Maila Talvio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maila Talvio
Syntynyt 17. lokakuuta 1871
Hartola, Suomi
Kuollut 6. tammikuuta 1951
Helsinki, Suomi
Ammatit kirjailija
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Ensiteokset Haapaniemen keinu (1895)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Maila Talvio (oikea nimi Maila Mikkola, o. s. Winter; 17. lokakuuta 1871 Hartola6. tammikuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti sekä romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, puhekokoelmia että elämäkertoja. Hänen puolisonsa oli professori J. J. Mikkola.

Maila Talvion vanhemmat olivat Hartolan kappalainen, myöhemmin kirkkoherra Adolf Magnus Winter (18281880) ja Julia Malvina Bonsdorf (18361926). Perheessä oli yhdeksän lasta. Maila Talvion isä kuoli hänen ollessaan 9-vuotias ja perhe muutti tämän jälkeen syrjäiselle Nipulin maatilalle. Täällä Talvio tutustui myös torpparilaitokseen ja sen epäkohtiin joita hän myöhemmin käsitteli teoksissaan.

Maila Talvio kävi Helsingin tyttökoulun ja valmistuttuaan sieltä 16-vuotiaana palasi kotiin sisarustensa kotiopettajaksi. Tässä vaiheessa Talvio aloitti myös kirjoittamisen. Vuonna 1890 hän tapasi kielitieteilijä J. J. Mikkolan (1866-1946) ja meni hänen kanssaan naimisiin 1893.

Muutettuaan Helsinkiin Talvio tutustui miehensä välityksellä Päivälehden piirissä toimiviin kirjailijoihin ja runoilijoihin kuten veljeksiin Kasimir ja Eino Leino. Talvio alkoi myös itse kirjoittaa Päivälehteen ja Suomen Kuvalehteen ja taisteli sortovuosien aikana Suomen oikeuksien puolesta. Talvio matkusteli myös miehensä kanssa Keski- ja Itä-Euroopassa. Hän opiskeli myös puolan kieltä ja käänsi useita puolalaisen kirjailijan Henryk Sienkiewiczin teoksia suomeksi. Maila Talvion kotonaan Helsingissä pitämä kirjallinen salonki nousi myös kuuluisuuteen.

Maila Talvion esikoisteos oli 1895 julkaistu novellikokoelma Haapaniemen keinu. Kirjallisen läpimurtonsa hän teki vuonna 1901 julkaistulla Pimeänpirtin hävitys jossa melodraaman keinoin kuvattiin maaseudun maanomistusolojen ja torpparilaitoksen epäkohtia. Vaikka Talvio kirjoissaan käsittelikin maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia hän suhtautui silti varauksellisesti nousevaan työväenliikkeeseen ja sosialismiin. Niinpä esimerkiksi romaanissa Louhilinna vuodelta 1906 sosialismi kuvataan väkivaltaisena alkukantaisten vaistojen ohjaamana liikkeenä.

1910-luvulla Talvion romaaneissa aiheita olivat perinnöllisyysoppi ja psykologiset ongelmat ja aina 1920-luvun lopulle niitä hallitsi pessimismi. Myös terveen suomenkielisen maaseudun ja rappeutuneen ja juonittelevan ruotsinkielisen pääkaupungin Helsingin välinen vastakkainasettelu oli esillä esimerkiksi romaanissa Niniven lapset (1915).

1920-luvun lopulla Talviolle alkoi uusi luomiskausi jolloin hän keskittyi historiallisiin romaaneihin. Näitä olivat vuosina 1929-1935 julkaistu Helsingin historiaan liittyvä romaanitrilogia Itämeren tytär ja Talvion viimeinen romaani Linnoituksen iloiset rouvat (1941) jossa tapahtumaympäristönä oli Suomen sodan 1808-1809 aikainen Viaporin linnoitus. Talvio testamenttasi tuotantonsa tekijänoikeudet Satakuntalaiselle Osakunnalle.

