieraili jo monia lentokoneita ennen talvi,- ja jatkosotaa. [14]

Karvian kautta kulkee seututie 273 Kankaanpään Niinisalosta Jalasjärvelle, jossa se yhtyy valtatie 3:een. Lähin rautatieasema on Tampere–Seinäjoki-radalla Parkanossa.lähde?

Etäisyyksiä Karviasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Karvian väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
3 728
1985
  
3 559
1990
  
3 342
1995
  
3 272
2000
  
3 008
2005
  
2 825
2010
  
2 643
2015
  
2 475
2020
  
2 342
Lähde: Tilastokeskus.[15]

Vuoden 2017 lopussa Karviassa oli 2 403 asukasta, joista 779 asui taajamassa, 1 597 haja-asutusalueilla ja 27:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Karvian taajama-aste on 32,8 %.[16] Kunnassa on vain yksi taajama, Karvian kirkonkylä.[17]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Karviassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[18]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Karviassa toimii Karvian helluntaiseurakunta.[19]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Karvian alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[20]

Karvian seurakunta liittyi Kankaanpään seurakuntaan vuoden 2023 alussa.[21]

Alkava, Alkkia, Kantti, Karviankylä, Kauhakorpi, Urhoperä, Karvia, Mattila, Rannankylä, Sara, Sarvela, Saunaluoma, Suomijärvi, Tuulenkylä, Ämmälä.lähde?

Siwa Karvian keskustassa, joka on nykyään lakkautettu.

Karvian kirkonkylässä, joka on kunnan keskus, on kaksi ruokakauppaa; kylän keskellä Sale ja Parkanontien vieressä K-Market Lastula. Salen yhteydessä on ABC:n kylmäasema ja vieressä St1, jossa on myös Time Out -kahvila ja myymälä. Kankaanpään- ja Parkanontien risteyksessä oli lisäksi Neste Truck -huoltoasema. Kyseisellä huoltoasemalla syttyi kuitenkin tulipalo 2. tammikuuta. Palo tuhosi koko rakennuksen. Palo saatiin rajattua kuitenkin itse rakennukseen, ja räjähdysvaaraa ei ollut. Huoltoasema oli suljettuna kun palo lähti leviämään.[22]

Karvian kirkko.

Karvian kunnanjohtajana on toiminut Tarja Hosiasluoma vuodesta 2010.[23]

Karvian kunnanvaltuustossa on 21 paikkaa. Kaudella 2021–2025 keskustan hallussa on yhdeksän paikkaa, perussuomalaisten hallussa viisi paikkaa, SDP:n hallussa kolme paikkaa, kokoomuksen hallussa kolme paikkaa ja vasemmistoliiton hallussa yksi paikka.[9] Kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimii perussuomalaisten Heikki Huhtaluoma.[8]

Karvian kunnanhallituksessa on yhdeksän jäsentä, ja sen puheenjohtajana toimii keskustan Päivi Suominen.[7]

Talous ja elinkeinot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kattilajokea Tuulenkylässä.

Karvia on perinteinen maatalouspitäjä. Kunta, maatilat ja pienet yritykset työllistävät suurimman osan asukkaista. Suurimmat yksityiset työnantajat Karviassa ovat Skaala ikkunat Oy, Karvian Konepaja Oy ja Mustakosken Puutarhat.lähde?

Karviassa aloitti elokuussa 2017 toimintansa yhtenäiskoulu Opinpolku. Kantin, Saran, Sarvelan ja Kirkonkylän kouluissa opetus päättyi keväällä 2017. Uusi yhtenäiskoulu perustettiin vanhaan yläkouluun. Yhtenäiskoulu Opinpolussa käyvät koulua kaikki Karvian koululaiset, joita oli elokuussa 2017 noin 200.[24]

Karvianjärveä.

Karvian kunta sijaitsee Pohjois-Satakunnassa, ja sen luonnon erityispiirteistä voidaan mainita suot, laajat mäntykankaat ja sora-alueet sekä Karvianjoen vesistö. Kunnan alueella sijaitsee myös osa Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuistoa ja Häädetkeitaan luonnonsuojelualuetta.lähde?

Karviassa ja Kauhajoella sijaitseva Taiteiden reitti Kammista Skantziin sai virallisen matkailutiestatuksen helmikuussa 2021.[25]

Vuosittain elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Karvian Yrittäjät ry järjestää Karvia-Päivät.lähde?

