Sääntöperintö

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Sääntöperintötila)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gunnar Berndtsonin (1854–1895) piirros Joensuun kartanosta.

Sääntöperintö eli fideikomissi tarkoittaa sellaista testamentin määräystä, jolla testamentin tekijä määrää, että oikeus hänen kiinteään taikka irtaimeen jäämistöönsä tai sen osaan siirtyy hänen kuoltuaan määrätyssä järjestyksessä ja määrätyllä tavalla jakamattomana ja vähentämättömänä testamentissa mainituille henkilöille (fideikomissaareille).[1]

Sääntöperintö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen laissa puhuttiin useissa kohdin fideikomissioista, mutta varsinaisia säännöksiä siitä ei ollut. Oikeustieteessä fideikommissin käsite perustettiin vuoden 1734 lain perintökaaren 17. luvun 1. pykälään, jossa sanottiin, että testamentin sai tehdä joko ehdoilla taikka ehdoitta. Tästä johtui, että sääntöperintösäädösten suhteen yleensä oli voimassa se, mitä testamentista oli säädetty. Kun sääntöperintöä koskevilla testamenttimääräyksillä oli kuitenkin usein laajempi ja pitempiaikainen vaikutus kuin tavallisilla testamenteilla, tuli tavaksi anoa niille senaatin vahvistusta, mikä tavallisesti aina myönnettiinkin.[1]

Sääntöperinnöstä annettiin vuonna 1919 uusi laki. Tämä laki kielsi ketään testamentissa tai lahjoituksena määräämästä omaisuudestaan ensimmäisen vastaanottajan ja tämän puolison elinaikaa kauemmaksi. Tästä huolimatta oli lupa kuitenkin määrätä, kenelle omaisuus näiden jälkeen oli siirtyvä.[1]

Sääntöperinnön lakkauttaminen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sääntöperinnön lakkauttamista koskeva laki annettiin Suomessa 22. helmikuuta 1931.[L 1] Lain mukaan kaikki valtakunnassa olevat sääntöperinnöt lakkasivat, ja sellaisten perustaminen oli vastaisuudessa kielletty. Ne kiinteistöt tai pääomat, jotka muodostivat sääntöperinnön, tulivat haltijan vapaaksi omaisuudeksi.[1]

Sääntöperinnöksi ei katsottu sellaista omaisuutta, josta testamentissa oli määrätty ainoastaan ensimmäisen vastaanottajan ja hänen puolisonsa elinajaksi sekä siitä, kenelle omaisuus näiden jälkeen oli siirtyvä.[1]

Sääntöperintötilat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sääntöperintötila oli maatila, jonka omistusoikeus syntyi sääntöperintönä.

Perintösääntö esti tilan jakamisen perillisten kesken ja tilan myymisen tai panttaamisen. Tavanomaisesti testamenttimääräys edellytti tilan siirtymistä vanhimmalle miespuoliselle perilliselle. Säännön tavoitteena oli estää omaisuuden arvon alenemista ja hajaantumista suvun hallusta.lähde?

Fideikomissin haltijaa on nimitetty fideikomissaariksi.[2]

Luettelo tunnetuista sääntöperintötiloista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sääntöperinnöiksi Suomessa pantiin yleisimmin suuria aateliskartanoita. Vuonna 1931 sääntöperinnön asettaminen kiellettiin lailla ja voimassa olleet sääntöperinnöt lakkasivat.[3]

Tunnettuja sääntöperinnön alaisina olleita tiloja Suomessa (sijaintikunta mainitaan sääntöperintöaikakauden nimellä)[4]:

Sääntöperintö ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skoklosterin linna oli sääntöperintötila Ruotsissa, nykyään valtion omistuksessa.

Sääntöperintöjä on ollut useissa Euroopan maissa, mutta ne ovat nykyään pääsääntöisesti kiellettyjä ja lakkautettuja. Ranska lakkautti sääntöperinnön vallankumouksen aikana, joskin se oli voimassa hetken Napoleonin aikana.

Ruotsissa oikeus perustaa perintösääntötiloja lakkautettiin jo vuonna 1810, mutta olemassa olleet sääntöperinnöt pysyivät muuttumattomina vuoteen 1964, jolloin Ruotsin valtiopäivät sääti lain, jonka mukaan sääntöperintö purkautuu kun lain voimaantulohetkellä sääntöperintöä nauttiva henkilö kuolee. Sääntöperintöjen poistumista valvoo Kamarikollegioon kuuluva viranomainen Fideikommissnämnden[6].

Tanskassa sääntöperintöjen asettaminen kiellettiin perustuslaissa vuonna 1849 ja olemassa olleet sääntöperinnöt purettiin vuonna 1919 Lensafløsningen-nimellä tunnetussa reformissa.

Saksassa ja Itävallassa perintösäännöt kiellettiin vuonna 1938, mutta järjestelyjen purkaminen on jatkunut 2000-luvulle asti.

Fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitteellinen Hovimäen kartano televisiosarjassa Hovimäki oli fideikomissi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Hakkila, Esko (toim.): ”Sääntöperintö”, Lakiasiain käsikirja, s. 1023. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.
  2. http://runeberg.org/pieni/1/0490.html
  3. Vanhan Viipurin läänin erityiset maanhankinta- ja maanomistussäännökset Geodeettinen laitos. Viitattu 23.10.2013. .
  4. Uschakoff I: Suomenmaan kartta. Hakemisto. Weilin+Göös, 1898. Kartan verkkoversio (jpg) (viitattu 18.11.2013)
  5. Pekkalan kartano Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 15.12.2017.
  6. Fideikommissietin nettisivu Kammarkollegiet. Viitattu 23.10.2013.

Lakiviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laki sääntöperinnön lakkauttamisesta (360/1931) Finlex. Viitattu 23.10.2013.