Inkeri Anttila

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tuore professori Inkeri Anttila vuonna 1961.

Sylvi Inkeri Anttila (o.s. Metsämies; 29. marraskuuta 1916 Viipuri6. heinäkuuta 2013 Helsinki[1]) oli suomalainen oikeustieteilijä, jolla on ollut merkittävä rooli Suomen vankeinhoitojärjestelmän kehittämisessä.[2] Hänen tutkimuksillaan kriminologian ja kriminaalipolitiikan alalta on ollut myös kansainvälistä merkitystä. Hän ei uskonut, että rikollisuutta voidaan lopettaa mutta kriminaalipolitiikan keinoin voitaisiin vaikuttaa rikollisuuden laatuun ja määrään.

Anttila väitteli vuonna 1946 loukatun suostumusta koskevalla väitöskirjalla oikeustieteen tohtoriksi. Hän on ensimmäinen oikeustieteen tohtoriksi väitellyt nainen Suomessa. Anttila on kertonut ryhtyneensä juristiksi ilahduttaakseen isäänsä, joka myös oli juristi. Hänen ajatuksissaan oli ollut myös laulajan tai pianistin ura.[2]

Anttila oli Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori 1961–1980, oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen johtaja 1974–1979[3] ja Liinamaan virkamieshallituksen oikeusministeri 13.6.1975–30.11.1975. Hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1973–1976. Hän oli ensimmäinen nainen oi­keus­tie­teen pro­fes­so­ri­na ja en­sim­mäi­nen nai­nen oi­keus­mi­nis­te­ri­nä. Hän oli mer­kit­tä­vin uudenlaisen kri­mi­naa­li­po­li­tii­kan ke­hit­tä­jä: seuraamusten tuli olla ra­tio­naa­li­sia, hu­maa­neja ja hy­vin­voin­ti­val­tion ar­voil­le ra­ken­tu­via. Linjaukset perustuivat Anttilan kokoamaan tut­kimustie­toon. Ri­kos­ten tor­jun­nas­sa alettiin käyttää so­siaa­li- ja yh­teis­kun­ta­po­li­tii­kan kei­no­ja, mut­ta myös konk­reet­ti­sia toi­mia ri­kosksente­ko­mah­dol­li­suuk­sien sään­te­le­mi­sek­si.[1]

Anttila oli Helsingin, Turun ja Uppsalan yliopistojen kunniatohtori. Lisäksi hän on saanut lukuisia tunnustuspalkintoja tieteellisistä ansioistaan, muun muassa Euroopan Kriminologiyhdistyksen elämäntyöpalkinnon vuonna 2011. Monet hänen saavutuksistaan perustuivat hä­nen hen­ki­lö­koh­tai­siin omi­nai­suuk­siin­sa, ku­ten te­rä­vään älyk­kyy­teen, il­mai­sun kirk­kau­teen ja val­loit­ta­van seu­ra­ih­mi­sen sosiaalisuuteen.[1]

Anttilan puoliso vuodesta 1934 oli keuhkosairauksien erikoislääkäri Sulo Valter Anttila (1909–2001). Perheeseen syntyi kolme lasta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lahti, Raimo – Lappi-Seppälä, Tapio: Professori kehitti rikoslainsäädäntöä. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat 12.7.2013. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  2. a b Markkanen, Kristiina: Tarja Halosen ja muiden juristien opettaja. (Sata parasta naista.) Helsingin Sanomat 6.3.2011, s. D 2. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  3. a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 63. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anttila, Inkeri: Ad ius criminale humanius: Essays in criminology, criminal justice and criminal policy. Edited by Raimo Lahti & Patrik Törnudd. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, D:7. Helsinki: Finnish Lawyer’s Association, 2001. ISSN 0562-6102. ISBN 951-855-193-6.
  • Lahti, Raimo (toim.): Kohti rationaalista ja humaania kriminaalipolitiikkaa: omistettu Inkeri Anttilalle 29.11.1996. Rikosoikeuden julkaisuja, 3. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1996. ISSN 1238-9994. ISBN 951-45-7490-7.
  • Lahti, Raimo (toim.): Inkeri Anttila (1916–2013): Rikosoikeuden uudistajan ammatillinen ura ja vaikutus. Forum iuris. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2016. ISSN 1456-842X. ISBN 978-951-51-2529-3.
  • Rikosoikeudellisia kirjoitelmia, 5. Sylvi Inkeri Anttilalle 29.11.1986 omistettu julkaisu. Suomalainen lakimiesyhdistys, 1986. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, n:o 168. ISBN 951-855-084-0. ISSN 0356-7206

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Edeltäjä:
Matti Louekoski
Suomen oikeusministeri
1975
Seuraaja:
Kristian Gestrin
Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.