Axel Cedercreutz (professori)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Axel Cedercreutz vuonna 1922

Axel Carl Magnus Cedercreutz (31. maaliskuuta 1873 Turku2. lokakuuta 1946 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja Helsingin yliopiston professori.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cedercreutzin vanhemmat olivat tilanomistaja, sääntöperinnönhaltija eli fideikomissaari, vapaaherra Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutz ja Johanna Lovisa (Louise) Mariana Björkenheim (1848–1921) Vuojoen kartanosta Eurajoelta. Hänellä oli kolme veljeä, Gustaf, Edvard ja Emil sekä sisar Karin Emilia.

Hän pääsi ylioppilaaksi 1891 ja opiskeli Helsingin yliopistossa, valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi vuonna 1894 sekä lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1896, lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1900 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1902.

Cedercreutz toimi Helsingin yliopiston ihotautiopin dosenttina vuosina 1908–1919 sekä syfilidologian ja ihotautien ylimääräisenä professorina vuosina 1919–1940. Cedercreutz julkaisi 1910-luvulla ensimmäisiä suomalaisia allergisia sairauksia käsitelleitä kirjoituksia.

Hänet tunnettiin nimellä "Kuppaparoni" hänen syfiliksen hoidossa tekemänsä työn ansiosta. Hänen kaudellaan ihotautipotilaitten määrä oli ensimmäistä kertaa suurempi kuin sukupuolitautien potilasmäärä. Hänen veljensä oli kuvanveistäjä Emil Cedercreutz, jonka hevosveistos Äidinrakkaus vuodelta 1928 on entisen Iho- ja sukupuolitautien klinikan "Vanhan klinikan" edessä Varsapuistossa Unioninkadulla.[1]

Axel Cedercreutz oli naimisissa vuodesta 1904 Ingrid Bergrothin kanssa.

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ihatsu, Sanna & Lehtonen, Riitta & Piha, Heikki & Seitsalo, Seppo: Terveisiä sairaalasta. Postikortit kertova pääkaupunkiseudun sairaaloiden historiasta., s. 21. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin taidetoimikunta, 2017. ISBN 9789523010994.