Vampula

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vampula
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Huittinen
Vampula.vaakuna.svg Vampula.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°01′35″N, 022°41′25″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Porin seutukunta
Kihlakunta Kokemäen kihlakunta
Hallinnollinen keskus Vampulan kirkonkylä
Perustettu 1867
Liitetty 2009
– liitoskunnat Huittinen
Vampula
– syntynyt kunta Huittinen
Pinta-ala 143,8 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 142,34 km²
– sisävesi 1,46 km²
Väkiluku 1 677  [2]
(31.12.2008)
väestötiheys 11,78 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 17,2 %
– 15–64-v. 59,0 %
– yli 64-v. 23,8 %

Vampula on entinen Suomen kunta, joka liitettiin osaksi Huittisten kaupunkia vuoden 2009 alussa. Ennen kuntaliitosta Vampula oli osa Satakunnan maakuntaa, johon se edelleen kuuluu myös osana Huittista, ja oli vuosina 1997–2009 osa Länsi-Suomen lääniä ja ennen vuotta 1997 osa Turun ja Porin lääniä.

Vampulan kunnassa asui 1 677 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala oli 143,8 km2, josta 1,46 km2 vesistöjä.[1] Maapinta-alasta (142,34 km²) oli metsää 64 km² ja peltoa 62 km². Väestötiheys oli 11,78 asukasta/km2.

Historiallisesti Vampula oli osa Huittisten seurakuntaa, josta se itsenäistyi vuonna 1867. Vuonna 1635 henkikirjan mukaan nykyisen Vampulan alueella asui 314 henkeä. Vuonna 1950 väkiluku on ollut suurimmillaan. Silloin asukkaita oli lähes 4 000. Väkiluvun kasvun syynä oli karjalaisten evakoiden asuttaminen. Työpaikkojen puutteessa nuoriso kuitenkin vähitellen siirtyi muualle. Vampulan naapurikunnat olivat Alastaro, Huittinen, Köyliö ja Säkylä.

Vampulan vaakunan suunnitteli Ahti Hammar ja se vahvistettiin vuonna 1955. [4]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vampulan kautta kulkee Huittisten ja Auran välinen kantatie 41 (aikaisemmin valtatie 9). Myös valtatie 2 kulki Loimijoen vartta seuraten Vampulan halki, kunnes uusi valtatie valmistui 1950-luvun lopulla. Vanhojen valtateiden 2 ja 9 risteys sijaitsi pari kilometriä kirkolta etelään, josta ne jatkuivat samaa reittiä Huittisiin. Lähimmät kaupungit ovat Huittinen (15 km) ja Loimaa (30 km), jossa sijaitsee lähin rautatieasema. Turkuun kertyy matkaa 75 km, Poriin 80 km ja Tampereelle 90 km. Lähin lentokenttä on Turun lentoasema.[5]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vampulan luonnonympäristöä hallitsee Kokemäenjoen suurin sivujoki Loimijoki, joka virtaa Vampulan halki etelästä Alastarolta pohjoiseen Huittisiin. Loimijoen sivujokia Vampulassa ovat siihen idästä laskeva Kourajoki, joka ennen kuntaliitosta oli Vampulan ja Huittisten rajajokena, sekä Köyliön Vuorenmaan Matkussuolta alkunsa saava Matkusjoki, joka virtaa Vampulan Matkusjoen kylän alueella ja laskee Loimijokeen lännestä Vampulan keskustaajaman pohjoispuolella. Maaston korkeuserot ovat Vampulan alueella vähäisiä.[5]

Vampulan historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vampulan alueelta on tehty muutamia kivikauden aikaisia esinelöytöjä. Maata viljeleviä suomalaisia asettui pysyvästi Loimijoen varsille jo rautakaudella, ja viimeistään 1200-luvulla syntyivät miltei kaikki nykyiset Vampulan henkikirjakylät. Ensimmäiset asukkaat saapuivat Vampulan alueelle todennäköisesti Huittisista, mutta vanhimmat kirkolliset yhteydet viittaavat Säkylään.[5]

Vanhan tarinan mukaan Vampulan nimi tulee Köyliön murteen sanasta vampo, palmikko. Köyliöläiset eränkävijät löysivät joskus kauan sitten nykyistä Vampulaa halkovan Loimijoen Kiltasaaresta surmatun neidon palmikon. Tästä syystä aluetta ryhdyttiin kutsumaan vampon löytöpaikaksi, Vampulaksi. Nimistöntutkijoiden mukaan nimi on samaa kantaa kuin Vammala ja tulee koskien välistä vesistön suvantopaikkaa tarkoittavasta pohjoisgermaanisesta sanasta.[6]

Vampula kuului hallinnollisesti satoja vuosia Huittisten suurpitäjään, johon ovat eri aikoina kuuluneet myös Punkalaidun, Kauvatsa ja Keikyä. Huittisten kaupunki on edelleen keskeinen osa vampulalaista elämää.

