Aarne Laitakari

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Geologit Aarne Laitakari ja Einar Nordenswan Ivalojoella vuonna 1925.

Aarne Vihtori Laitakari (vuoteen 1906 Nybergh; 12. joulukuuta 1890 Helsingin mlk.6. helmikuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen geologi, professori ja Geologian tutkimuslaitoksen ylijohtaja.

Suomen kansallisbiografia luonnehtii Aarne Laitakaria Suomen 1900-luvun geologian ja mineralogian tutkimuksen ja opetuksen merkittäväksi vaikuttajaksi, jonka elämäntyö tuki erityisesti mineralogian teollista hyödyntämistä. Viime sotien jälkeen hänen työssään tieteellinen puoli jäi vähäisemmäksi: hän keskittyi hallintoon ja Geologisen tutkimuslaitoksen työn sekä työskentelyolosuhteiden kehittämiseen.

Laitakari valmistui filosofian kandidaattiksi 1916 ja filosofian tohtoriksi 1921 Helsingin yliopistosta. Väitöskirja käsitteli Paraisten kalkkikiviesiintymää. Hän toimi Helsingin yliopiston dosenttina 1926–1940. Teknillisessä korkeakoulussa hän työskenteli opettajana ja mineralogis-geologisen laitoksen esimiehenä 1922–1936. Geologian tutkimuslaitoksen johtajana hän toimi 1935–1960. Professorin arvon hän sai 1936.

Laitakarin laajaan kirjalliseen tuotantoon kuuluu tutkimusten lisäksi historiaa ja mineraalien tunnistusoppaita luonnossa liikkuville. Laitakari oli myös ahkera keräilijä ja merkittävä lahjoittaja. Hän harrasti numismatiikkaa, ja hän muun muassa julkaisi teoksen Suomen mitaleista. Laitakari oli aktiivinen kunnallispolitiikassa sekä maanpuolustus- ja yhdistystoiminnassa. Hän oli muun muassa kiivas aitosuomalainen ja raittiusmies. Laitakari oli myös perustamassa Suomen luonnonsuojeluyhdistystä 1938 ja toimi sen varapuheenjohtajana 1942–1964.

Laitakari kävi Suomen sisällissodan aikana 1918 ns. Vöyrin sotakoulun ja osallistui taisteluihin Etelä-Suomessa. Jatkosodan aikana hän toimi Itä-Karjalan sotilashallinnon geologisen toimiston päällikkönä ja hänet ylennettiin luutnantiksi 1942.

Laitakariitti-niminen mineraali on nimetty Laitakarin mukaan. Aarne Laitakari etsi pitkään spektroliitin emäkalliota Kaakkois-Suomesta. Lopulta sen löysi sattumalta Ylämaalta hänen poikansa, vänrikki Pekka Laitakari (1920–1941) Salpalinjan linnoitustöiden yhteydessä 1940. Spektroliitin yleistyminen korukivenä johtui paljolti Laitakarin aktiivisesta opetus- ja valistustyöstä.

Turun yliopisto myönsi Laitakarille kunniatohtorin arvon 1960. Suomalaisen tiedeakatemian varsinainen jäsen hän oli vuodesta 1937. Lapin kullankaivajain liitto nimitti Laitakarin kunniajäsenekseen vuonna 1950.

Aarne Laitakarin vanhemmat olivat Vihtori Nybergh (18571938) ja Elin o.s. Kalm (18571930). Aarne Laitakari oli naimisissa voimistelunopettaja Anna-Liisa Laitakarin (o.s. Collan) kanssa. Hän asui pitkään Helsingin Pukinmäessä, missä hänen mukaansa on nimetty Aarne Laitakarin puisto nykyisen Unikkotien varrella. Laitakarilla oli kuusi lasta: Jouko (1917), Mikko (1918), Pekka (1920), Ritva (1923), Anna-Maija (1926) ja Ilkka (1929). Aarne Laitakarin veli Erkki Laitakari (18921978) oli Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen professori.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korpon Ahvensaaren Kirmonniemen kalkkikiviesiintymä. 1915.
  • Suomen radioaktivisista mineraleista. Geologinen komissioni 1921.
  • Über die Petrographie und Mineralogie der Kalksteinlagerstätten von Parainen (Pargas). Geologinen komissioni 1921.
  • Yleisimpien mineraalien tuntomerkit. Kirjoittaneet Pentti Eskola ja Aarne Laitakari. WSOY 1921, 1929, 1939, 1946, 1951.
  • Die Graphitvorkommen in Finnland und ihre Entstehung. Geologiska kommissionen i Finland 1925.
  • Die Schaftlochäxte der Steinzeit von geologisch-petrographischem Standpunkt. 1928.
  • Geologische Bibliographie Finnlands 1555–1933. Suomen geologinen toimikunta 1934.
  • Jalokivet. Suomen kultaseppien liitto 1936.
  • Suomen Geologisen Seuran historiikki 1886–1936. 1936.
  • Suomen malmit, hyödylliset mineralit, kivet ja maalajit. Geoteknillinen toimikunta 1937.
  • Jokamiehen kivikirja erikoisesti Suomen oloja silmällä pitäen. Geologinen tutkimuslaitos 1946, 1953.
  • Suomen mineraalien hakemisto, index of Finnish minerals with bibliography. Geologinen tutkimuslaitos 1967.
  • Geologische Bibliographie Finnlands 1555–1933: Ergänzungsband. Geologinen tutkimuslaitos 1968.
  • Suomen mitalit: 1936–1968. Suomen Numismaattinen Yhdistys 1969.
  • Geologimatrikkeli. Geologiliitto 1973.
  • Geological bibliography of Finland, 1934–1970: An author list, compiled by Aarne Laitakari. Geologinen tutkimuslaitos 1975.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuka kukin on 1966.
  • Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 362. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  • Pohls, Maritta: ”Laitakari, Aarne (1890–1975)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 700–701. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]