Magnus Gottfrid Schybergson

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Magnus Gottfrid Schybergson (26. marraskuuta 1851 Turku6. joulukuuta 1925 Helsinki) oli suomalainen historioitsija.

M.G. Schybergson oli ylimääräinen professori Helsingin yliopistossa vuosina 1883–1924, Finsk Tidskriftin toimittaja vuosina 1887–1907 ja hän myös oli mukana perustamassa Svenska Litteratursällskapet i Finlandia ja oli sen puheenjohtaja vuosina 1897–1923.

Hän kirjoitti Jakob Tengströmin (1899), Henrik Gabriel Porthanin (2 osaa, 1908-1911) ja C. G. Estlanderin (1916) elämäkerrat. Hän kirjoitti myös teokset Finlands historia, jonka rahoitus tuli Karl Harald Felix Furuhjelmin tarkoitukseen määräämistä varoista,[1] ja Finlands politiska historia.

Hänen vaimonsa oli Johanna Schybergson (o.s. Tikkanen) ja poikiaan olivat Carl Schybergson ja Gösta Schybergson, ja jälkimmäisen poika Per Schybergson. Carl Schybergson on kirjoittanut isänsä elämäkerran. Magnus Gottfrid Schybergson veljiä olivat poliitikko Emil Schybergson ja kanneviskaali Gustaf Arvid Schybergson.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Finlands historia (2 osaa, 1887-89)
  • Finlands politiska historia 1809-1919 (1923).
  • Sibbo under den röda tiden (1918)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2, p. 1571