Köyliö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Köyliö
Kjulo
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Säkylä
Köyliö.vaakuna.svg Köyliö.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°07′05″N, 022°18′30″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Rauman seutukunta
Perustettu 1870[1]
Liitetty 2016
– liitoskunnat Säkylä
Köyliö
– syntynyt kunta Säkylä
Pinta-ala 259,27 km² [2]
(1.1.2015)
– maa 246,06 km²
– sisävesi 13,21 km²
Väkiluku 2 634  [3]
(31.12.2015)
väestötiheys 10,7 as./km² (31.12.2015)
Köyliön kirkko.

Köyliö (ruots. Kjulo) on Suomen entinen kunta, joka vuoden 2016 alusta on osa Säkylää. Vuonna 2015 Köyliössä asui sen lakkauttamishetkellä 2 634 ihmistä[3], ja sen pinta-ala oli 259,27 km², josta 13,21 km² on vesistöjä.[2] Väestötiheys oli 10,7 asukasta/km². Ennen kuntaliitosta Köyliön naapurikunnat olivat Eura, Huittinen, Kokemäki ja Säkylä.

Köyliön nähtävyyksiä ovat Köyliönjärven kansallismaisema, Köyliön kirkko, Köyliönkartano, Tuiskulan torpparimuseo, Lallin patsas, Kuninkaanlähde ja Emil Cedercreutzin Ystävykset-patsas. Kirkkokari on ainoa katolisten pyhiinvaelluspaikka Pohjolassa.

Köyliö-nimien alkuperä on osoitettu saamelaisperäiseksi (saamen kielen keävlee merkitsee kaarta, mutkaa, sankaa tai kehää).[4] Köyliön vaakunan ovat suunnitelleet Into Linturi ja Yrjö Rintala ja se on vahvistettu vuonna 1950.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoriallisen ja historiallisen ajan taitekohtaan ajoittuvan piispa Henrikin marttyyrikuolema on eräs peruste Köyliönjärven kulttuurimaiseman valitsemiselle Suomen kansallismaisemaksi. Legendojen tunteman Lallin kerrottiin olleen Köyliöstä.

Keskellä Köyliönjärveä olevassa saaressa sijaitseva Köyliön kirkko rakennettiin alun perin 1752 ja sen uudisti Sebastian Gripenberg 1889. Vuorenmaassa on vuonna 1961 rakennettu kyläkirkko.

Kirkon vieressä on kunnan suurin maatila, Köyliönkartano (ruots. Kjuloholm), jonka kerrotaan kuuluneen Lallille. Keskiajalla se kuului Turun piispoille, kunnes kuningas Kustaa Vaasa otti kartanon kruunulle vuonna 1549. Sittemmin kartanon omistajina olivat de la Gardie- ja Kurki-suvut. Vuodesta 1748 lähtien sen on omistanut Ruotsin Taalainmaalta kotoisin oleva Cedercreutzin suku, jonka tunnetuin edustaja lienee kuvanveistäjä Emil Cedercreutz. Kartanon nykyinen päärakennus on peräisin 1800-luvun alusta. Edellisen, tulipalossa tuhoutuneen päärakennuksen kerrotaan olleen rakennettu kuningas Juhana III:n aikana. Toinen huomattava maatila on Kepolan kartano Köyliönjärven länsipuolella.

Kankaanpään kylässä oleva Kuninkaanlähde on saanut nimensä Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n käytyä paikalla vuonna 1775 matkallaan Kokemäeltä Turkuun.

Viime sotien jälkeen Köyliöön asutettiin Räisälän siirtoväkeä.[6]

Köyliöön perustettiin Jatkosodan alussa vankileiri, joka oli viralliselta nimeltään Sotavankileiri 1. Sinne sijoitettiin neuvostoliittolaisen upseeriston ja alipäällystön lisäksi suomalaisia ns. poliittisia vankeja. Köyliö valikoitui sijoituspaikaksi 1935 perustetun varavankilansa johdosta. Enimmillään upseerivankeja oli Köyliössä yli tuhat. Köyliön vankileirin vankeja oli sijoitettuna myös sivuleireille esimerkiksi Kiukaisiin, Kokemäelle ja Säkylään. Leirin kokonaisvankimäärä nousee 4 000:een. Entinen varavankila on vuodesta 1998 toiminut Satakunnan vankilan Köyliön osastona. Varavankilassa sattui 1. heinäkuuta 1959 tuhoisa tulipalo, jossa sai surmansa 16 vankia.

Köyliö ja Säkylä hyväksyivät kuntaliitoksen 20. huhtikuuta 2015. Kunnat yhdistyivät vuoden 2016 alussa.[7]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Köyliön väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
3 507
1985
  
3 429
1990
  
3 306
1995
  
3 171
2000
  
3 010
2005
  
2 948
2010
  
2 824
Lähde: Tilastokeskus.[8]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Köyliön maarekisterikylät olivat: Ehtamo, Huhdinkylä, Järvenpää, Kankaanpää, Karhia, Kepola, Korvenkylä eli Hankaankorpi, Lähteenkylä Pajula, Puolimatka, Tuiskula, Tuohiniemi, Uusimaa, Vellinkylä, Vinnari, Voitoinen, Vuorenmaa, Yttilä.[9] Näistä Ehtamo, Vinnari, Lähteenkylä ja Järvenpää muodostivat yhdessä Ristolan.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkeinorakenteen kolmijaon mukaan alkutuotannon osuus Köyliössä olevista työpaikoista on noin 24 %, jalostuksen 28 % ja palveluiden 47 %. Koska Köyliön työpaikkaomavaraisuus on pieni, käydään paljon muualla töissä. Suurimmat työllistäjät ovat kunta, joka työllistää 135 henkilöä, Ketjutekniikka, noin 80 henkilöä, Satakunnan vankila, 42 henkilöä ja Jaskari Oy, 15 henkilöä.

Maataloustuotannossa on keskeistä erikoisviljely: sokerijuurikas, tärkkelysperuna, porkkana. Viljelijät ovat paljolti Lännen Tehtaiden ja Saarioisten alihankkijoita. Kotieläintuotannossa broilerin kasvatus ja sikalat ovat tärkeimmät alat. Sikatalouden merkitys on tällä hetkellä vähenevä.

Tunnettuja köyliöläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etäisyyksiä Köyliöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuntainfo
  2. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2015 1.1.2015. Maanmittauslaitos. Viitattu 8.1.2016.
  3. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.12.2015. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2016.
  4. Vahtola, Jouko: Suomen historia – Jääkaudesta Euroopan unioniin. Helsinki: SSKK Oy, 2003
  5. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 163. Otava 1979, Helsinki.
  6. Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.
  7. Köyliön ja Säkylän kuntaliitos uuden hallituksen ensimmäisiä päätöksiä Yle Uutiset. 23.4.2015. Viitattu 24.4.2015.
  8. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  9. Köyliö Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 1.1.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]