Satakuntalainen Osakunta
| Satakuntalainen Osakunta | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| |||||
|
| |||||
| Perustettu | 1654 | ||||
| Inspehtori | Jari Yli-Kauhaluoma | ||||
| Kuraattori | Riikka Pasanen (2021–2022) | ||||
| Jäsenten lukumäärä | n. 190lähde? | ||||
| Osoite | Lapinrinne 1 A 8 00180 Helsinki | ||||
| Kotisivut | satakuntalainenosakunta.fi | ||||
| Helsingin yliopiston osakunnat | |||||
|
Nylands |
Eteläsuomalainen |
Savolainen |
Karjalainen |
Hämäläis |
Keskisuomalainen |
Kymenlaakson |
Åbo |
Varsinaissuomalainen |
Satakuntalainen |
Wiipurilainen |
Östra Finlands |
Etelä-Pohjalainen |
Vasa |
Pohjois-Pohjalainen | |||||
Satakuntalainen Osakunta (SatO) on yksi Helsingin yliopiston osakunnista. Osakunta pitää tehtävänään edistää jäsentensä sosiaalisia oloja, harrastuneisuutta yhteiskuntaa kohtaan ja työhön Satakunnan ja suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Osakunnan inspehtorina toimii farmaseuttisen kemian professori Jari Yli-Kauhaluoma.[1]
Osakunnasta käytetään yleisesti lyhennettä SatO. Jäseniä kutsutaan satolaisiksi ja Satakuntatalolla asuvia jäseniä talolaisiksi. Jäsenten kesken puhutaan lyhyesti ”Talosta”.[2]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osakunnan toiminnan keskus on Helsingin Kampissa sijaitseva Satakuntatalo, jossa sijaitsevat myös osakunnan toimintaa tukevan Satalinnan Säätiön toimitilat. Satalinnan säätiö ylläpitää osakunnan jäsenille asuntolaa Satakuntatalossa. Talossa on noin 70 opiskelija-asuntoa, joihin voivat hakea asumaan pääkaupunkiseudun korkeakouluissa opiskelevat satakuntalaiset. Satakuntatalo on ainoa osakuntatalo, joka toimii tänä päivänäkin alkuperäisessä asuntola- ja järjestökäytössään.[2]
Osakunta julkaisee Karhunkierros-nimistä lehteä. Karhunkierrosta on julkaistu vuodesta 1963. Levikki Karhunkierroksella on noin 300. Lehti ilmestyy neljästi vuodessa, niin netissä kuin painetussakin muodossa. [3] Karhunkierrosta edelsi osakunnan lehti Satakuntalainen. Länsisuomalaisen osakunnan aikana vuoteen 1903 asti ilmestynyt lehti oli puolestaan nimeltään Lännetär.
Osakunnalla on ollut historiansa aikana niin sekakuoro, mieskuoro kuin orkesteri, jotka ovat vuosikymmenten saatossa välillä unohtuneet, ja välillä niiden toiminta on taas herätetty henkiin. Nykyisellään osakunnan sekakuoro on toiminut vuodesta 1999 lähtien.
Osakuntatoiminta on eri aikoina saanut erilaisia muotoja, ja toisaalta tietyt perinteet ovat säilyneet samoina vuosisatoja. Kautta historian osakunnan toimintaa ovat kuitenkin leimanneet nuoruuteen olennaisesti liittyvä ilonpito ja sen ohella aktiiviseksi ja vastuuntuntoiseksi kansalaiseksi kasvaminen sekä maakunnan eteen tehtävä työ.
Osakunnan kanta-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satakuntalaisen Osakunnan kanta-alueeseen kuuluu Satakunnan historiallisen maakunnan länsiosan nykymaakunnan ohella myös kuntia itäosasta eli Pirkanmaalta ja Varsinais-Suomesta.
Hämeenkyrö, Ikaalinen, Kihniö, Nokia, Parkano ja Sastamala Pirkanmaalta ovat yhteistä kanta-aluetta Hämäläis-Osakunnan kanssa Punkalaitumen kuuluessa yksinomaan Satakuntalaiseen Osakuntaan sekä Loimaa ja Oripää Varsinais-Suomesta Varsinaissuomalaisen osakunnan kanssa.
