Kihniö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kihniö
Kihniö.vaakuna.svg Kihniö sijainti Suomi.svg

vaakuna

sijainti

Kihniön kirkko.
Kihniön kirkko.
Sijainti 62°12′30″N, 023°10′45″E
Maakunta Pirkanmaan maakunta
Seutukunta Luoteis-Pirkanmaan seutukunta
Kuntanumero 250
Hallinnollinen keskus Kihniön kirkonkylä
Perustettu 1920
Kokonaispinta-ala 390,50 km²
242:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 357,22 km²
– sisävesi 33,28 km²
Väkiluku 1 774
270:nneksi suurin 31.12.2022 [2]
väestötiheys 4,97 as./km² (31.12.2022)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 11,9 %
– 15–64-v. 53,4 %
– yli 64-v. 34,7 %
Äidinkieli 2020 [4]
suomenkielisiä 98,4 %
– muut 1,6 %
Kunnallisvero 21,50 %
90:nneksi suurin 2022 [5]
Kunnanjohtaja Petri Liukku
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2021–2025[6]
 • PS
 • Kesk.
 • KD
 • SDP
 • Kok.

8
7
3
2
1
www.kihnio.fi

Kihniö on Suomen kunta, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnan luoteisrajalla. Kuntakeskus sijaitsee aivan Parkanosta Jyväskylään johtavan valtatie 23:n pohjoispuolella. Matkaa kuntakeskuksesta maakunnan rajalle on noin 20 km.

Kihniön naapurikuntia ovat Kurikka, Ylöjärvi, Parkano, Seinäjoki ja Virrat. Entisiä naapurikuntia ovat Kurikkaan liitetty Jalasjärvi, Ylöjärveen liitetty Kuru ja Seinäjokeen liitetty Peräseinäjoki. Suurimmat vesistöt ovat Kankarinjärvi ja Nerkoonjärvi. Vapaa-ajan asuntoja kunnassa on 777.

Kihniön vaakunan on suunnitellut Toivo Vuorela ja se vahvistettiin vuonna 1960.[7]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniö oli pitkään erämaata; sen ensimmäinen talo, Linna, mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1557. Keskiajalla Kihniö oli osa Kyrön pitäjää. Kyrön jakautuessa 1640 Kihniö siirtyi Ikaalisten Kyröön tai Suur-Ikaalisten emäpitäjään yhdessä Parkanon, Ikaalisten, Kankaanpään, Karvian ja Honkajoen kuntien alueitten kanssa.

Ilmari Launiksen suunnittelema Kihniön kirkko valmistui vuonna 1916 ja kunta itsenäistyi syyskuun alussa 1918; ero Parkanosta toteutui vasta kaksi vuotta myöhemmin.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniössä on yhtenä merkittävimmistä elinkeinoista turvetuotanto, jota harjoittaa lähinnä Neova. Turpeen kuljetusta varten on kunnan alueella ollut rautatie. Aitonevalla on turvemuseo ympäristöpolkuineen.[8]

Keihäsmatkojen omistajan Kalevi Keihäsen perustama Pyhäniemen lomakeskus sijaitsee Kihniössä.

Perussuomalaiset ehdottivat syyskuussa 2015, että kuntaan perustetaan vastaanottokeskus 200 pakolaiselle, mikä toteutettiin.[9][10]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Kihniön väestönkehitys 1980–2022
Vuosi Asukkaita
1980
  
2 921
1985
  
2 876
1990
  
2 761
1995
  
2 626
2000
  
2 433
2005
  
2 353
2010
  
2 226
2015
  
2 038
2020
  
1 869
2022
  
1 804
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Kihniössä oli 1 967 asukasta, joista 680 asui taajamassa, 1 268 haja-asutusalueilla ja 19:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kihniön taajama-aste on 34,9 prosenttia.[12] Kunnassa on vain yksi taajama, Kihniön kirkonkylä.[13]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Kihniössä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[14]

Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Kihniöllä toimii Kihniön helluntaiseurakunta.[15]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Kihniön alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[16]

Suomen Vapaakirkon jäsenseurakunnista Kihniöllä toimii Kihniön Vapaaseurakunta.[17]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniön kyliä ovat Niskos, Linnankylä, Nerkoo, Mäkikylä, Jokikylä, Ratikylä, Naarminkylä, Kirkonkylä, Kihniönkylä, Kankari ja Korhoskylä.

Koulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniössä toimii Kihniön yhtenäiskoulu, jossa on luokat 0-9.[18] Vanha Mäkikylän koulu paloi 29. tammikuuta 2014.[19] Kihniön yhtenäiskoulun vieressä sijaitseva Kirkonkylän koulu toimi vuoteen 2013 asti.