Vuonna 1590 neljä talollista rakensi omalla kustannuksellaan pienen hirsikirkon. Tästä ensimmäisestä pyhäköstä on otettu aihe kunnan vaakunaan, johon on kuvattu rakentajien vertauskuvana risti ja neljä naulaa. Oman kunnallishallinnon Vampula sai vuonna 1867. Ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa Sallilan kylässä vuonna 1878, ja sitä seurasivat Soinilan (1897), Kukonharjan-Murron (1910) ja Huhtaan (1915) koulut. Suomen senaatti teki päätöksen Vampulan seurakunnan perustamisesta vuonna 1891, mutta itsenäistyminen Huittisista toteutui vasta vuonna 1900.[5]

Vampulaan asutettiin viime sotien jälkeen Kurkijoen siirtoväkeä.

Vampulan kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vampulan kansakoulut vuonna 1966.
  • Hanhikoski
  • Harjunkylä
  • Honko
  • Horna
  • Huhtaa
  • Kotaja
  • Kukonharja
  • Kärväselä
  • Matkusjoki
  • Murto
  • Punola
  • Riittiö
  • Rutava
  • Sallila
  • Salmenoja
  • Siivikkala
  • Soinila
  • Soinilan Metsäkulma
  • Tamare
  • Pikku-Vampula
  • Vehka-Alho


Harjunkylä-Kärväselä-Riittiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maantieteellisesti tämä alue on kantatien 41 länsipuolella, Säkylänharjun kainalossa. Harjulta laskeuduttaessa kuiva kangasmetsä vaihtuu hiekkaisiksi pelloiksi ja lukuisiksi pohjavesilammiksi. Tämän alueen erikoisuuksia ovat arteesiset kaivot. Alueella on pohjavesi korkealla, mutta näitä arteesisia kaivoja ei ole keskusta-alueella. Harjualueella on 29 toimivaa maatilaa.

Kukonharja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kukonharja sijaitsee Vampulan kunnan koillisosassa ja rajanaapureita ovat Alastaro ja Huittinen. Hieman savinen mutta vedenlaadultaan puhdas Kourajoki virtaa läpi kylän. Kukonharjan kylässä on noin 120 taloutta, joista vapaa-ajan asuntoja on noin 20. Asukasmäärä on noin 270 henkilöä. Tyhjiä taloja ei kylässä juurikaan ole. Kylässä asuu paljon lapsiperheitä.

Kukonharja-nimestä kerrotaan: "Ennen muinoin, kun paimenet karjoineen kulkivat metsissä, sattuivat Vampulan Tamareen kylän paimenet eksymään ja joutuivat lopulta eräälle korkealle mäelle, jonka kautta myöhemmin kuljettiin Vampulan kirkkoon, josta syystä kallio sai nimekseen Kirkkokallio.Toinen paimenista kiipesi mäessä olevaan puuhun nähdäkseen missä he olivat ja huusi sitten maassa olevalle "Täällä näkyy talo." Kun toinen sitä epäili lisäsi vielä:"Kyllä se talo on, koska harja näkyy ja kukko kiekuu." Sitten he nimittivät tuntemattoman talon Kukonharjaksi ja se nimi on saanut sitten olla koko kylällä edelleenkin.

Sallilan seutu (Sallila, Horna, Hanhikoski)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sallilan seudun kylänrajat ovat kantatie 41, Kujantie Rutavantiellä, Loimijoki ja kunnanraja Alastarolla. Muinaislöytöjen mukaan Sallilassa on ollut asutusta jo noin vuonna 3000 eaa., mutta vakiintunut asutus on muodostunut tiettävästi joskus 5001000 jaa. Alue on entistä merenpohjaa ja antoi näin erinomaiset mahdollisuudet maanviljelylle ja karjanhoidolle ja soveltui myös tukinuittoon. Ensimmäinen kauppa perustettiin 1860-luvulla. Kylän pohjoispuolella virtaava Loimijoki on keskusta-alueen kaunistus niin kesällä kuin talvellakin. Sekä kirkko että Vampulan nykyinen ainoa koulu, samoin kuin kirjasto ja kunnantalo, kauppa, pankki ja muutama muu palvelupiste sijaitsevat kaikki Sallilassa.