Osakunnan säännöissä[4] kanta-alue on määritelty siksi alueeksi, joka 1. päivänä tammikuuta 1982 käsitti seuraavat kunnat: Alastaro, Eura, Eurajoki, Harjavalta, Honkajoki, Huittinen, Hämeenkyrö, Ikaalinen, Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kihniö, Kiikoinen, Kiukainen, Kokemäki, Kullaa, Köyliö, Lappi Tl., Lavia, Loimaa, Loimaan maalaiskunta, Luvia, Merikarvia, Mouhijärvi, Nakkila, Nokia, Noormarkku, Oripää, Parkano, Pomarkku, Pori, Punkalaidun, Rauma, Rauman maalaiskunta, Siikainen, Suodenniemi, Säkylä, Ulvila, Vammala, Vampula, Viljakkala ja Äetsä.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osakunta on perustettu Turun Akatemian kansakuntana 1654. Yliopiston muutettua Helsinkiin osakunnan jäsenmäärä kääntyi laskuun, ja osakunta pyysi vuonna 1846 yhdessä Boreaalisen ja Turkulaisen Osakunnan kanssa yliopiston konsistoria liittämään kolme osakuntaa yhdeksi. Pyyntöön suostuttiin ja uuden osakunnan nimeksi tuli Länsisuomalainen Osakunta.[5]
Ensimmäinen hanke Länsisuomalaisen Osakunnan jakamiseksi alkoi vuonna 1894. Osakunnan jäsenistön jakauduttua kielipoliittisiin ryhmiin pääasiassa osakunnan ruotsinmieliset vaativat osakunnan jakamista. Seuraavan kerran asiasta äänestettiin vuonna 1901, jolloin jakamista kannattanut ehdotus voitti puheenjohtajana toimineen kuraattorin äänellä. Ehdotusta ei kuitenkaan pantu täytäntöön välittömästi. Vuonna 1903 asiasta äänestettiin kolmannen kerran ja jakamista kannattanut ehdotus voitti. Tämän ehdotuksen yliopiston v.t. sijaiskansleri pani täytäntöön 14.3.1903 antamalla päätöksellään, jonka mukaan Länsisuomalainen Osakunta jakautui 1.1.1904 Satakuntalaiseen Osakuntaan ja Turkulaiseen Osakuntaan. Turkulainen Osakunta puolestaan jaettiin helmikuussa 1905 Turkulaiseen Osakuntaan ja Varsinaissuomalaiseen Osakuntaan.[6]'
1900-luvun alussa osakunnat päättivät rakentaa itselleen oman talon, Osakuntatalon, joka nykyisin tunnetaan Uutena ylioppilastalona (1910). Satakuntalainen Osakunta sai talosta oman huoneiston. SatO piti majaa Uuden ylioppilastalon neljännessä kerroksessa talon valmistumisesta vuoteen 1952 asti. 1900-luvun alkupuolella naisten yliopisto-opinnot alkoivat yleistyä, ja myös naiset kirjautuivat jäseneksi osakuntiin. Osakunnalle valittiin ensimmäinen isäntä vuonna 1911 ja ensimmäinen emäntä vuonna 1914. Ajan osakuntaelämään kuuluivat muun muassa kuorolaulu, tanssit ja runonlausunta. 1930-luvun osakuntaelämää on kuvattu mm. näin:
”Pikkujoulu oli smokkijuhla. Ne, jotka jaksoivat olla siellä aamuun asti, ottivat tavakseen ajaa ensimmäisellä raitiovaunulla kello 6 niin sanotun kahdeksikon ja mennä sen jälkeen rautatieasemalle kahville. Laskiaisena taas osakunnassa oli pullansyöntiä, yhteislaulua ja muuta hilpeätä menoa. Tanssit kuuluivat myös vakiintuneesti laskiaisohjelmaan.”[7]
Osakunnalla oli 1900-luvulla monia hankkeita, joilla pyrittiin kohentamaan kotimaakunnan oloja. Osakunta oli muun muassa mukana perustamassa Länsi-Suomen kansanopistoa, ja maakuntaan suuntautuneilla retkillä kerättiin aineistoa maakuntaa koskevaa tieteellistä tutkimusta varten. Suuri hanke oli saada Satakuntaan keuhkotautiparantola, koska maakunnan tuberkuloosiluvut olivat Suomen suurimpia. Osakunnan järjestämän rahankeräyksen ja vaikuttamisen myötä Satalinnan sairaala valmistui Harjavaltaan vuonna 1925. Sotavuosien jälkeen kuntaliitto osti Satalinnan sairaalan. Osakunnan osuudestaan saamilla varoilla sekä suurella lainalla päätettiin rakentaa Helsinkiin Satakuntatalo: monitoimitalo, johon tulivat tilat paitsi osakunnalle, myös ylioppilasasuntolalle. Helsingissä vallitsi sotavuosien jälkeen suuri asuntopula, ja erityisesti opiskelijat joutuivat asumaan usein alivuokralaisina.[7] Satakuntatalo suunniteltiin käsittämään asuntolan ja osakunnan järjestötilojen lisäksi niiden toimintaa rahoittavia ulosvuokrattavia liiketiloja. Hanke oli edistyksellinen, sillä mallia vastaavasta liiketoimintakonseptista ei Helsingissä ollut.[2] Ensimmäiset liikevuokralaiset saatiin helposti ja myös talon arkkitehti Einari Teräsvirta muutti toimistonsa Satakuntataloon.
Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lippu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osakunnan nykyisen lipun mallina on vuonna 1686 vahvistettu Porin rykmentin komppanian lippu.[4] Osakunnan käytössä on tällä hetkellä neljäs lippu.
Vuoden 1904 toimintansa aloittaneen Satakuntalaisen Osakunnan ensimmäinen lippu vihittiin käyttöön 28.4.1904 ylioppilastalon musiikkisalissa. Lipun hankinnan alullepanijoina toimivat cives Suonia Lindstedt ja Ilona Starck, ja varat lipun hankintaan hoiti yhdeksän osakunnan naisjäsentä. Kankaat lippua varten haettiin Tukholmasta. Lipun valmistuksesta vastasivat Käsityön Ystävät ja lipun naulasivat v.t. kuraattori Lauri Lindstedt ja myöhemmin kuraattoriksi valittu Artturi Ihamuotila Maila Talvion läsnä ollessa. Osakunnan lipun mallina toimi Ruotsin kuninkaallisessa varuskamarissa säilytetty 1800-luvun alkuun palautuva Porin rykmentin lippu. [8] Lippu luovutettiin Satakunnan museoon vuonna 1958.[9]
Osakunnta sai seuraavan lippunsa syksyllä 1931 kunniainspitär Maila Talvion toimesta. Talvio naulasi lipun 4.10.1931 Laaksolassa ja lippu vihittiin juhlallisesti käyttöön 10.10.1931 Seurasaaren Antintalossa. Uusi lippu oli samanlainen kuin ensimmäinen lippu.[10] Lippu luovutettiin Kansallismuseoon vuonna 1958.[9]
Osakunta sai kolmannen lippunsa 1958. Koska heraldikkojen mukaan osakunnan lippu ei ollut onnistunut, osakunnan isäntä Erkki Kekäläinen piirsi osakunnalle lipun käyttäen mallinaan vuonna 1686 vahvistettua Porin Rykmentin komppanian lippua ja taiteilija Toivo Vikstedtin piirtämää vaakunakarhua. Kankaat lippuun hankittiin Pariisista ja lippu valmistettiin Suomen Käsityön Ystävissä. Lippu naulattiin Mikkola-museossa Satakuntatalolla 24.3.1958. Ensimmäisen naulan löi inspehtori Risto Niini, toisen inspitär Vuokko Niini ja sen jälkeen kunniajäsenet Jalmari Jaakkola ja Pekka Katara sekä entinen inspitär Tyyni Tuulio. Omat naulansa sai naulata myös Satakunnan kilta, Satakunta-seura, Helsingin Raomlaiste Seora, Satalinnan Säätiö, Satakuntatalon Kannatusyhdistys, Gästrike-Helsinge nation, lipun hankkimiseen osallistuneet ja osakunnan päävirkailijat.[11]
Neljännen lippunsa osakunta sai 1989. Lippu valmistettiin taideompelimo Paula Kilpeläisellä. Lipun hankinnan rahoittamiseen osallistuivat Porin Prikaatin – Porin Rykmentin Kilta ja Rauman Lions Club. Lippu naulattiin ja vihittiin käyttöön Satakuntalaisen Ehtoon päiväjuhlassa 4.11.1989. Naulaamisen kunnian saivat muun muassa inspehtori Pentti Alhonen ja inspitär Säde Mantere-Alhonen, myöhemmin osakunnan kunniajäseneksi valittu Helsingin yliopiston rehtori Päiviö Tommila ja myöhemmin osakunnan kunniajäseneksi valittu Satalinnan Säätiön toiminnanjohtaja Kauko Malmi. Vihkimisen suoritti osakunnan kuraattori Merja Hermonen.[12]
Osakuntanauha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osakunnan jäsenyyden tunnuksena käytetään sinikeltaista osakuntanauhaa. Nauhan sininen ja keltainen osa ovat yhtä leveät. Sinistä väriä kannetaan keltaista ylempänä. [13] Osakunta voi myöntää oikeuden kantaa värejään, käytännössä osakuntanauhaa, myös muille kuin jäsenilleen.
Ystävyysjärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ystävyyssopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satakuntalaisella Osakunnalla on ystävyysjärjestöjä sekä Uppsalan että Tarton yliopistossa. Uppsalan yliopistossa ystävyysjärjestö on Gästrike-Hälsinge nation, jonka kanssa ystävyyssopimus allekirjoitettiin 1.5.1946. Tarton yliopistossa Satakuntalaisella Osakunnalla on kaksi ystävyysjärjestöä: Üliõpilaste Selts Raimla, jonka kanssa ystävyyssopimus allekirjoitettiin 24.3.1962, ja EYS Veljesto, jonka kanssa ystävyyssopimus allekirjoitettiin 27.10.1990. Ystävyyssopimus ÜS Raimlan kanssa allekirjoitettiin sen ollessa pakolaisylioppilasjärjestö Ruotsissa. Yhteistyö ÜS Veljeston kanssa alkoi 1920-luvulla, mutta ystävyyssopimuksen allekirjoittaminen siirtyi erinäisistä syistä aina vuoteen 1990 saakka.[14]
Sisarosakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satakuntalainen Osakunta pitää sisarosakuntinaan Länsisuomalaisen Osakunnan perillisiä Turkulaista Osakuntaa eli Åbo nationia ja Varsinaissuomalaista osakuntaa. Osakunnilla on myös yhteistoimintaa Turun- ja Porin lääni -nimisen kerhon muodossa.
Muita erityisiä suhteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satakuntalainen Osakunta ylläpitää läheisiä suhteita lisäksi mm. Turun yliopiston Satakuntalais-Hämäläiseen Osakunta ry:een sekä Porin yliopistokeskuksen opiskelijayhdistykseen.
Henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Inspehtorit ja inspehtoriparit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Listassa on mainittu inspehtorin nimi, aika, jonka henkilö on toiminut inspehtorina satakuntalaisille, ja minkä alan professori tämä on ollut. Inspehtoripareista inspehtori ilmoitetaan ensimmäisenä ja hänen puolisonsa sen jälkeen.
Kuninkaallisen Turun Akatemian aika 1643–1828:
Länsisuomalaisten osakuntien yhteiset inspehtorit
- Martin Stodius 1643–1653, kreikan ja heprean kielten eli ns. pyhien kielten professori
- Abraham Thauvonius 1653–1665, fysiikan ja kasvitieteen professori sekä myöhemmin jumaluusopin professori
Satakuntalaisen Osakunnan inspehtorit
- Andreas Petraeus 1665–1669, fysiikan professori
- Johan Flachsenius 1669–1684(?), 1691–1697, Flachseniuksen tiedetään virallisesti luopuneen tehtävästä 1697, mutta ainakin vuosilta 1700, 1703 ja 1707 on nimenomaisia merkintöjä siitä, että hän hoiti inspehtorin tehtävää, matematiikan professori ja myöhemmin teologian professori
- Simon Paulinus 1684(?)–1691(?), pyhien kielten professori
- Petreus Hjelm 1709–1710(?), lääketieteen professori
Ns. isovihan ajaksi osakunnat siirtyivät yliopiston mukana Turusta venäläistä miehitysvaltaa pakoon Tukholmaan. Tänä aikana useat osakunnat toimivat inspehtoreitta. Osakunnat palasivat Turkuun 26.3.1723. Vuonna 1741 osakunnat saivat oikeuden itse valita inspehtorinsa.
