Hannes Heikura

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hannes Heikura vuonna 2010.

Hannes Olavi Heikura (7. huhtikuuta 1958 Karvia4. maaliskuuta 2015 Helsinki)[1][2][3] oli suomalainen lehtikuvaaja. Hänet valittiin kolmesti Vuoden lehtikuvaajaksi sekä palkittiin kahdesti Vuoden uutiskuvasta ja viidesti Vuoden lehtikuvasta.[4] Lisäksi hän sai Fotofinlandian vuonna 2008 ja Suomen Kuvalehden Journalistipalkinnon vuonna 2006. Hän työskenteli Helsingin Sanomissa kaksikymmentä vuotta, mutta ilmoitti lopettavansa kesällä 2010.[5] Tämän jälkeen hän toimi valokuvataiteilijana ja vapaana valokuvaajana.[6]

Toimittaja, tietokirjailija ja humoristi Pasi Heikura on Hannes Heikuran veli.

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikura pyrki siihen, että hänen uutiskuvansa ovat visuaalisesti kiinnostavia ja toimivat ilman selittävää tekstiä.[7] Heikuran kuvat ovat helposti tunnistettavissa.[8] Selvin tuntomerkki on reunoja kohti tasaisesti tummeneva kehys, jonka Heikura lisäsi jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla. Vastavalosta pitäneen Heikuran kuvissa silhuetit ovat tavallisia.[7]

Heikura otti kuvansa yleensä teleobjektiivilla suhteellisen kaukaa, jolloin syvyysepäterävyys korostuu ja kohde erottuu taustastaan selvästi. Muutoin hän ei käyttänyt tekniikkaa kuten jalustaa, salamaa tai itselaukaisijaa.[9] Etäisyyden ansiosta kuvan ottaminen ei häirinnyt kohdetta. Haastattelujen mukaan Heikuralle oli tärkeää, että kuva on ”aito” eikä sitä ole suunniteltu ennakkoon. Hän on kertonut jopa pyrkivänsä karistamaan toimittajankin kannoiltaan.[9]

Maineikkaita valokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikuran vuonna 1997 ottama kuva hiihtäjä Mika Myllylästä harjoittelemassa suolla lukeutuu kuvaajan maineikkaimpiin otoksiin. Vuoden lehtikuvaksi valitussa kuvassa Myllylä on vajonnut osittain suohon, nojaa sauvoihinsa ja hänen päänsä on painunut alas. Lehtikuvakilpailun juryn mukaan ”Kuva nousee symbolisiin mittoihin urheilijan taistelusta, jota hän käy tullakseen vahvemmaksi. Kuva kertoo voitontahdosta ja huippusuorituksen takana olevasta pitkästä, yksinäisestä työstä.”[10]

Heikura kuvasi digitaalikameroilla vuodesta 2001 lähtien. Hänen mukaansa on turha haikailla filmin perään, jos digitaalikuva on laadullisesti yhtä hyvä tai parempi. Alun perin digikuva näytti hänestä omituiselta, koska siinä ei ollut rakeisuutta ja hän yritti jopa kehitellä rakeisuutta jälkikäteen tuovan filtterin, mutta hän luopui pyrkimyksestä eikä sittemmin kaivannut tätä piirrettä takaisin. Hänen sanojensa mukaan digikameran kasvanut tallennuskapasiteetti antoi varmuutta esimerkiksi henkilökuvauksessa. Samalla Heikura sanoi pelkäävänsä digitaalisten kuvien katoavaisuutta. Paperisten kuvien selailtavuus on parempi ja saa aikaan sen, että kuvia katsellaan useammin.[11]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikura opiskeli 1970-luvun lopussa lääketieteellistä tekniikkaa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa mutta luopui alasta. Hän opiskeli ensin Taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskuksessa valokuvausta, ja myöhemmin hän opiskeli myös elokuvataiteen laitoksella. Lopulta hän päätyi valokuvaukseen, joka sopi ”lyhytjännitteiselle erakolle” paremmin kuin elokuva.[9]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuoden lehtikuvaaja
    • 1992[12]
    • 2005[12]
    • 2006. Lisäksi kunniamaininta.
    • 2007. Lisäksi yleisöäänestyksen voittaja.[13]
    • 2009
  • Vuoden lehtikuva
    • 1992 Ero.[14]
    • 1996 Atomi, kuuluuko?[15], kuva Sosnovyi Borin ydinvoimalan huoltajasta
    • 1997 Loputon tuska[16]
    • 2001 Jouluenkelit[17]
    • 2007 Purjeveneestä jää vana sinilevään Suomenlahdella. Suomenlahti 13.8.2007[18] Samalle kuvalle myös kunniamaininta uutiskuvien sarjassa.[13]
  • Vuoden kuvituskuva 1996: Hevosballerina[19], jossa Kyra Kyrklund on hevosensa kanssa valokeilassa
  • Vuoden uutiskuva
    • 1992;
    • 1993;
    • 1996: Lähiö Sarajevossa[20]
    • 2002: Yliajo[21]
  • Vuoden Urheilukuva
    • 1992
    • 1997

Näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valokuvia – Photographs. Musta Taide ja Suomen valokuvataiteen museo. 240 sivua.
  • Dark Zone, Musta Taide, 2011
  • We Walk Alone – Kuljemme yksin, Musta Taide, 2013
  • End of the Road – Matkan loppu. Like, 2015. ISBN 978-952-01-1302-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamera-lehti 9/2001

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Palkittu valokuvaaja Hannes Heikura on kuollut, Helsingin Sanomat 9.3.2015.
  2. Malmberg, Ilkka: Valokuvaaja tunsi mustan ja pimeän: Hannes Heikura 1958–2015. Helsingin Sanomat, 10.3.2015, s. B 10. Artikkelin verkkoversio Viitattu 10.3.2015. .
  3. [http://www.hs.fi/muistot/a1305936106001 Hannes Heikuran muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
  4. Rainer Sandell: Valokuva on dokumentti elämästä. Kulttuuri, 2008, nro 1, s. 14.
  5. Hannes Heikura lähtee Hesarista
  6. Mankkinen, Jussi: Ikonisten kuvien mestari Yle Uutiset. 9.3.2015. Viitattu 15.3.2015.
  7. a b Rainer Sandell: Valokuva on dokumentti elämästä. Kulttuuri, 2008, nro 1, s. 16.
  8. Digicamera.net
  9. a b c Rainer Sandell: Valokuva on dokumentti elämästä. Kulttuuri, 2008, nro 1, s. 17.
  10. Vuoden lehtikuva kertoo Mika Myllylän tuskan 5.3.1998. Turun Sanomat. Viitattu 7.3.2008. [vanhentunut linkki]
  11. http://www.nettidokumentti.fi/?p=27[vanhentunut linkki]
  12. a b Majander, Antti: Vuoden lehtikuvaajille oikea paikat ovat taiteellisuutta tärkeämpää (Arkistoitu sivu) HS.fi. 9.3.2006. Viitattu 15.3.2015.
  13. a b Uimonen, Anu: Hannes Heikura on jälleen Vuoden lehtikuvaaja (Arkistoitu sivu) HS.fi. 14.3.2008. Viitattu 15.3.2015.
  14. Sipinen, Mirja: Aikansa kuvia: Vertauskuvallisuus ja visuaaliset keinot Vuoden lehtikuvissa 1962–2004, s. 50. Tampereen yliopisto. Teoksen verkkoversio.
  15. Atomi, kuuluuko?
  16. Hannes Heikura: Loputon tuska Suomen valokuvataiteen museo. Viitattu 15.3.2015.
  17. Heikura nappasi jälleen Vuoden lehtikuvan MTV.fi. 13.3.2002. Viitattu 15.3.2015.
  18. Vuoden lehtikuva 2008 Kaleva.fi. Viitattu 15.3.2015.
  19. Hevosballerina
  20. Lähiö Sarajevossa
  21. Yliajo

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]