Vampulan ensimmäinen koulu rakennettiin Sallilaan Kylämäelle vuonna 1880. Lisärakennukset valmistuivat vuosina 1903 ja 1926, jolloin koulussa oli alakansakoulu, veistosali sekä opettajien asunnot. Opettajilla oli myös oma talli, navetta ja perunamaa. Peruskoulu aloitti Vampulassa 1. elokuuta 1973. Nykyisen muotonsa koulu sai v. 1978, jolloin vanhan tilalle rakennettiin täysin uusi. Kesällä 1997 kirjastona toiminut sivurakennus muutettiin luokkahuoneiksi. Keväällä 2002 uusittiin koulun katto. Koulussa on seitsemän opettajaa ja luokat 1–6. Oppilaita koulussa on hieman yli sata. Kansalaisopisto toimii myös koulun tiloissa.

Vampulan ensimmäinen kirjaston perusti v. 1862 pastori Creutlein kirkon sakaristoon. V. 1917 kunta perusti kantakirjaston Sallilan kansakoululle seurakunnan luovuttamista kirjoista. Myöhemmin kirjasto siirrettiin kunnantalolle. Vuonna 1980 kirjasto sai oman kiinteistön Sallilan koulun viereen. Koulun laajennettua v. 1997 kirjasto siirtyi nykyiselle paikalle vanhan Säästöpankin kiinteistöön. Lainoja vuonna 2001 oli yhteensä 23 982 eli 13,5 lainaa asukasta kohti. Lainaajia on kirjattu 521 henkeä. Aineistoa 31.12.2001 oli yhteensä 22 851 kappaletta. Aikakauslehtiä kirjasto tilasi 37 vuosikertaa ja sanomalehtiä 5 vuosikertaa. Hankintoja oli yhteensä 728.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asukkaiden pääasiallinen toimeentulo on vuosikausia perustunut etupäässä maatalouteen, joka on keskittynyt lähinnä sikatalouteen ja erikoiskasvituotantoon. Vampula oli Suomen sikaisin kunta suhteessa väkilukuun. Siellä on nelisenkymmentä sikatilaa, joilla on enemmän sikoja kuin ihmisiä koko kunnassa. [7][8]. Vampulalaiset viljelykset tuottavat kaiken Suomessa teollisesti jalostettavan pinaatin[9].

Nordkalk Oy louhii kalkkikiveä kolmesta Vampulan kunnan alueella sijaitsevasta louhoksesta [10]. Vampulassa yhtiöllä on kalkkilouhokset Punolassa, Siivikkalassa ja Matkusjoella. Paikkakunnalla valmistetaan maanparannuskalkkia, asfalttifilleriä sekä kalsiittia.

Ennen kuntaliitosta Vampulan suurimmat työllistäjät olivat kunta ja Vampulan kauppakeskus Oy[11].

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vampulan kirkko, kesällä 2011

Ensimmäinen kirkko Vampulaan rakennettiin Tamareen puolelle v. 1590. Sieltä se kaikkien muutosten ja uudelleen rakentamisen myötä siirtyi nykyiselle paikalle ja nykyiseen, arkkitehti Helge Ranckenin suunnittelemaan muotoonsa v. 1894. Päätytornillisen ristikirkon alttaritaulu on V. Ylisen maalaama "Kristuksen kirkastus" vuodelta 1906.[12][13] Kirkon tornin terävä huippu näkyy tasaisessa maastossa kauas ympäristöön.

Nähtävyytenä voisi myös pitää kalkkikaivosta, joka on ollut ennen Euroopan suurin[14] maanparannuskalkkitehdas.[10][15]

Vampulassa sijaitsee myös yksityinen lentokenttä Tuulikki–Vampula.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LP-Vampula Huittinen pelaa naisten lentopallon pääsarjassa.

Kuuluisia vampulalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 173. Otava 1979, Helsinki.
  5. a b c d Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 383–384. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  6. Hakanen, Aimo: Vampula, s. 490. Teoksessa: Suomalainen paikannimikirja. Helsinki: Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.
  7. Yle Pallo Hallussa: Tellus: Suomen suurin sikalalaajennus YVA-menettelyyn yle.fi. Viitattu 14.12.2007.
  8. Kemira Growhow: Leipä leveämmäksi (pdf) kemira-growhow.com. Viitattu 14.12.2007.
  9. Vampulan kunta: Vireä ja vilpitön Vampula vampula.fi. Viitattu 14.12.2007.
  10. a b Nordkalk
  11. Vampulan kunta: Vampula lukuina vampula.fi. Viitattu 14.12.2007.
  12. Porin Seudun Kehittämiskeskus Oy: Vampulan kirkko satakunta.info. Viitattu 2.11.2007.
  13. Museovirasto: Rakennettu kulttuuriympäristö nba.fi. Viitattu 2.11.2007.
  14. Nordkalk
  15. Nordkalk

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vampula.