Siikainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siikainen
Siikais
Siikainen.vaakuna.svg Siikainen sijainti Suomi.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°52′35″N, 021°49′20″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Pohjois-Satakunnan seutukunta
Kuntanumero 747
Hallinnollinen keskus Siikaisten kirkonkylä
Perustettu 1871
Kokonaispinta-ala 491,31 km²
227:nneksi suurin 2021 [1]
– maa 463,30 km²
– sisävesi 28,01 km²
Väkiluku 1 381
282:nneksi suurin 30.6.2021 [2]
väestötiheys 2,98 as./km² (30.6.2021)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 11,3 %
– 15–64-v. 51,4 %
– yli 64-v. 37,3 %
Äidinkieli 2020 [4]
suomenkielisiä 98,6 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 1,2 %
Kunnallisvero 22,00 %
20:nneksi suurin 2021 [5]
Työttömyysaste 10,8 % (2018) [6]
Kunnanjohtaja Viveka Lanne
Kunnanvaltuusto 17 paikkaa
  2017–2021[7]
 • Kesk.
 • SDP
 • Ps.
 • KD

8
5
2
2
www.siikainen.fi

Siikainen (ruots. Siikais) on Suomen kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Siikainen kuuluu Pohjois-Satakunnan seutukuntaan.[8] Kunnassa asuu 1 381 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 491,31 km2, josta 28,01 km2 vesistöjä.[1] Väestötiheys on 2,98 asukasta/km2. Siikaisten kunnanjohtaja on Viveka Lanne.

Siikaisten vaakunan on suunnitellut Pentti Vakkamaa ja se on vahvistettu vuonna 1952.[9]

Ministeri, olympiamitalisti Antti Kalliomäki (s. 1947), tangokuningatar Jaana Lammi (s. 1962) ja kirjailija Reijo Mäki (s. 1958) ovat syntyneet Siikaisissa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikainen sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Sen naapurikunnat ovat Isojoki, Kankaanpää, Merikarvia, Pomarkku ja Pori. Edellisten lisäksi naapurikuntiin kuului vuoteen 2020 saakka Honkajoki, joka liitettiin Kankaanpäähän. Siikainen on väkiluvultaan Satakunnan maakunnan pienin kunta.

Kunnassa on kaikkiaan 51 järveä. Suurimmat niistä ovat Isojärvi, Siikaisjärvi ja Valkjärvi.[10]

Siikaisten Natura-kohteita ovat Matovuori, joka on Satakunnan arvokkaimpia kallioalueita, Siikaisten laitumet, joilla pidetään lehmiä ja nuorta karjaa, Niemijärven-Itäjärven lintujärvikompleksi sekä laaja ja erämainen keidassoiden kokonaisuus Haapakeidas.[11]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapakoski, Hirvijärvi, Keskukylä, Leppijärvi, Leväsjoki, Nauriskoski, Osara, Otamo, Petkele, Pyntäinen, Saarikoski, Sammi, Siikainen, Uusi-Samminmaja, Vanha-Samminmaja, Vuorijärvi. (Haapakoski ja Nauriskoski ovat nykyään osa Leväsjokea ja Keskukylä kuuluu lähinnä Hirvijärven kylään. Uusi- ja Vanha-Samminmaja ja Osara kuuluvat Sammin kylään.)

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Siikaisissa oli 1 476 asukasta, joista 423 asui taajamassa, 1 037 haja-asutusalueilla ja 16:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Siikaisten taajama-aste on 29,0 %.[12] Kunnassa on vain yksi taajama, Siikaisten kirkonkylä.[13]

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristinusko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Siikaisissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[14]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Siikaisissa toimii Siikaisten helluntaiseurakunta.[15]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Siikaisten alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[16]

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnassa sijaitsee myös buddhalainen retriittikeskus Samje, jossa on nähtävillä myös tiibetiläistä taidetta. Maailman pohjoisin, ja Suomen ainoa, stupa sijaitsee Siikaisissa.[17]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikaisten seurakunta jakaantui omaksi seurakunnaksi Merikarvian seurakunnasta vuonna 1771. Kylistä Uusi- ja Vanha-Samminmaja ovat aiemmin kuuluneet Kankaanpään kuntaan ja sitä ennen Suur-Ikaalisiin. Uusi-Samminmaja liitettiin Siikaisten seurakuntaan 1904[18].

