Kihniö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kihniö
Kihniö.vaakuna.svg Kihniö.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°12′30″N, 023°10′45″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Luoteis-Pirkanmaan seutukunta
Hallinnollinen keskus Kihniön kirkonkylä
Perustettu 1920
Kokonaispinta-ala 390,50 km²
243:nneksi suurin 2018 [1]
– maa 357,11 km²
– sisävesi 33,39 km²
Väkiluku 1 951
269:nneksi suurin 30.4.2018 [2]
väestötiheys 5,46 as./km² (30.4.2018)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 13,5 %
– 15–64-v. 57,0 %
– yli 64-v. 29,5 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 98,5 %
– muut 1,5 %
Kunnallisvero 21,5 %
51:nneksi suurin 2017 [5]
Kunnanjohtaja Petri Liukku
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Kesk.
 • Ps.
 • KD
 • SDP
 • Muut
 • Kok.

7
7
3
2
1
1
www.kihnio.fi

Kihniö on Suomen kunta, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnan luoteisrajalla. Kuntakeskus sijaitsee aivan Parkanosta Jyväskylään johtavan valtatie 23:n pohjoispuolella. Matkaa kuntakeskuksesta maakunnan rajalle on noin 20 km.

Kihniön naapurikuntia ovat Kurikka, Ylöjärvi, Parkano, Seinäjoki ja Virrat. Suurimmat vesistöt ovat Kankarinjärvi ja Nerkoonjärvi. Vapaa-ajan asuntoja kunnassa on 777.

Kihniön vaakunan on suunnitellut Toivo Vuorela ja se vahvistettiin vuonna 1960.[7]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniö oli pitkään erämaana; sen ensimmäinen talo, Linna, mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1557. Kihniön nimen kerrotaan syntyneen siten, että pohjoisen suunnalta, Peräseinäjokea myöten, tuli kaksi uudisasukasta. Toinen jäi nykyiseen Kihniöön, mutta toinen aikoi "kihinata" eteenpäin. Kihniöön jäänyt antoi tämän vuoksi talolleen nimen Kihinu, josta siis Kihniön nimi olisi peräisin. Kihniö oli osa Kyrön pitäjää keskiajalla. Kyrön jakautuessa 1640 Kihniö siirtyi Ikaalisten Kyröön tai Suur-Ikaalisten emäpitäjään yhdessä Parkanon, Ikaalisten, Kankaanpään, Karvian ja Honkajoen kuntien alueitten kanssa.

Ilmari Launiksen suunnittelema Kihniön kirkko valmistui vuonna 1916 ja kunta itsenäistyi syyskuun alussa 1918; ero Parkanosta toteutui vasta kaksi vuotta myöhemmin.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniössä on yhtenä merkittävimmistä elinkeinoista turvetuotanto, jota harjoittaa lähinnä Vapo. Turpeen kuljetusta varten on kunnan alueella ollut rautatie. Aitonevalla on turvemuseo ympäristöpolkuineen.[8]

Keihäsmatkojen omistajan Kalevi Keihäsen perustama Pyhäniemen lomakeskus sijaitsee Kihniössä.

Perussuomalaiset ehdottivat syyskuussa 2015, että kuntaan perustetaan vastaanottokeskus 200 pakolaiselle, mikä toteutettiin.[9] [10]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Kihniön väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
2 921
1985
  
2 876
1990
  
2 761
1995
  
2 626
2000
  
2 433
2005
  
2 353
2010
  
2 226
2015
  
2 038
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Kihniössä oli 1 967 asukasta, joista 680 asui taajamissa, 1 268 haja-asutusalueilla ja 19 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Kihniön taajama-aste on 34,9 prosenttia.[12] Kihniön taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Kihniön kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 680 asukasta.[13]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kihniössä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[14]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kihniön alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[15]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniön kyliä ovat Niskos, Linnankylä, Nerkoo, Mäkikylä, Jokikylä, Ratikylä, Naarminkylä, Kirkonkylä, Kihniönkylä, Kankari ja Korhoskylä,

Koulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniössä toimii Kihniön yhtenäiskoulu, jossa on luokat 0-9.[16] Vanha Mäkikylän koulu paloi 29. tammikuuta 2014.[17] Kihniön yhtenäiskoulun vieressä sijaitseva Kirkonkylän koulu toimi vuoteen 2013 asti.

Kihniöläisiä merkkihenkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnanvaltuusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

paikkajako ja äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa
vaalit paikat äänestys-
aktiivisuus
Kesk. Kok. SDP SKL
KD
SMP
PS
SKDL
Vas.
Muut
1976 9 4 3 3 1 1 79,3%
1980 9 4 3 2 2 1 81,1%
1984 8 4 3 2 4 -- 82,9%
1988 10 4 3 -- 4 -- 80,4%
1992 7 3 3 4 4 -- -- 79,8%
1996 7 3 3 2 4 -- 2a 69,9%
2000 9 3 3 3 3 67,5%
2004 8 2 4 3 4 -- 67,0%
2008 7 2 3 3 6 -- 70,0%
2012 7 2 2 2 8 -- 69,9%
a Kihniöläinen yhteislista
Lähteet: Tilastokeskus,[18] Oikeusministeriö[19]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saija Mäki-Nevala ohjasi synnyinkunnastaan vuonna 2014 valmistuneen dokumenttielokuvan Kihniö, jossa hän palaa tarkastelemaan tyhjenevän pikkukunnan elämää vuosien muuallaolon jälkeen. [20]

Kihniön kipakka on tunnettua kihniöläistä pontikkaa. Kihniön pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla lampaanpaisti ja imelletty perunalaatikko.[21]

Kihniötä on nimitetty 'Suomen perussuomalaisimmaksi paikkakunnaksi', koska Perussuomalaiset-puolue on saanut siellä vaaleissa prosentuaalisesti suurimman kannatuksen Suomessa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomenmaa 3 (toim. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela), WSOY 1970, Porvoo (ss. 285-290)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2018 1.1.2018. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.6.2018.
  2. Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 30.4.2018. Tilastokeskus. Viitattu 2.6.2018.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2017 24.11.2016. Verohallinto. Viitattu 2.1.2017.
  6. Kuntavaalit 2017, Kihniö Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  7. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 161. Otava 1979, Helsinki.
  8. Aitonevan turvemuseo Pirkanmaan museokompassi. Viitattu 23.8.2015.
  9. Perussuomalaisten esitys Kihniössä: Tulossa 150–200 paikan vastaanottokeskus? Aamulehti. https://plus.google.com/102894459181339261226/. Viitattu 13.10.2015.
  10. Yllätysilmoitus Kihniöön: Vastaanottokeskus avataan jo viikon päästä Yle Uutiset. https://plus.google.com/102894459181339261226/. Viitattu 13.10.2015.
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 12.1.2018.
  12. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 22.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  13. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  14. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  15. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta
  16. Perusopetus, Kihniö.fi
  17. Vanha koulu palaa Kihniössä. Ylen uutiset 29.1.2014
  18. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976-2017 (Tilastokeskus 2017)
  19. Kunnallisvaalit 1996 (Oikeusministeriö 1997); Kunnallisvaalit 2000 (Oikeusministeriö 2000); Kunnallisvaalit 2004 (Oikeusministeriö 2004); Kunnallisvaalit 2008 (Oikeusministeriö 30.10.2008).
  20. http://docpoint.info/tapahtumat/elokuvat/kihnio/
  21. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 37. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.