Kihniöläisiä merkkihenkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnanvaltuusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihniön kunnanvaltuustossa on 21 paikkaa, joista kahdeksan on perussuomalaisten hallussa kaudella 2021–2025.[6] Valtuuston puheenjohtajana toimii Juha-Matti Markkola.[20]

paikkajako ja äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa
vaalit paikat äänestys-
aktiivisuus
Kesk. Kok. SDP SKL
KD
SMP
PS
SKDL
Vas.
Muut
1976 9 4 3 3 1 1 79,3 %
1980 9 4 3 2 2 1 81,1 %
1984 8 4 3 2 4 -- 82,9 %
1988 10 4 3 -- 4 -- 80,4 %
1992 7 3 3 4 4 -- -- 79,8 %
1996 7 3 3 2 4 -- 2a 69,9 %
2000 9 3 3 3 3 67,5 %
2004 8 2 4 3 4 -- 67,0 %
2008 7 2 3 3 6 -- 70,0 %
2012 7 2 2 2 8 -- 69,9 %
2017 7 1 2 3 7 1b 67,9 %
2021 7 1 2 3 8 -- 64,5 %
a Kihniöläinen yhteislista
b Kyykystä ylös yhteislista
Lähteet: Tilastokeskus,[21] Oikeusministeriö[22]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saija Mäki-Nevala ohjasi synnyinkunnastaan vuonna 2014 valmistuneen dokumenttielokuvan Kihniö, jossa hän palaa tarkastelemaan tyhjenevän pikkukunnan elämää vuosien muuallaolon jälkeen.[23]

Kihniön kipakka on tunnettua kihniöläistä pontikkaa. Kihniön pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla lampaanpaisti ja imelletty perunalaatikko.[24]

Kihniötä on nimitetty 'Suomen perussuomalaisimmaksi paikkakunnaksi', koska Perussuomalaiset-puolue on saanut siellä vaaleissa prosentuaalisesti suurimman kannatuksen Suomessa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomenmaa 3 (toim. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela), WSOY 1970, Porvoo (ss. 285–290)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2022M01*-2022M12* 31.12.2022. Tilastokeskus. Viitattu 27.1.2023.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
  6. a b Kuntavaalit 2021, Kihniö Oikeusministeriö. Viitattu 27.10.2021.
  7. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 161. Otava 1979, Helsinki.
  8. Aitonevan turvemuseo Pirkanmaan museokompassi. Arkistoitu 12.3.2016. Viitattu 23.8.2015.
  9. Perussuomalaisten esitys Kihniössä: Tulossa 150–200 paikan vastaanottokeskus? Aamulehti. https://plus.google.com/102894459181339261226/. Viitattu 13.10.2015. [vanhentunut linkki]
  10. Yllätysilmoitus Kihniöön: Vastaanottokeskus avataan jo viikon päästä Yle Uutiset. https://plus.google.com/102894459181339261226/. Viitattu 13.10.2015.
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 – 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 12.1.2018.
  12. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 22.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
  13. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 4.12.2018.
  14. Yhteystiedot – Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  15. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
  16. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta
  17. Kihniön Vapaaseurakunta
  18. Perusopetus, Kihniö.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. Vanha koulu palaa Kihniössä. Ylen uutiset 29.1.2014
  20. Kunnanvaltuusto Kihniön kunta. Viitattu 27.10.2021.
  21. Tilastokeskuksen PxWeb-tietokannat: Kuntavaalit, puolueiden kannatus, 1976-2021 (Arkistoitu – Internet Archive) (Tilastokeskus 2021); Kuntavaalit, äänestystiedot, 1976-2021 (Arkistoitu – Internet Archive) (Tilastokeskus 2021)
  22. Kunnallisvaalit 1996[vanhentunut linkki] (Oikeusministeriö 1997); Kunnallisvaalit 2000 (Arkistoitu – Internet Archive) (Oikeusministeriö 2000); Kunnallisvaalit 2004 (Oikeusministeriö 2004); Kunnallisvaalit 2008 (Oikeusministeriö 30.10.2008); Kunnallisvaalit 2012[vanhentunut linkki] (Oikeusministeriö 2012); Kuntavaalit 2017 (Oikeusministeriö 2017); Kuntavaalit 2021 (Oikeusministeriö 22.6.2021).
  23. http://docpoint.info/tapahtumat/elokuvat/kihnio/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 37. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]