Pentti Eskola (geologi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pentti Eskola
Pentti Eskola vuonna 1958.
Pentti Eskola vuonna 1958.
Henkilötiedot
Syntynyt 8. tammikuuta 1883 Honkilahti
Honkilahti
Kuollut 6. joulukuuta 1964 Helsinki (81 vuotta)
Helsinki
Ammatti mineralogian ja geologian professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkimusalue kiviaineksen metamorfoosi, petrologia
Palkinnot Penrose Medal (1951)
Wollaston Medal (1958)
Vetlesen Prize (1964)

Pentti Eelis Eskola (8. tammikuuta 1883 Honkilahti6. joulukuuta 1964 Helsinki) oli erityisesti metamorfoosia käsitelleestä työstään tunnettu suomalainen geologi.[1] Väitöskirjansa jälkeen hän nousi maailman geologien eturiviin ja vaikutti merkittävällä tavalla alan sanaston luomiseen. Kemistin pohjakoulutuksen saaneen Eskolan väitöskirjassaan julkaisemasta teoriasta muodostui metamorfisen petrologian perusta, jota useat tutkijat ovat sittemmin hienosäätäneet.[2] Eskola toimi Helsingin yliopistossa mineralogian ja geologian professorina 1924–1953. Hän sai Geological Society of Londonin myöntämän Wollaston Medal -palkinnon vuonna 1958.[1]

Opinnot ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pentti Eskola kirjoitti ylioppilaaksi Porin lyseosta vuonna 1901. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1906, lisensiaatiksi 1915 ja filosofian tohtoriksi 1916. Hänen englanninkielinen väitöskirjansa (1914) otsikkona oli On the petrology of the Orijärvi region in southwestern Finland.[3] Lisäksi hän opiskeli Freibergin vuoriakatatemiassa vuonna 1907 ja Kristianiassa vuosina 1919–1921. Hän oli Helsingin yliopiston petrologian dosentti vuosina 1916–1924.[1]

Hän työskenteli Helsingin yliopiston maanviljelystalouden osastolla mineralogian opettajana vuosina 1910–1924, josta ajanjaksosta mineralogisen laitoksen assistenttina 1918–1922. Valtiongeologina tohtori Eskola toimi 1918–1919. Hänet kutsuttiin Tarton yliopiston geologian ja minerologian professoriksi vuonna 1919, mutta Eskola ei tehtävää vastaanottanut. Hän oli tutkijana Yhdysvalloissa Carnegie Instituten geofysiikan laboratoriossa (Washington, D.C.) 1921–1922 ja Kanadan Geological Surveyn geologina vuonna 1922. Hän oli Geologian komission valtiongeologi 1922–1924. Helsingin yliopiston geologian ja mineralogian professorin virassa hän oli vuodet 1924–1953. Hän teki työurallaan lukuisia tutkimusmatkoja Euroopan eri maissa, Transbaikalin alueella (1914) sekä Yhdysvalloissa (vuosina 1921 ja 1946).[1]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotteliaan Pentti Eskolan tuotantoon kuuluu sekä yleistajuista että tieteellistä kirjallisuutta.[1] Hän piti myös lukuisia radioesitelmiä ja kirjoitti ja yleistajuisia artikkeleita lehtiin.[2]

  • Geologian alkeet, 1911
  • On Phenomena of Solution in Finnish Limestones and on Sandstone filling Cavities, 1913
  • On the Petrology of the Orijärvi Region in Southwestern Finland, 1914 (väitöskirja)[1][3]
  • Yleisimmät mineralit ja niiden helpoimmin määrättävät ominaisuudet, 1915
  • Om sambandet mellan kemisk och mineralogisk sammansättning hos Orijärvitraktens metamorfa bergarter, 1915
  • Om bergsbruket i Finland och dess förutsättningar, 1919
  • Suomen vuorityöstä ja sen edellytyksistä, 1919
  • Suomen kalkkikivi, 1919 Pentti Eskola ym.
  • The mineral facies of rocks, 1920 [1]
  • On the eclogites of Norway, 1921
  • On volcanic necks in Lake Jänisjärvi in Eastern Finland, 1921 [4]
  • Suomen hyödyllisistä mineraaleista, 1923
  • Om Finlands nyttiga mineral, 1924
  • Suomen malmit, 1924
  • Yleistajuinen geologia, 1924
  • Ala-Satakunnan kallioperusta, 1925
  • On the petrology of Eastern Fennoscandia 1: The mineral development of basic rocks in the Karelian formations, 1925
  • Lounais-Suomen kivien jääkaudenaikaiset matkat, 1926
  • On rapakivi rocks from the bottom of the Gulf of Bothnia, 1928
  • Kalkstenen i Finland, 1929
  • Conditions during the earliest geogical times as indicated by the Archaean rocks, 1932
  • On the origin of granitic magmas, 1932[1]
  • Tausend Geschiebe aus Lettland, 1933
  • Nykyajan erikoisasema maapallon ja elämän kehityshistoriassa, 1936
  • Paragenesis of gedrite and cummingtonite from Isopää in Kalvola, Finland, 1936
  • Quartzite area of Tiirismaa near Lahti, 1938
  • Kiteet ja kivet, 1939[1]
  • Die metamorphen Gesteine (Barth-Correns-Eskola: Die Entstehung der Gesteine), 1939[1]
  • Kristalle und Gesteine ein Lehrbuch der Kristallkunde und allgemeinen Mineralogie, 1946[1]
  • Atomit ja kiteet, 1948[1]
  • The problem of mantled domes, 1949[1]
  • Muuttuva maa, 2. p., 1951[1]
  • Around Pitkäranta, 1951[1]
  • Yleisimpien mineraalien tärkeimmät tuntomerkit, 6. p., 1951, Pentti Eskola ja Aarne Laitakari
  • On the granualites of Lapland, 1952[1]
  • Maailmankuvaa etsimässä, 1954[1]
  • Proposal for the presentation of rock analyses in ionic percentage, 1954
  • Maailmankuvamme perusteet luonnontutkimuksen historia ja uudet oivallukset, 1955
  • Rapakivi ja Laitilan harju prof. Pentti Eskolan Laitilan päivän juhlassa 24.6.1956 pitämä esitelmä, 1956
  • Kidetieteen, mineralogian ja geologian alkeet, 4. uusittu p., 1957
  • På spanning efter en världsbild, 1957
  • Jokamiehen luonnonkirja, 4. p., 1958, E. N. Andrade, Julian Huxley, Pentti Eskola
  • Lukion maantiede, 5. korj. p., 1964
  • Perimmäisten kysymysten äärellä. kirjeenvaihtoa ja kirjoitelmia sairaskammion hiljaisuudessa, Rolf Arnkil, Sigfrid Sirenius, Pentti Eskola, 1979