- Anders Pryss 1723–1747, runouden professori
- Samuel Pryss 1747–1768, runouden professori
- Jakob Gadolin 1768–1788, fysiikan professori
- Johan Henrik Lindqvist 1788–1798, matematiikan professori
- Gustaf Gadolin 1798–1828, itämaisten kielten professori
Helsingin aika:
Turun palon jälkeen vuonna 1827 yliopisto määrättiin siirtymään Helsinkiin ja se sai vuonna 1828 annetuissa statuuteissa nimekseen Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto Suomessa.
- Carl Reinhold Sahlberg 1828–1841, luonnonhistorian ml. eläin ja kasvitieteen professori[15]
Länsisuomalaisen Osakunnan inspehtorit:
- Frans Ehrnfrid Lönnqvist 1846–18(??)
Osakuntatoiminta oli kielletty 1853–1868, koska niitä lienee pidetty mahdollisesti kumouksellisina yhteisöinä.
- Zachris Topelius 1868–1871, Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian professori ja myöhemmin yleisen historian professori
- Otto Edvard August Hjelt 1871–1883, patologisen anatomian professori
- Josef Adam Joakim Pippingsköld 1883–1884, lapsenpäästöopin ja lastentautien klinikan professori
- Magnus Gottfrid Schybergson 1884–1901, yleisen historian ylimääräinen professori
- Eemil Nestor Setälä 1901–1904, suomen kielen ja kirjallisuuden professori[16]
Satakuntalaisen Osakunnan inspehtorit ja inspehtoriparit
- J. J. Mikkola ja Maila Talvio 1904–1931, slaavilaisen filologian professori
- O. J. Tuulio ja Tyyni Tuulio 1931–1934, eteläromaanisten kielten ylimääräinen professori
- Edwin Linkomies ja Vera Linkomies 1934–1944, Rooman kirjallisuuden professori
- Pekka Katara ja Liisi Katara 1944–1949, germaanisen filologian ylimääräinen professori
- Edwin Linkomies ja Vera Linkomies 1949–1956, Rooman kirjallisuuden professori
- Risto Niini 1956–1963, teoreettisen fysiikan ylimääräinen professori
- Inkeri Anttila 1963–1966, rikosoikeuden professori
- Veikko Okko 1966–1971, maantieteen professori
- Heikki Jokela 1971–1981, yleisen oikeustieteen ja kansainvälisen yksityisoikeuden professori
- Timo Tiusanen 1982–1985, teatteritieteen professori
- Tapio Lampinen (vt.) 1985, kirkkososiologian vt. professori
- Pentti Alhonen 1986–2000, geologian ja paleontologian professori ja myöhemmin ympäristögeologian professori
- Kyllikki Tiensuu (vt.) 2001–2008 [17][18], kirkkohistorian määräaikainen professori
- Hannele Niemi 2008–2017, kasvatustieteen professori
- Jari Yli-Kauhaluoma 2017–, farmaseuttisen kemian professori
Kunniajäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi, jolloin henkilö kutsuttiin kunniajäseneksi, on suluissa:
- Maila Talvio (1920)
- E. N. Setälä (1931)
- J. J. Mikkola (1931)
- Emil Cedercreutz (1934)
- Jalmari Jaakkola (1939)
- Risto Ryti (1941)
- Väinö Horelli (1944)
- Frans Emil Sillanpää (1946)
- Pentti Eskola (1947)
- Pekka Katara (1952)
- Edwin Linkomies (1957)
- Eino Salmelainen (1963)
- Risto Niini (1965)
- Tyyni Tuulio (1966)
- Heikki Jokela (1982)
- Pertti Virtaranta (1982)
- Risto Orko (1987)
- Kauko Malmi (1990)
- Pentti Alhonen (2001) [19]
- Päiviö Tommila (2011)
- Kari Raivio (2014)
- Kyllikki Tiensuu (2017)
Matrikkeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satakuntalaisen Osakunnan matrikkelin ensimmäinen nide sisältää vuodet 1640–1808 ja toinen nide 1809–1846. Länsisuomalaisen Osakunnan matrikkeli sisältää vuodet 1846–1852. Vuosilta 1852–1868 osakunnan matrikkelia ei liene olemassa, koska osakuntatoiminta oli virallisesti kiellettyä. Edellä mainittuja matrikkeleita säilytetään Kansalliskirjastossa ja niiden tietoihin voi tutustua Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeleita käsittelevillä sivuilla.