Maila Talvio toimi aktiivisesti myös tuberkuloosin torjuntatyössä 1910-luvulta alkaen ja kirjoitti aiheesta kirjan Ne 45 000 (1932) ja käsikirjoituksen samannimiseen elokuvaan, joka sai ensi-iltansa 1933; Talvio oli myös innokkaasti mukana Satakuntalaisen Osakunnan (J. J. Mikkola oli osakunnan inspehtori) keräystyössä, jonka tuloksena Harjavaltaan perustettiin Satalinnan keuhkotautiparantola. Maila Talvio, yhdessä aviomiehensä ja V. A. Koskenniemen kanssa, oli aktiivisesti mukana myös kulttuuriyhteistyössä kansallissosialistisen Saksan ja fasistisen Italian kanssa. Vähän ennen kuolemaansa Maila Talvio sai Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvon Helsingin 400-vuotisjuhlien yhteydessä 1950.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haapaniemen keinu, 1895
  • Nähtyä ja tunnettua, 1896
  • Aili, romaani. 1897
  • Kaksi rakkautta, romaani. 1898
  • Suomesta pois, 1899
  • Johan Ludvig Runebeg, 1900
  • Kansan seassa, romaani. 1900
  • Pimeän pirtin hävitys, romaani. 1901
  • Rumaa ja kaunista, 1901
  • Peter Wieselgren, 1902
  • Juha Joutsia, romaani. 1903
  • Muuan äiti, 1904
  • Savipäiviltä, 1904
  • Kauppaneuvoksen kuoltua, 1905
  • Louhilinna, romaani. 1906
  • Eri teitä, 1908
  • Puheita, 1908
  • Anna sarkoila, 1910
  • Tähtien alla, romaani. 1910
  • Kirjava keto, 1911
  • Elinan häät, 1912
  • Hämähäkki ja muita kertomuksia, 1912
  • Kun meidän kaivosta vesi loppui, 1913
  • Talonhuijari, 1913
  • Yölintu, romaani. 1913
  • Huhtikuun-manta, 1914
  • Elämänleikki ynnä muita puheita maalaisille, 1915
  • Lempiäniemen tyttäret, 1915
  • Niniven lapset, romaani. 1915
  • Elämän kasvot, romaani. 1916
  • Kultainen lyyra, 1916
  • Kootut teokset 1–8, 1917–26
  • Silmä yössä, romaani. 1917
  • Näkymätön kirjanpitäjä, novellikokoelma. 1918
  • Kurjet, romaani. 1919
  • Yötä ja aamua, 1919
  • Valkea huvila, 1920
  • Kihlasormus, romaani. 1921
  • Kirkonkellot, romaani. 1922
  • Viimeinen laiva, 1922
  • Opin sauna, romaani. 1923
  • Sydämet, novellikokoelma. 1924
  • Hiljentykäämme, 1929
  • Itämeren tytär, 1929–36 : Kaukaa tullut (1929); Hed-ulla ja hänen kosijansa (1931); Hopealaiva (1936)
  • Ne 45 000, 1932
  • Leipäkulta, 1934
  • Millaista parantolassa on, 1935
  • Terveisiä, 1936
  • Itämeren tytär, 1940 (mukana osat 1–3)
  • Linnoituksen iloiset rouvat, 1941
  • Rukkaset ja kukkaset, 1947
  • Lokakuun morsian, 1948
  • Juhlavalkeat, 1948
  • Rukkaset ja kukkaset, 1947
  • Kootut teokset i-xiii, 1951
  • Valitut teokset, 1953
  • Linnoituksen iloiset rouvat, 1982

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1936
  • Aleksis Kiven kirjallisuuspalkinto 1940

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • V.A.Koskenniemi: Maila Talvio. 1946
  • Tyyni Tuulio: Maila Talvion vuosikymmenet I-II 1963–1965

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]