Emil Cedercreutz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emil Cedercreutz
Emil Cedercreutz 1910-luvulla Ilmilinnan pihalla.
Emil Cedercreutz 1910-luvulla Ilmilinnan pihalla.
Henkilötiedot
Syntynyt 16. toukokuuta 1879
Köyliö
Kuollut 28. tammikuuta 1949 (69 vuotta)
Helsinki
Taiteilija
Ala kuvanveistäjä, kuvataiteilija, kirjailija
Kuuluisimpia töitä Äestäjä, Äidinrakkaus, Kyntäjä, Satakunnan karhu

Emil Herman Robert Cedercreutz (16. toukokuuta 1879 Köyliö28. tammikuuta 1949 Helsinki[1]) oli suomalainen kuvanveistäjä, siluettitaiteilija ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti veistoksistaan, mutta Cedercreutzn siluetteja käytettiin myös kuvituksena lukuisissa 1910–1940-lukujen kirjoissa ja lisäksi hän julkaisi useita omia teoksia. Cedercreutzin elämäntyötä esittelee Harjavallassa toimiva Emil Cedercreutzin museo, joka sai alkunsa hänen keräämästään kansatieteellisestä kokoelmasta.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaherra Emil Cedercreutz syntyi vuonna 1879 Köyliönkartanossa, joka oli Cedercreutzin suvun sääntöperintötila. Hänen vanhempansa olivat sääntöperinnönhaltija eli fideikomissaari Axel Fredrik Nikolaus Cedercreutz ja Johanna Lovisa (Louise) Björkenheim (1848–1921) Vuojoen kartanosta Eurajoelta. Emilillä oli kolme isoveljeä, Gustaf, Edvard ja Axel Cedercreutz sekä nuorempi sisar, Karin Emilia. Oppikoulunsa hän kävi Helsingin Nya svenska läroverketissä ja sai ylioppilaslakin vuonna 1897.[2]

Opinnot ja paluu Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emil Cedercreutz oli Suomen ensimmäinen kotimaassa koulutuksensa aloittanut kuvanveistäjä. Koska perhe toivoi Emilistä juristia, hän yrittikin opiskella lakitiedettä noin kolmen vuoden ajan. Veri veti taiteen puoleen ja taidemaalari Albert Edelfeltin suosituksesta Cedercreutz pääsi aloittamaan taideopinnot Suomen Taideakatemian koulun vastaperustetulla kuvanveistolinjalla vuonna 1902. Hänen opettajanaan toimi Viktor Malmberg.[2]

Cedercreutz jatkoi opintojaan Euroopan taidekeskuksissa Brysselissä, Roomassa ja Pariisissa. Taideopinnot ulkomailla muokkasivat sekä Cedercreutzin taiteellista tuotantoa että aatemaailmaa. Hänen oppi-isinään olivat Charles van der Stappen, Constantin Meunier ja Auguste Rodin. Brysselissä vuosina 1903–1904 Cedercreutz tutustui aatesuuntaukseen nimeltä tolstoilaisuus, mikä näkyi myös hänen teemojen valinnoissaan. Brysselin vuosiensa jälkeen Cedercreutz opiskeli valtion stipendillä Roomassa vuosina 1904–1905 sekä myöhemmin vuosina 1906–1909 Pariisin Académie Julianissa.[2]

Suomeen palattuaan Cedercreutz asui aluksi Köyliön Ilmiinjärven rannalla sijainneessa maaseutuateljeessaan nimeltä Ilmilinna. Hän oleskeli paikalla kesäkausina vuosina 1905–1914, jonka jälkeen Cedercreutz muutti uuteen ateljeekotiinsa Harjulaan. Sen hän oli rakennuttanut Harjavaltaan Merstolan kylään. Kaksi vuotta myöhemmin valmistui näyttelytila Maahengen temppeli, josta myöhemmin muodostui nykyinen Emil Cedercreutzin museo.[2]

Kuvataiteilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emil Cedercreutzin taiteilijakoti Harjula.