Länsisuomalaisen Osakunnan jakamisen jälkeen Satakuntalainen Osakunta on jatkanut matrikkelin pitämistä jäsenistään. Vuoden 1904 jälkeen osakunnan matrikkelia on jatkettu neljällä niteellä.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Yhteystiedot satakuntalainenosakunta.fi. Satakuntalainen Osakunta. Viitattu 1.3.2018.
- ↑ a b c Satalinnan Säätiö - Satakuntatalo www.satalinnansaatio.fi. Viitattu 10.5.2021.
- ↑ Satakuntalainen Osakunta – Karhunkierros satakuntalainenosakunta.fi. Viitattu 10.5.2021.
- ↑ a b Satakuntalaisen Osakunnan säännöt (vahvistettu 3.11.2011) 69 §.
- ↑ Saarenheimo, Mikko: Satakunta VII – Satakuntalainen Osakunta 1904–1929, 25-vuotiskatsaus., s. 1. Satakuntalainen Osakunta, 1929.
- ↑ Saarenheimo, Mikko: Satakunta VII – Satakuntalainen Osakunta 1904–1929, 25-vuotiskatsaus., s. 2–11. Satakuntalainen Osakunta, 1929.
- ↑ a b Satakuntalainen Osakunta – Historia satakuntalainenosakunta.fi. Viitattu 10.5.2021.
- ↑ Saarenheimo, Mikko: Satakunta VII – Satakuntalainen Osakunta 1904–1929, 25-vuotiskatsaus., s. 44–46. Satakuntalainen Osakunta, 1929.
- ↑ a b Alhonen, Antero: Satakunta XX – Ylioppilaselämää ja maakuntahenkeä. Helsingin yliopiston Satakuntalainen Osakunta 1950–2000., s. 24. Satakuntalainen Osakunta, 2001. ISBN 952-10-0183-6.
- ↑ Horila, Tapio: Satakunta XVI – Satakuntalainen Osakunta 1929–1954, 25-vuotiskatsaus., s. 39. Satakuntalainen Osakunta, 1954.
- ↑ Alhonen, Antero: Satakunta XX – Ylioppilaselämää ja maakuntahenkeä. Helsingin yliopiston Satakuntalainen Osakunta 1950–2000., s. 22–24. Satakuntalainen Osakunta, 2001.
- ↑ Alhonen, Antero: Satakunta XX – Ylioppilaselämää ja maakuntahenkeä. Helsingin yliopiston Satakuntalainen Osakunta 1950–2000., s. 219, 230–231, 235. Satakuntalainen Osakunta, 2001.
- ↑ Satakuntalaisen Osakunnan säännöt (vahvistettu 3.11.2011) 70 §.
- ↑ Alhonen, Antero: Satakunta XX – Ylioppilaselämää ja maakuntahenkeä. Helsingin yliopiston Satakuntalainen Osakunta 1950–2000., s. 44–45, 252. Satakuntalainen Osakunta, 2001. ISBN 952-10-0183-6.
- ↑ Jokipii, Mauno: Wanha Satakuntalainen Osakunta Turussa. Satakuntalainen – 300-vuotisjuhlalehti, 24.3.1954. Satakuntalainen Osakunta.
- ↑ Saarenheimo, Mikko: Artikkeli:"Länsisuomalaisen Osakunnan inspehtorit.". Teoksessa: Satakunta IX – Kotiseutututkimuksia., s. 1–61. Satakuntalainen Osakunta, 1931.
- ↑ Horila, Tapio: Satakunta XVI – Satakuntalainen Osakunta 1929–1954, 25-vuotiskatsaus., s. Liite I. Satakuntalainen Osakunta, 1954.
- ↑ Alhonen, Antero: Satakunta XX – Ylioppilaselämää ja maakuntahenkeä. Helsingin yliopiston Satakuntalainen Osakunta 1950–2000., s. 384. Satakuntalainen Osakunta, 2001. ISBN 952-10-0183-6.
- ↑ Alhonen, Antero: Satakunta XX – Ylioppilaselämää ja maakuntahenkeä. Helsingin yliopiston Satakuntalainen Osakunta 1950–2000., s. 81, 108, 392. Satakuntalainen Osakunta, 2001. ISBN 952-10-0183-6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Osakunnan sivut
- Osakunnan lehti Karhunkierros
- Satakuntalainen Osakunta 25-vuotias, Aamulehti, 23.03.1929, nro 81, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
