Magnus Gottfrid Schybergson

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
M. G. Schybergson vuonna 1916.

Magnus Gottfrid Schybergson (26. marraskuuta 1851 Turku6. joulukuuta 1925 Helsinki) oli suomalainen historioitsija ja professori, joka tutki 1600-luvun Euroopan historiaa sekä suomalaista henkilö- ja oppihistoriaa.[1]

M. G. Schybergson oli ylimääräinen professori Helsingin yliopistossa vuosina 1883–1924, Finsk Tidskriftin päätoimittaja vuosina 1887–1907, ja hän myös oli mukana perustamassa Svenska Litteratursällskapet i Finlandia ja oli sen puheenjohtaja vuosina 1897–1923.[2]

Hän kirjoitti Jakob Tengströmin (1899), Henrik Gabriel Porthanin (1908–1911) ja C. G. Estlanderin (1916) elämäkerrat. Hän kirjoitti myös teokset Finlands historia, jonka rahoitus tuli Karl Harald Felix Furuhjelmin tarkoitukseen määräämistä varoista,[3] ja Finlands politiska historia.[4]

Hänen vaimonsa oli Johanna Schybergson (o.s. Tikkanen) ja poikiaan olivat professorit Carl Schybergson ja Henrik Schybergson sekä sisällissodassa murhattu lääkäri Gösta Schybergson, joista viimeksi mainitun poika oli historioitsija Per Schybergson. Carl Schybergson on kirjoittanut isänsä elämäkerran. Magnus Gottfrid Schybergson veljiä olivat poliitikko Emil Schybergson ja kanneviskaali Gustaf Arvid Schybergson.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Finlands historia I–II (1887–1889)
  • Finlands politiska historia 1809–1919 (1923)
  • Sibbo under den röda tiden (1918)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tommila, Päiviö: ”Schybergson, Magnus Gottfrid (1851–1925)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 795–796. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
  2. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 911. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  3. Otavan Iso tietosanakirja, osa 2, p. 1571. Otava 1968.
  4. Schybergson, M. G. hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)