Väinö Horelli
Väinö Valpas Horelli (5. lokakuuta 1882 Kokemäki – 18. elokuuta 1973 Harjavalta) oli suomalainen ylilääkäri ja professori.[1]
Horellin vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Fredrik Horelli ja Amanda Giers. Hän pääsi ylioppilaaksi Porin lyseosta 1902 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1909, lääketieteen lisensiaatiksi 1914 sekä lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1930.[2]
Horelli toimi Ruoveden kunnanlääkärinä 1914–1918, Uudenkaupungin kaupunginlääkärinä ja Lounais-Suomen piirimielisairaalan lääkärinä 1918–1923, vakuutusyhtiö Tarmon ylilääkärinä 1923–1924 sekä Satakunnan parantolan (Satalinna) ylilääkärinä 1924–1952. Suomen sisällissodan aikana Horelli oli ambulanssi- ja sotasairaalan lääkärinä, talvisodan aikana hän oli sotasairaalan ylilääkärinä ja jatkosodan aikana sotasairaalan päällikkölääkärinä. Hän sai professorin arvonimen 1948. Horelli oli myös Uudenkaupungin kaupunginvaltuuston ja Harjavallan kunnanvaltuuston jäsenenä. [2]
Horellin veljiä olivat pankinjohtaja ja ministeri Toivo Horelli ja lääkintöneuvos Edvard Horelli.[3]
Helsingin yliopiston Satakuntalainen Osakunta jakaa vuosittain Väinö Horellin nimikkostipendejä, joka on suunnattu opinnoissaan menestyneille ja osakunnan toiminnassa ansioituneille jäsenille.[4]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keuhkotuberkuloosin kirurgisesta hoidosta. Duodecim 9/1928
- Uber die Oligoiynamie der Elemente bei Myko-bakterien, väitöskirja. 1930
- Keuhkotautikuolleisuus ja yleinen kuolleisuus Satakunnassa vv. 1906—1933. Julkaistu Satakunta-sarjan osassa XII (1946). Luettavissa Satakuntalaisen Osakunnan nettisivuilla[5].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1902
- ↑ a b Kuka kukin on 1954 (Projekt Runeberg)
- ↑ Aikalaiskirja 1934 (Projekt Runeberg)
- ↑ Satakuntalaisen Osakunnan apurahahaku 2022 13.1.2022. Satakuntalainen Osakunta. Viitattu 10.2.2022.
- ↑ Satakunta Kotiseutututkimuksia XII. Tyrvään kirjapaino Oy, 1946. Teoksen verkkoversio.
|