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eskola kutsuttiin jäseniksi lukusiin tieteellisiin akatemioihin: Suomalainen Tiedeakatemia (1921), Suomen tiedeseura (1924), Norjan kuninkaallinen tiedeseura (1939), Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia (1940), Deutsche Akademi der Naturforscher Leopoldina (1940), Itävallan tiedeakatemia (1942), Erlangenin fyysis-lääketieteellinen seura (1943), Norjan kuninkaallinen tiedeakatemia (1948), Belgian tiedeakatemia (1948), Heidelbergin tiedeakatemia (1948), Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia (Washington, 1951) ja Lundin kuninkaallinen fysiografinen seura (1952). Tämän lisäksi hän oli useiden geologisten seurojen kirjeenvaihtajajäsen (Englanti, Yhdysvallat, Ranska, Skotlanti).[1]

Professori Eskolan saamiin teiteellisiin palkintoihin kuuluvat muun muassa:[1]

  • Saksan Geologische Vereinigungin Gustav Steinmann -mitali (1943)
  • Amerikan Geologisen Seuran kultainen Penrose-mitali (1951)
  • Wollaston Medal -palkinto (1958)
  • Itävallan Mineralogisen Seuran Friedrich Becke-mitali (1960)
  • Saksan Geologisen Seuran Leopold von Buch-plaketti (1962)
  • Suomen geologinen seura kultainen Pentti Eskola -mitali (1963)
  • Vetlesen-palkinto (1964)

Suomen Geologinen Seura perusti vuonna 1963 Eskola-mitalin, joka jaetaan joka viides vuosi. Ensimmäinen mitali myönnettiin Pentti Eskolalle. Eskolaiitti on nimetty Pentti Eskolan mukaan.[5]

Pentti Eskolasta on valmistettu useita muotokuvia (mm. A. Sailon veistos Helsingin yliopistolle 1943, I. Linturin maalaus Satakuntalaiselle osakakunnalle 1956 ja Chr. Snellmanin maalaus Helsingin yliopistolle 1957). Professori Eskola kutsuttiin kunniatohtoriksi Oslon (1938), Paduan (1942), Bonnin (1943) ja Prahan yliopistoihin (1948). Hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien 1. luokan komentajamerkit sekä arvostettu ruotsalaisen ritarikunnan (PR) komentajamerkki.[1]

Huomattavien saavutustensa vuoksi professori Pentti Eskola haudattiin 14. joulukuuta 1964[6] valtion varoin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit – Finlands professorer 1640–2007, s. 114. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. a b Papunen, Heikki: Kirja-arvio: Pentti Eskolan elämänkerta. (Arvio Korsmanin teoksesta Pentti Eskola: Geologisen tutkimuksen ja opetuksen uudistaja.) Geologi, 2015, 67. vsk, s. 156–158. Geologinen seura. Artikkelin verkkoversio (PDF).
  3. a b Eskola, Pentti: On the petrology of the Orijärvi region in southwestern Finland. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1914. (englanniksi)
  4. GTK.fi − On volcanic necks in Lake Jänisjärvi in Eastern Finland, 1921 by Pentti Eskola
  5. Webmineral
  6. Prof. Pentti Eskolan ruumiinsiunaus. Helsingin Sanomat, 15.12.1964, s. 15. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille) Viitattu 20.12.2017.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haapala, Ilmari: ”Eskola, Pentti (1883–1964)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 669–672. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
  • Korsman, Kalevi: Pentti Eskola: Geologisen tutkimuksen ja opetuksen uudistaja. Helsinki: Suomen Tiedeseura, 2015. ISBN 978-951-653-405-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]