Emil Cedercreutz

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Emil Cedercreutz 1910-luvulla.

Emil Herman Robert Cedercreutz (16. toukokuuta 1879 Köyliö28. tammikuuta 1949 Harjavalta) oli suomalainen kuvanveistäjä ja siluettitaiteilija. Hänen kuuluisimmiksi teoksikseen ovat muodostuneet hevosaiheiset veistokset.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaherra Emil Cedercreutz syntyi vuonna 1879 Köyliönkartanossa, joka oli Cedercreutzin suvun sääntöperintötila. Hänen vanhempansa olivat sääntöperinnönhaltija eli fideikomissaari Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutz ja Johanna Lovisa (Louise) Björkenheim (1848–1921) Vuojoen kartanosta Eurajoelta. Emilillä oli kolme isoveljeä, Gustaf, Edvard ja Axel Cedercreutz sekä nuorempi sisar, Karin Emilia. Oppikoulunsa hän kävi Helsingin Nya svenska läroverketissä ja sai ylioppilaslakin vuonna 1897.

Opinnot ja paluu Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emil Cedercreutz oli Suomen ensimmäinen kotimaassa koulutuksensa aloittanut kuvanveistäjä. Koska perhe toivoi Emilistä juristia, hän yrittikin opiskella lakitiedettä noin kolmen vuoden ajan. Veri veti taiteen puoleen ja taidemaalari Albert Edelfeltin suosituksesta Cedercreutz pääsi aloittamaan taideopinnot Suomen Taideakatemian koulun vastaperustetulla kuvanveistolinjalla vuonna 1902. Hänen opettajanaan toimi Viktor Malmberg.

Cedercreutz jatkoi opintojaan Euroopan taidekeskuksissa Brysselissä, Roomassa ja Pariisissa. Taideopinnot ulkomailla muokkasivat sekä Cedercreutzin taiteellista tuotantoa että aatemaailmaa. Hänen oppi-isinään olivat Charles van der Stappen, Constantin Meunier ja Auguste Rodin. Brysselissä vuosina 1903–1904 Cedercreutz tutustui aatesuuntaukseen nimeltä tolstoilaisuus, mikä näkyi myös hänen teemojen valinnoissaan. Brysselin vuosiensa jälkeen Cedercreutz opiskeli valtion stipendillä Roomassa vuosina 1904–1905 sekä myöhemmin vuosina 1906–1909 Pariisin Académie Julianissa.

Suomeen palattuaan Emil Cedercreutz asui aluksi Köyliön Ilmiinjärven rannalla sijainneessa maaseutuateljeessaan nimeltä Ilmilinna. Hän oleskeli paikalla kesäkausina vuosina 1905–1914, jonka jälkeen Cedercreutz muutti uuteen ateljeekotiinsa Harjulaan. Sen hän oli rakennuttanut Harjavaltaan Merstolan kylään. Kaksi vuotta myöhemmin valmistui näyttelytila Maahengen temppeli, josta myöhemmin muodostui nykyinen Emil Cedercreutzin museo.

Työ kuvataiteilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asuessaan ja työskennellessään Satakunnassa muodostui maakunta-, kotiseutu- ja museotyöstä tärkeä osa hänen elämäänsä. Cedercreutz toimi kiinteässä yhteydessä Satakuntalaiseen osakunnan sekä satakuntalaiseen nuorisoseuraliikkeen kanssa. Hän vaikutti voimakkaasti sekä paikallisesti että valtakunnallisesti kotiseutuaatteen, museotoiminnan ja nuorisoseuratyöhön kehitykseen.

Cedercreutz kuvasi töissään mielellään hevosia; työhevosia, uljaita ratsuja, loppuun ajettuja vetojuhtia ja raisuja varsoja. Hän oli saanut tuntuman maatyöhön kotonaan Köyliönkartanon mailla ja tuloksena olivat merkittävät monumentit Äestäjä Porissa, Kyntäjä Harjavallassa sekä Äidinrakkaus Helsingissä. Töissä hevoset olivat usein yhteiskunnallisten epäkohtien vertauskuvina. Cedercreutz teki myös runsaasti pienoisveistoksia, muotokuvia ja hautamuistomerkkejä.

Kuvanveistäjänä Cedercreutz debytoi Suomen taiteilijain näyttelyssä vuonna 1902. Esillä olivat muun muassa maatyöaiheiset veistokset Äestämässä, Vetohärkä, Maanviljelijä ja Brabantilaisia kuormahevosia, jotka saivat dukaattipalkinnon. Ensimmäisen maineikkaan veistoksensa Työn jälkeen Cedercreutz teki vuonna 1904 Brysselissä. Teosta on pidetty myös yhteiskunnallisena ilmauksena ja se hyväksyttiin Pariisin Salongin näyttelyyn Champs-Élysées'lle. Associé-jäsenyyden Pariisin salonkiin Cedercreutz sai 1907.

Cedercreutz toi Suomen kuvanveistotaiteeseen moderneja virtauksia. Hänen veistotekniikassaan oli uutta veistosten jättäminen luonnosmaisiksi hetken tuokiokuviksi. Cedercreutz muovasi veistoksia savimassasta pintojen ja viivojen vuorovaikutuksen avulla. Cedercreutz onkin yksi Suomen ensimmäisistä impressionistis-realistisen kuvanveistotyylin edustajista. Hän oli myös Suomen Kuvanveistäjäliiton perustajajäseniä ja sen ensimmäinen sihteeri. Kenraali Mannerheimin kerrotaan todenneen Cedercreutzin veistotaidoista, että "Kuka tahansa pystyy veistämään minut, mutta vain Emil Cedercreutz pystyy veistämään hevosen alleni."

Julkisia veistoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emil Cedercreutzin museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emil Cedercreutzin museo on Harjavallassa sijaitseva taide- ja kulttuurihistoriallinen museo, joka on syntynyt Cedercreutzin taiteilijakodin Harjulan yhteyteen. Taiteilijan oman tuotannon lisäksi sen kokoelmat käsittävät Cedercreutzin keräämää kulttuurihistoriallista aineistoa Satakunnan maakunnasta. Museossa järjestetään myös erilaisia vaihtuvia näyttelyitä.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää, Satakunnan kirjallinen seura/Gummerus 1939

Kuvia teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Antero Tuomisto: Suomalaiset sotamuistomerkit.. Espoo: Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1, Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4 Sivut 280 ja 287.
  2. Miki Wallenius: Ypäjä sai viikon kaupunkina olostaan palkkioksi pienen pronssipatsaan Yle uutiset, Kotimaa. 9.6.2013. Oy Yle Ab. Viitattu 9.6.2013.