Siikaisten vanha kirkko paloi vuonna 1887[19] ja uusgoottilaista tyyliä edustava nykyinen kirkko on rakennettu 1889.[20]

Pohjois-Satakunnan alueelle suunniteltiin vuonna 2014 suurta kuntaliitosta, mutta Siikainen vetäytyi hankkeesta yhdessä Jämijärven, Karvian ja Pomarkun kanssa.[21]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikaisten kunnanjohtaja vuodesta 2015 on Viveka Lanne.[22]

Kunnanvaltuustossa on 17 paikkaa, joista kahdeksan on keskustan ja viisi SDP:n hallussa kaudella 2017–2021.[7]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 kunnassa oli 391 työpaikkaa. Niistä 23 % oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 38 % palveluissa ja 36 % jalostuksessa. Palveluiden osuus oli selvästi pienempi kuin koko maassa (75 %).[23]

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat muovipusseja ja -kalvoja valmistava Sauplast, Lankosken sähkö ja havupuu-uutetta valmistava Ravintorengas.[24]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Siikaisten väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
2 557
1985
  
2 449
1990
  
2 351
1995
  
2 188
2000
  
1 947
2005
  
1 800
2010
  
1 654
2015
  
1 527
2020
  
1 431
Lähde: Tilastokeskus.[25]
Siikaisten suosituin perhematkailualue Eteläpää.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikaisten ainoa koulu on nykyisin Siikaisten yhtenäiskoulu, jossa on noin 130 oppilasta luokilla 1-9.[26] Leväsjoen kyläkoulu lakkautettiin vuonna 2012 pitkien kiistojen jälkeen[27]. Kunnan muut kyläkoulut, eli Sammin, Hirvijärven ja Otamon kyläkoulut, lakkautettiin jo vuonna 2005.[28]

Sote-palveluita tarjoaa Siikaisten peruspalvelukeskus, joka on osa Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymää.[29]

Eteläpäässä, 2 km keskustasta, on matkailukeskus. Siellä on vuokrattavia mökkejä ja caravan-alue, luontoliikuntamahdollisuuksia ja mini- ja frisbee-golfradat.[30]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikaisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla suolalohkot ja vesivelli, höystöperunat ja verileipä sekä raastetusta perunasta tehty riivinpannukakku.[31]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
  2. a b Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2021M01*-2021M06* 30.6.2021. Tilastokeskus. Viitattu 4.8.2021.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2021 1.12.2020. Verohallinto. Viitattu 21.3.2021.
  6. Työllisyyskatsaus 31.5.2018. ELY-keskus. Viitattu 26.6.2018.
  7. a b Kuntavaalit 2017, Siikainen Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  8. http://www.satakuntaliitto.fi/kunnat
  9. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 170. Otava 1979, Helsinki.
  10. Siikainen Järviwiki. Viitattu 3.3.2018.
  11. Natura 2000 -alueet - Varsinais-Suomi ja Satakunta (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 21.1.2018.
  12. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2018.
  13. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2018.
  14. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  15. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
  16. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta
  17. Taidekeskus – SAMJE retriitti- ja taidekeskus samje.fi. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
  18. Siikaisten ja Kankaanpään seurakunnan rippikirjat.
  19. http://www.tottosaari.com/tulipalot3
  20. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/rapea/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=200521
  21. Kankaanpää ja Honkajoki jatkavat kuntaliitosneuvotteluja Yle. 2014. Viitattu 25.1.2018.
  22. Kunnanjohtajaksi valittu Viveka Lanne: Muutan Siikaisiin, perhe jää Poriin Yle. 10.7.2015. Viitattu 23.1.2018.
  23. Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 21.1.2018.
  24. Alueen Siikainen yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 20.1.2018. (lisätietoja myös yritysten omilta sivuilta)
  25. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 16.1.2018.
  26. Siikaisten yhtenäiskoulu Siikaisten yhtenäiskoulu. Viitattu 27.1.2018.
  27. Yrityksen ostotarjous ei auttanut: Leväsjoen kyläkoulu lopetetaan Yle. 29.3.2012. Viitattu 27.1.2018.
  28. Kuusisto, Susanna: Leväsjoen koulun lakkautuksen ja vaihtoehtoisten toimintamallien talousvaikutukset Siikaisten kunnalle, s. 6. Satakunnan ammattikorkeakoulu, 2013. Verkkoversio (PDF) (viitattu 27.1.2018).
  29. Peruspalvelukeskus Siikainen Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymä. Viitattu 27.1.2018.
  30. Eteläpää Eteläpään matkailukeskus. Viitattu 27.1.2018.
  31. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 46. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]