Olli Aro
Olavi Aimo Aarre (Olli) Aro (29. heinäkuuta 1920 Köyliö – 24. elokuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen kirjailija.
Olli Aro tuli ylioppilaaksi vuonna 1941 ja suoritti valtiotieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1948. Hän osallistui talvi- ja jatkosotaan haavoittuen kahdesti, suoritti Kadettikoulun vuosina 1943−1944 ja erosi puolustusvoimien palveluksesta luutnanttina vuonna 1945. Aro työskenteli Helsingin yliopiston notaarina, Virkamiesliiton hallituksen sihteerinä, sekä Ylioppilastuki ry:n ja Tapaturmantorjunta ry:n toiminnanjohtajana. Helsingin olympialaisten aikana Aro toimi kisajoukkueiden vastaanottopäällikkönä.
Aro sairastui polioon vuonna 1954 ja joutui viettämään lopun elämänsä halvaantuneena. Hän oli perustajajäsen Hengityslaitepotilaat ry:ssä ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1956−1964.[1]
Olli Aron puoliso vuodesta 1948 oli toimittaja ja kansanedustaja, filosofian maisteri Pirkko Aro. Heidän poikansa oli lakimies Pekka O. Aro.[2]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Salainen radioasema. Poikien seikkailukirjasto 12. Otava 1958, 2. painos 1962.
- Sattuihan sitä sodassa: Muisteluksia sodasta Suurharvasuolla. Kuvitus Rolf Sandqvist. Otava 1962.
- Elän hengityslaitteessa: Reportaasi eräältä rintamalta. Johdantosanat kirjoittanut Erkki Klemola. Otava 1964.
- Kaikenkarvaista. Piirrokset Martti Santala. Otava 1966.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kirjailijat.
- Mitä–Missä–Milloin: Kansalaisen vuosikirja 1957, s. 58. Helsinki: Otava, 1956.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Juhlajulkaisu: Hengityslaitepotilaat ry 50 vuotta, s. 16. Hengityslaitepotilaat ry, 2006. ISBN 952-92-0188-5.
- ↑ Kolanen, Risto – Marttila, Irma: Pirkko Aro 1923–2012 in Memoriam – Päivähoidon pioneeri poissa 31.5.2013. SDP:n Helsingin piirijärjestö. Viitattu 22.1.2020.
| ||||||||||