Asuessaan ja työskennellessään Satakunnassa muodostui maakunta-, kotiseutu- ja museotyöstä tärkeä osa hänen elämäänsä. Cedercreutz toimi kiinteässä yhteydessä Satakuntalaiseen osakunnan sekä satakuntalaiseen nuorisoseuraliikkeen kanssa. Hän vaikutti voimakkaasti sekä paikallisesti että valtakunnallisesti kotiseutuaatteen, museotoiminnan ja nuorisoseuratyöhön kehitykseen. Cedercreutz kuvasi töissään mielellään hevosia; työhevosia, uljaita ratsuja, loppuun ajettuja vetojuhtia ja raisuja varsoja. Hän oli saanut tuntuman maatyöhön kotonaan Köyliönkartanon mailla ja tuloksena olivat merkittävät monumentit Äestäjä Porissa, Kyntäjä Harjavallassa sekä Äidinrakkaus Helsingissä. Töissä hevoset olivat usein yhteiskunnallisten epäkohtien vertauskuvina. Cedercreutz teki myös runsaasti pienoisveistoksia, muotokuvia ja hautamuistomerkkejä.[2]

Kuvanveistäjänä Cedercreutz debytoi Suomen taiteilijain näyttelyssä vuonna 1902. Esillä olivat muun muassa maatyöaiheiset veistokset Äestämässä, Vetohärkä, Maanviljelijä ja Brabantilaisia kuormahevosia, jotka saivat dukaattipalkinnon. Ensimmäisen maineikkaan veistoksensa Työn jälkeen Cedercreutz teki vuonna 1904 Brysselissä. Teosta on pidetty myös yhteiskunnallisena ilmauksena ja se hyväksyttiin Pariisin Salongin näyttelyyn Champs-Élysées'lle. Associé-jäsenyyden Pariisin salonkiin Cedercreutz sai 1907. Hän toi Suomen kuvanveistotaiteeseen moderneja virtauksia. Hänen veistotekniikassaan oli uutta veistosten jättäminen luonnosmaisiksi hetken tuokiokuviksi. Cedercreutz muovasi veistoksia savimassasta pintojen ja viivojen vuorovaikutuksen avulla. Cedercreutz onkin yksi Suomen ensimmäisistä impressionistis-realistisen kuvanveistotyylin edustajista. Hän oli myös Suomen Kuvanveistäjäliiton perustajajäseniä ja sen ensimmäinen sihteeri. Kenraali Mannerheimin kerrotaan todenneen Cedercreutzin veistotaidoista, että ”Kuka tahansa pystyy veistämään minut, mutta vain Emil Cedercreutz pystyy veistämään hevosen alleni.”[2]

Cedercreutz kuoli pitkäaikaisen sairauden jälkeen Helsingissä tammikuussa 1949.[1] Hänet siunattiin Helsingin vanhassa kirkossa,[3] ja haudattiin sukuhautaan Köyliön kirkkomaalle, vaikka halusi itse tulla haudatuksi taiteilijakotinsa pihamaalle Harjavaltaan.[2]

Museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Emil Cedercreutzin museo

Emil Cedercreutzin museo on Harjavallassa toimiva taide- ja kulttuurihistoriallinen museo, joka syntyi taiteilijakoti Harjulan yhteyteen. Cedercreutzin oman tuotannon lisäksi sen kokoelmat käsittävät esihistoriallista esineistöä sekä hänen Satakunnasta keräämää kulttuurihistoriallista aineistoa. Museossa järjestetään myös erilaisia vaihtuvia näyttelyitä.

Julkisia veistoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siluettikirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • En bilderbok för ung och gammal : siluetter. Helsingfors: W. Hagelstam, 1900.
  • Dikter om kvinnor : silhuetter. Helsingfors: Edlundska bokhandeln, 1901.
  • Häststudier i skulptur och klippning. Helsingfors: Lilius & Hertzberg, 1902.
  • Typer 1. Kända : med silhuetter av författaren. Helsingfors: Schildt, 1917.
  • Blomstervägen : med silhuetter af författaren. Helsingfors: Söderström, 1919.
  • Typer 2. Okända : med silhuetter av författaren. Helsingfors: Schildt, 1919.

Kuvituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koskelainen, Yrjö; Cedercreutz, Emil: Saaristoväkeä : novelleja. Helsinki: Kirja, 1912.
  • Koskenniemi, V. A.; Cedercreutz, Emil: Kevätilta Quartier latinissä : Parisin muistelma. Porvoo: WSOY, 1912.
  • Talvio, Maila; Koskelainen, Yrjö; Koskenniemi, V. A.; Aalberg, Ida; ReijoWaara, Konrad; Cedercreutz, Emil: Maaliskuun iltana 1/III 1912 : juhlajulkaisu Satakuntaan perustettavan keuhkotautiparantolan hyväksi. Helsinki: Lilius & Hertzberg, 1912.
  • Ullner, Constance; Höijer, Allan; Muusari, Onni (kuvitus); Cedercreutz, Emil: Lasten eläinsuojelusoppi. Suomentanut Antti Rytkönen. Helsinki: Kansanvalistusseura, 1916.
  • Cedercreutz, Nanny; Cedercreutz, Emil: Fröken Milla Lund och Fiken, hennes hund : en rimkrönika från nådens år 1916. Helsingfors: Schildt, 1919.
  • Lydecken, Arvid; Cedercreutz, Emil: Pikku veikko : pienen pojan elämästä. Helsinki: Otava, 1919.
  • Diederichs, Carl von; Cedercreutz, Emil: Ur spalterna : dikter. Helsingfors: Söderström, 1921.
  • Lydecken, Arvid; Cedercreutz, Emil: Iloista väkeä : Arvilyn säkeitä. Helsinki: Otava, 1921.
  • Rytkönen, Antti; Cedercreutz, Emil: Marja-Maijan runokirja. Helsinki: Otava, 1921.
  • Hagman, Tyko; Hagman, Lisa; Cedercreutz, Emil: Satuja ja runoja lapsille. Osat I–III. Helsinki: Otava, 1928–1931.
  • Santavirta, K. O.; Cedercreutz, Emil: Pakinoita Tuohiniemen Tahvosta ja Leenasta. Pori: Satakunnan kirjateollisuus, 1935.
  • Lydecken, Arvid; Cedercreutz, Emil: Pieni joululipas : runosatuja lapsille. Osat VIII–XII. Helsinki: Otava, 1942–1946.
  • Hirn, Sven; Cedercreutz, Emil: Sirkus kiertää Suomea 1800–1914. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1982. ISBN 951-71729-5-8.
  • Cedercreutz, Nanny; Cedercreutz, Emil: Neiti Milla Lund ja Ahnas, hänen koiransa : riimikronikka armon vuodelta 1916. Suomentanut Tarmo Manelius. Tampere: Palladium-kirjat, 1996. ISBN 952-98930-9-4.

Muut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Molemmin puolin rintamaa : kuvia ja sanoja. Porvoo: WSOY, 1918.
  • På båda sidor om fronten : med silhuetter af författaren. Helsingfors: Schildt, 1918.
  • Maata ja ilmaa : sanoin ja kuvin. Helsinki: Edistysseurojen kustannusosakeyhtiö, 1920.
  • Starka människor. Helsingfors: Söderström, 1920.
  • I ödets gunga. Helsingfors: Söderström, 1922.
  • Yksinäisyyttä ja ihmisvilinää : muistelmia. Jyväskylä: Gummerus, 1939. (2. painos; Harjulan kilta, Harjavalta, 1982. ISBN 951-99188-4-1.)
  • Det spanska blodet : glimtar ur en familjekrönika. Helsingfors: Schildt, 1942.
  • När det skymmer : dikter. Åbo: Bro, 1945.
  • Cirkusliv i Norden. Åbo: Bro, 1946.

Kuvia teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Emil Cedercreutz kuollut. Helsingin Sanomat, 30.1.1949, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 9.11.2018.
  2. a b c d e f g Emil Cedercreutzin elämäntyö Emil Cedercreutzin museo. Harjavallan kaupunki. Viitattu 23.1.2006.
  3. Kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin ruumiinsiunaus. Helsingin Sanomat, 4.2.1949, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 9.11.2018.
  4. Wallenius, Miki: Ypäjä sai viikon kaupunkina olostaan palkkioksi pienen pronssipatsaan 9.6.2013. Yle Uutiset. Viitattu 9.6.2013.