Pekka O. Aro
Pekka Ollinpoika Aro (29. kesäkuuta 1950 Helsinki – 5. huhtikuuta 2003 Peking[1]) oli suomalainen juristi. Hän oli työoikeuden asiantuntija, joka teki uransa ammattiyhdistysliikkeen ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n palveluksessa. Puoluetaustaltaan Aro oli sosialidemokraatti.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pekka O. Aron vanhemmat olivat kirjailija Olli Aro ja kansanedustaja Pirkko Aro.[3] Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta valmistunut Aro toimi jo opiskeluajoistaan lähtien usean SAK:n jäsenliiton lakimiehenä vaikuttaen muun muassa Paperiliitossa. Vuosina 1981–1982 hän toimi Mauno Koiviston presidentinvaalikampanjan varainhankkijana. Vuotta myöhemmin Aro valittiin Kansainvälisen kemian ja energia-alan liiton ICEF:in apulaispääsihteeriksi. Hän vastasi muun muassa 1984 Intiassa tapahtuneen Bhopalin myrkkyonnettomuuden uhrien asiainhoidosta sekä johti tapausta tutkinutta kansainvälistä ammattiliittojen asettamaa ryhmää.[2][4]
Vuonna 1988 Aro palasi Suomeen ja ryhtyi vetämään palkansaajien keskusjärjestöjen Eurooppa-projektia, jonka tehtävänä oli EU-myönteisen linjan vahvistaminen ay-liikkeen piirissä. Vuonna 1993 Aro siirtyi Budapestiin ILO:n uuden Itä-Euroopan paikallistoimiston johtajaksi. Sieltä hän siirtyi 1997 ILO:nBrysselin päämajaan ja edelleen 1998 järjestön työllisyysosaston koulutuspäälliköksi Geneveen.[2][4][5]
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aro kuoli SARS-keuhkokuumeeseen työmatkallaan Pekingissä huhtikuussa 2003.[6] Hän oli saanut tartunnan 23. maaliskuuta Air Chinan lennolla vieressään istuneelta henkilöltä matkalla Bangkokista Pekingiin. Myöhemmin kävi ilmi, että Kiinan viranomaiset olivat pimittäneet tietoja Aron tartuttajan sairastumisesta.[7] Hän oli ensimmäinen Kiinan vuoden 2003 SARS-epidemiaan kuollut ulkomaalainen.[8]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aro, Pekka O. ; Taivalsaari, Eero: SDP:n jäsenkirja : puolueen tilasta ja kehittämisen vaihtoehdoista. Helsinki: Munkinseudun sosialidemokraatit ; Suur-Helsingin sosialistiseura ; Töölön sosialidemokraattinen yhdistys, 1974. ISBN 951-99028-5-6.
- Aro, Pekka O. ; Skinnari, Jouko: Lasisota. (Huutomerkki-sarja). Helsinki: Tammi, 1977. ISBN 951-30414-4-1.
- Aro, Pekka O. ; Makkonen, Kirsi: Eurooppa muuttuu, Eskoseni! : Suomi, Eurooppa ja yhdentyminen. Helsinki: Työväen sivistysliitto, 1992. ISBN 951-70135-2-3.
- Aro, Pekka O. ; Impiö, Pekka ; Kemppinen, Reijo: Euroopan unioni : perusteos. Helsinki: Ulkoasiainministeriö ; Taloudellinen tiedotustoimisto, 1994. ISBN 951-47926-1-0.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Työoikeuden asiantuntija teki kansainvälisen uran (vain tilaajille) 9.4.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.1.2020.
- ↑ a b c Pekka Aro 1950–2003 7.4.2003. SAK. Viitattu 22.1.2020.
- ↑ Kolanen, Risto ; Marttila, Irma: Pirkko Aro 1923–2012 in Memoriam – Päivähoidon pioneeri poissa 31.5.2013. SDP:n Helsingin piirijärjestö. Arkistoitu 9.5.2019. Viitattu 22.1.2020.
- ↑ a b Graham, Ian: In Memorium: Pekka Aro, 1950–2003. The World of Work, 2003, nro 47, s. 2. Geneve: International Labour Office. ISSN 1020-0010. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 22.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Aaltonen, Jarmo: Pekka O. Aro lähtee Unkariin (vain tilaajille) 20.8.1992. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.1.2020.
- ↑ ILO mourns death in Beijing of senior official 7.4.2003. International Labour Organization. Viitattu 22.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Mykkänen, Pekka: Kiina pimitti tärkeitä sars-tietoja (vain tilaajille) 25.5.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.1.2020.
- ↑ Chang, Leslie ; Richardson, Karen ; Borsuk, Richard ; Mapes, Timothy: SARS Death Toll Reaches 100 As Number of Cases Increases 7.4.2003. The Wall Street Journal. Viitattu 22.1.2020. (englanniksi)
| ||||||||||
