Eino Salmelainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eino Salmelainen 1930-luvun alussa.

Eino Johannes Salmelainen (30. maaliskuuta 1893 Ikaalinen16. huhtikuuta 1975 Tampere) oli suomalainen professori ja teatterineuvos. Hän toimi Tampereen työväen teatterin johtajana vuosina 1943–1966. Kyseisen teatterin päänäyttämö nimettiin hänen mukaansa, mutta nimi palautettiin Vanhaksi päänäyttämöksi syksyllä 2006. Näyttämö nimettiin uudelleen Eino Salmelaisen näyttämöksi syksyllä 2014. Salmelainen myös ohjasi elinaikanaan useita näytelmiä.

Eino Salmelainen tuli ylioppilaaksi Tyrvään yhteiskoulusta vuonna 1912 ja toimi aluksi lehtimiehenä muun muassa Ilkassa ja Aamulehdessä sekä avustajana Satakunnan Sanomissa, kunnes siirtyi teatterialalle. Sisällissotaan Salmelainen osallistui valkoisten puolella. Hän toimi Tampereen Teatterin johtajana 1923–1934 ja Helsingin Kansanteatterin johtajana 1934–1940. Erityisen merkittävän uran hän teki Tampereen työväen teatterin johtajana. Teatterineuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1951.

Tampereella ja Ikaalisissa on hänen mukaansa nimetty katu. Hänen nimeään kantaa myös Eino Salmelaisen säätiö.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korpisaunalta : kesälomailijan kokemuksia. Tekijä, Tampere 1922
  • Luolavuoren valloittajat : poikaseikkailu. Gummerus, Jyväskylä 1923
  • Teatteri ja näyttelijä : välähdyksiä Suomen teatterien viimeaikaisesta toiminnasta ; toimittaneet Eino Salmelainen ja Ilmari Lahti. Gummerus, Jyväskylä 1937
  • Siniset kotkat ja legioona : seikkailukertomus. Seikkailujen maailma 22. Otava 1943
  • Neuvostoliitto - johtava teatterimaa. Suomi-Neuvostoliitto-seura, Helsinki 1946
  • Aioin papiksi − jouduin teatteriin: muistelmia ja mietteitä. Helsinki: Tammi, 1954.
  • Oppirahat on maksettava: muistelmia ja mietteitä. Helsinki: Tammi, 1955.
  • Hurma ja surma: muistelmia tavallaan. Helsinki: Tammi, 1957.
  • Tarinaa teatterista. Helsinki: Tammi, 1960.
  • Parivaljakko: Tampere teatterikaupunkina. Helsinki: Tammi, 1963.
  • Teatteriväkeä lähikuvassa. Helsinki: Tammi, 1965.
  • Paimenkirje: ohjaajan ajatuksia. Helsinki: Tammi, 1965.
  • Kun olin nuori. Helsinki: Tammi, 1966.
  • Kun vanhuus yllätti: kokemuksia. Helsinki: Tammi, 1967.
  • Teatterin naisia: eilisen ja nykypäivän havaintoja. Helsinki: Tammi, 1968.
  • Teatteri ja nuoriso : Aineksia ja näytteitä 27.3.1969 vietettävän Maailman teatteripäivän johdosta pidettäviksi oppitunneiksi. Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto, Helsinki 1969
  • Jatkuuko teatteri? Helsinki: Tammi, 1970.
  • Ihminen näyttämöllä: kansallisen dramatiikan tarkkailua. Helsinki: Tammi, 1972.
  • Luova sana ja yhteiskunta: esseitä ja puheenvuoroja. Helsinki: Tammi, 1973.
  • Noin sata särmää Salmelaiselta. Koonnut Veikko Huuska. Ikaalinen: Ikaalisten kirjapaino, 1993.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.