Helsingin yliopiston Observatorio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helsingin yliopiston Observatorio
Helsingin observatorio 10.jpg
Sijainti Tähtitorninvuori, Ullanlinna, Helsinki, Suomi
Koordinaatit 60°09′43″N 24°57′06″E / 60.16197°N 24.95153°E / 60.16197; 24.95153
Tyyppi observatorio, museo ja rakennus
Arkkitehti Carl Ludvig Engel ja Friedrich August Argelander
Perustettu , ja
Avattu
Kotisivu www.observatorio.fi/english ja www.helsinki.fi/fi/helsingin-observatorio

Helsingin yliopiston Observatorio oli vuosina 1834–2009 toiminut Helsingin yliopistoon kuulunut tieteellinen laitos. Observatorion rakennuksessa on vuodesta 2012 toiminut "Helsingin observatorio" -niminen näyttely- ja yleisökeskus, joka on osa Helsingin yliopistomuseota.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Observatorio pohjoisesta noin vuonna 1870. (Valokuva: Eugen Hoffers.)

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turussa oli ollut vuodesta 1819 Carl Ludvig Engelin suunnittelema observatorio, mutta Turun palon jälkeen 1827 keisari Nikolai I päätti siirtää yliopiston Helsinkiin. Siten Helsinkiin tuli rakentaa myös observatorio.[1]

Observatorion suunnittelun sai vastuulleen yliopiston tähtitieteen professori Friedrich Wilhelm August Argelander. Argelander löysi observatoriolle sopivan korkean ja yksinäisen paikan Tähtitorninmäeltä, silloiselta Ulricasborgilta, jonka keisari vahvisti. Suomen yleisten rakennusten intendentti Engel sai tehtäväkseen rakennuksen piirtämisen, ja Argelanderin kanssa yhteistyössä suunnitellut piirrustukset valmistuivat joulukuussa 1829. Esikuvana oli käytetty Tarton observatiota ja etenkin sen havaintotornia.[2] Engel halusi suunnitella rakennuksesta myös "kaupungin kaunistuksen", sillä se oli niin näkyvällä paikalla Unioninkadun päässä.[1]

Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1831 ja ne valmistuivat 1834. Katselmus pidettiin 12. syyskuuta 1834. Uusi observatorio oli ajan korkeimpien standardien mukainen. Sen meridiaanisalissa oli tilat kolmea suurta havaintokonetta varten, ja kaukoputkille rakennettiin kolme lieriönmallista tornia. Yksi moderni kaukoputki oli tilattu jo Turkuun vuonna 1818, mutta se saapui Suomeen vasta 1830 ja siten asennettiin Helsinkiin. Helsingin observatorio on myös tiettävästi maailman ensimmäinen observatorio, jossa käytettiin havaintotorneja arkkitehtonisina elementteinä.[2]

Observatorio näkyi kaupunkiin, sillä mäki oli aluksi paljas. Sen tornin tangosta tiputettiin päivittäin kello 12 pussi, jotta laivat saattoivat tarkistaa kronometrinsä. Joinakin vuosina pussin tiputuksen yhteydessä ammuttiin tykillä Katajanokan kanavan rannalta. Observatorio katosi kaupungin näkymistä 1900-luvun alussa, kun Tähtitorninmäen puisto rakennettiin.[2]

Observatorion meridiaanisaliin sijoitettiin meridiaani- ja ohikulkukoneet, joilla tehtiin pohjois-eteläsuuntaisia tähtien paikkahavaintoja. Keskimmäiseen kääntyvään torniin sijoitettiin 1834 saapunut niin sanottu Argelanderin refraktori, jossa on 18 senttimetrin objektiivi. Läntisessä tornissa oli Joseph von Fraunhoferin valmistama heliometri.

Osanotto tähtiluettelotöihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argelanderin refraktori.

Argelanderin muutettua Bonniin 1837 tuli tähtitieteen professoriksi Gustaf Lundahl 1842 ja sitten Fredrik Wolstedt 1846.[3] Hänen jälkeensä professoriksi tuli 1862 Adalbert Krueger, joka oli toiminut Argelanderin apulaisena Bonnin observatoriossa. Krueger otti osaa Helsingissä Astronomische Gesellschaftin suureen tähtiluettelotyöhön. Hän havaitsi ohikulkukoneella 14 680 tähteä.[4]

Anders Donnerista tuli tähtitieteen professori vuonna 1883. Hänen aikanaan tuli käyttöön tähtivalokuvaus. 1890 Observatoriolle valmistui niin sanottu uusi tähtitorni, jossa on 330 millimetrin linssiobjektiivi valokuvaukseen ja 254 millimetrin visuaaliobjektiivi. Observatorio osallistui sillä suureen kansainvälisenä yhteistyönä tehtävään Carte du Ciel -ohjelmaan. Kaikki ohjelmaa varten otettavat tähtiluettelolevyt otettiin 1896 mennessä, tähtikarttalevyt vuoteen 1911 mennessä. Levyjen mittaaminen oli hidasta, viimeinen osa tähtiluettelosta julkaistiin 1937. Helsingin observatorio oli pitkään ainoa, joka sai työn valmiiksi.[5]

Donnerin jälkeen professoriksi tuli 1918 Karl F. Sundman, joka oli tullut tunnetuksi täydellisestä kolmen kappaleen ongelman ratkaisustaan.[6] Hänen jälkeensä professoriksi tuli Gustaf Järnefelt.