Karvian alueella puhutun kielen perustana on yläsatakuntalainen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Karvian murre kuuluu yläsatakuntalaisen murteen pohjoisryhmään, joka on lähellä eteläpohjalaisia murteita.[26]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvian pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla kääresyltty, Karvian kakko ja puolukkapöperö.[27]

Tunnettuja karvialaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 625 011 elokuun 2024 lopussa 24.9.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.9.2024.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. Työllisyyskatsaus 31.5.2018. ELY-keskus. Arkistoitu 15.5.2021. Viitattu 26.6.2018.
  7. a b Kunnanhallitus Karvian kunta. Viitattu 23.10.2021.
  8. a b Kunnanvaltuusto Karvian kunta. Viitattu 5.9.2024.
  9. a b Kuntavaalit 2021, Karvia Oikeusministeriö. Viitattu 23.10.2021.
  10. http://www.satakuntaliitto.fi/kunnat (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. Karvian kunta Karvian kunta. Viitattu 5.9.2024.
  12. Ystävyyskunta Viru-Nigula Karvian kunta. Viitattu 4.2.2022.
  13. Otavan iso tietosanakirja, osa 4. Helsinki: Otava, 1962.
  14. Arto Papunen: Karviassa kyllä lennettiinkin - ennen talvisotaa kentällä kävi monia lentokoneita Kankaanpään Seutu. 4.9.2017. Viitattu 12.12.2023.
  15. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 – 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 16.1.2018.
  16. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
  17. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
  18. Yhteystiedot – Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  19. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  20. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. Valli, Jussi: Karvian seurakunta liittyy Kankaanpään seurakuntaan vuoden 2023 alusta: ”Käytännössä alamme suunnittelemaan yhteisiä budjetteja ja strategioita jo tämän syksyn aikana” (Tilaajille) Kankaanpään Seutu. 10.6.2021. Viitattu 7.1.2023.
  22. Huoltoasema paloi Karviassa – poliisi alkaa tutkia syttymissyytä Yle Uutiset. 3.1.2024. Viitattu 3.1.2024.
  23. Hosiasluoma yksimielisesti Karvian johtoon Yle Uutiset. 22.1.2010. Viitattu 23.10.2021.
  24. Söderlund, Pekka: Lapset kyliltä uuteen kouluun – Karvian yhtenäiskoulu aloittaa elokuussa (Tilaajille) Satakunnan Kansa. 23.7.2017. Viitattu 7.1.2023.
  25. Väylävirasto hyväksyi Kammista Skantziin -taidereitin matkailutieksi ylasatakunta.fi. Viitattu 9.2.2021.
  26. Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 237. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  27. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 36–37. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  28. Alvari, Armas Kirjasampo. Viitattu 12.4.2023.
  29. Toivo Haapanen Klassinen.fi. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 12.4.2023.
  30. Malmberg, Ilkka: Hannes Heikura HS Muistot. 10.3.2015. Viitattu 12.4.2023.
  31. Römpötti, Harri: Pasi Heikura tekee radioon pilkun­viilaus­ohjelmaa. Helsingin Sanomat, 12.4.2023. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.4.2023.
  32. Osmo Korhonen Biografiasampo. Viitattu 12.4.2023.
  33. Karviassa kasvanut tubettajatähti perusti osakeyhtiön ja kerää satojatuhansia katsojia huijaamalla huijareita Ilkka-Pohjalainen (maksumuuri). 21.7.2019. Viitattu 12.4.2023.
  34. a b Kemppinen, Pirjo: Laulaja Anne Mattilan paras ystävä on Tarja-äiti. Seura, 9.5.2018. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.4.2023.
  35. Anneli Mattila Yle. Viitattu 12.4.2023.
  36. Runoilija Aulikki Oksanen muistelee 50-vuotista uraansa: "Olen aina ollut vähän kapinajalalla" ET. 5.12.2016. Viitattu 12.4.2023.
  37. Seppälä, Juha Kirjasampo.fi. Viitattu 12.4.2023.
  38. Karvian Nuorisoseuran historiikki Viitattu 12.4.2023.
  39. Sala, Kaarina: ”Tuulio, Tyyni (1892–1991)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 97–99. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 12.4.2023).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]