Astrofysiikan tulo Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meridiaanisali

Astrofysiikasta tuli tähtitieteen valtavirta 1900-luvulla. Suomessa oli kuitenkin mahdotonta opiskella astrofysiikkaa. Niinpä opiskelija Jaakko Tuomisen oli mentävä ulkomaille alaa opiskelemaan. Tuominen palasi Suomeen 1950 ja hänet nimitettiin henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi tähtitieteeseen. Hänen aloitteestaan Helsingin yliopistoon perustettiin 1951 Radioastronominen asema. Sen nimi muutettiin Astrofysiikan laboratorioksi 1960-luvun lopulla.[7]

Vuonna 1967 yliopistolle tehtiin esitys uuden tähtitornin rakentamisesta Metsähoviin astrofysikaalisten havaintojen tekoa varten. Esitys eteni nopeasti, ja 1971 Metsähoviin nousi tähtitorni, jossa on 60 senttimetrin Rithey-Chretien-peilikaukoputki.[7]

Observatorion valtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Observatorion valtaus

Observatorio oli ollut esimiehen asuntona perustamisestaan lähtien. Vuonna 1969 professori Gustaf Järnefelt oli muuttanut sieltä pois. Uudeksi professoriksi oli nimitetty Paul Kustaanheimo, joka aikoi muuttaa observatorioon asumaan. Estääkseen tämän Astrofysiikan laboratorion väki tilasi muuttoauton 3. joulukuuta 1969 ja muutti observatorioon ilman yliopiston lupaa. Toimenpidettä tuki muun muassa joukko valtiotieteiden opiskelijoita. Opiskelijat vaativat, että observatorion tilat saataisiin tutkimus- ja opetuskäyttöön.[8]

Yliopisto suhtautui valtaajiin hyvin ymmärtäväisesti, ja jo seuraavana päivänä yliopisto alkoi muuttaa entistä esimiehen asuntoa työtiloiksi.[8] Valtauksen johdosta Kustaanheimo jäi virkavapaalle tähtitieteen professorin virasta. Hän erosi lopullisesti vuonna 1977 ja muutti Tanskaan.[9]

Tähtitieteen laitos lopetetaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 voimaan tulleen uuden yliopistolain myötä Helsingin yliopiston konsistori lakkautti tähtitieteen laitoksen. Tähtitieteen opetus päätettiin liittää osaksi fysiikan laitokselle perustettua geofysiikan ja tähtitieteen osastoa vuoden 2010 alusta.[1]

Observatorio peruskorjattiin vuosina 2011–2012. Lokakuussa 2012 Observatoriolla avattiin Helsingin yliopistomuseoon kuuluva, avaruudesta sekä tähtitieteen historiasta ja tulevaisuudesta kertova yleisökeskus, joka on suunnattu erityisesti lapsille ja nuorille.[1] Yleisökeskukseen kuuluu näyttelyiden lisäksi planetaario ja kahvila sekä vuokrattava luentosali, jossa voi järjestää erilaisia tilaisuuksia. Yliopiston almanakkatoimiston toimitilat pysyvät Observatoriolla. Myös Tähtitieteellinen yhdistys Ursa sai rakennuksesta tiloja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Observatorion tarina Helsingin yliopisto. 21.2.2020. Viitattu 6.3.2020.
  2. a b c Markkanen, Tapio: Observatorio, Tähtitorninmäki. Teoksessa Yliopiston Helsinki, s. 32–35. Helsingin yliopisto, Sanomaprint, 1989.  ISBN 951-875-148-X
  3. Helsingin observatorio Argelanderin jälkeen Helsingin yliopisto. Arkistoitu. Viitattu 6.3.2020.
  4. Krueger ja kansainvälinen luettelotyö Helsingin yliopisto. Arkistoitu. Viitattu 6.3.2020.
  5. Suuri tähtivalokuvausohjelma Helsingin yliopisto. Arkistoitu. Viitattu 6.3.2020.
  6. Karl F. Sundman ja taivaanmekaniikan tutkimus Helsingin yliopisto. Arkistoitu. Viitattu 6.3.2020.
  7. a b Suomen tähtitieteen myöhempiä vaiheita Helsingin yliopisto. Arkistoitu. Viitattu 6.3.2020.
  8. a b Linnaluoto, Seppo: Observatorion valtauksesta 30 vuotta Ursa.fi. 31.7.2000. Viitattu 6.3.2020.
  9. Kustaanheimo, Paul Turun yliopisto. Viitattu 6.3.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsingin yliopiston Observatorio.