Siikainen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Siikainen
Siikais
Siikainen.vaakuna.svg Siikainen.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°52′35″N, 021°49′20″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Pohjois-Satakunnan seutukunta
Hallinnollinen keskus Siikaisten kirkonkylä
Perustettu 1871
Kokonaispinta-ala 491,33 km²
228:nneksi suurin 2018 [1]
– maa 463,34 km²
– sisävesi 27,99 km²
Väkiluku 1 463
284:nneksi suurin 30.4.2018 [2]
väestötiheys 3,16 as./km² (30.4.2018)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 12,2 %
– 15–64-v. 54,6 %
– yli 64-v. 33,2 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 98,5 %
ruotsinkielisiä 0,3 %
– muut 1,3 %
Kunnallisvero 21 %
106:nneksi suurin 2017 [5]
Työttömyysaste 10,8 % (2018) [6]
Kunnanjohtaja Viveka Lanne
Kunnanvaltuusto 17 paikkaa
  2017–2021[7]
 • Kesk.
 • SDP
 • Ps.
 • KD

8
5
2
2
www.siikainen.fi

Siikainen (ruots. Siikais) on Suomen kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kunnassa asuu 1 463 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 491,33 km2, josta 27,99 km2 vesistöjä.[1] Väestötiheys on 3,16 asukasta/km2. Siikaisten kunnanjohtaja on Viveka Lanne.

Siikaisten vaakunan on suunnitellut Pentti Vakkamaa ja se on vahvistettu vuonna 1952.[8]

Ministeri, olympiamitalisti Antti Kalliomäki, tangokuningatar Jaana Lammi ja kirjailija Reijo Mäki ovat syntyneet Siikaisissa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikainen sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Sen naapurikunnat ovat Honkajoki, Isojoki, Kankaanpää, Merikarvia, Pomarkku ja Pori. Siikainen on väkiluvultaan Satakunnan maakunnan pienin kunta.

Kunnassa on kaikkiaan 51 järveä. Suurimmat niistä ovat Isojärvi, Siikaisjärvi ja Valkjärvi.[9]

Siikaisten Natura-kohteita ovat Matovuori, joka on Satakunnan arvokkaimpia kallioalueita, Siikaisten laitumet, joilla pidetään lehmiä ja nuorta karjaa, Niemijärven-Itäjärven lintujärvikompleksi sekä laaja ja erämainen keidassoiden kokonaisuus Haapakeidas.[10]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapakoski, Hirvijärvi, Keskukylä, Leppijärvi, Leväsjoki, Nauriskoski, Osara, Otamo, Petkele, Pyntäinen, Saarikoski, Sammi, Siikainen, Uusi-Samminmaja, Vanha-Samminmaja, Vuorijärvi. (Haapakoski ja Nauriskoski ovat nykyään osa Leväsjokea ja Keskukylä kuuluu lähinnä Hirvijärven kylään. Uusi- ja Vanha-Samminmaja ja Osara kuuluvat Sammin kylään.)

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Siikaisissa oli 1 476 asukasta, joista 423 asui taajamissa, 1 037 haja-asutusalueilla ja 16 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Siikaisten taajama-aste on 29,0 %.[11] Siikaisten taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Siikaisten kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 423 asukasta.[12]

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Siikaisissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[13]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Siikaisten alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[14]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikaisten seurakunta jakaantui omaksi seurakunnaksi Merikarvian seurakunnasta vuonna 1771. Kylistä Uusi- ja Vanha-Samminmaja ovat aiemmin kuuluneet Kankaanpään kuntaan ja sitä ennen Suur-Ikaalisiin. Uusi-Samminmaja liitettiin Siikaisten seurakuntaan 1904[15].

Siikaisten vanha kirkko paloi vuonna 1887[16] ja uusgoottilaista tyyliä edustava nykyinen kirkko on rakennettu 1889.[17]

Pohjois-Satakunnan alueelle suunniteltiin vuonna 2014 suurta kuntaliitosta, mutta Siikainen vetäytyi hankkeesta yhdessä Jämijärven, Karvian ja Pomarkun kanssa.[18]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikaisten kunnanjohtaja vuodesta 2015 on Viveka Lanne.[19]

Kunnanvaltuustossa on 17 paikkaa, joista kahdeksan on keskustan ja viisi SDP:n hallussa kaudella 2017–2021.[7]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 kunnassa oli 391 työpaikkaa. Niistä 23% oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 38% palveluissa ja 36% jalostuksessa. Palveluiden osuus oli selvästi pienempi kuin koko maassa (75%).[20]

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat muovipusseja ja -kalvoja valmistava Sauplast, Lankosken sähkö ja havupuu-uutetta valmistava Ravintorengas.[21]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Siikaisten väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
2 557
1985
  
2 449
1990
  
2 351
1995
  
2 188
2000
  
1 947
2005
  
1 800
2010
  
1 654
2015
  
1 527
Lähde: Tilastokeskus.[22]
Siikaisten suosituin perhematkailualue Eteläpää.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikaisten kansakoulut vuonna 1966.

Siikaisten ainoa koulu on nykyisin Siikaisten yhtenäiskoulu, jossa on noin 130 oppilasta luokilla 1-9.[23] Leväsjoen kyläkoulu lakkautettiin vuonna 2012 pitkien kiistojen jälkeen[24]. Kunnan muut kyläkoulut, eli Sammin, Hirvijärven ja Otamon kyläkoulut, lakkautettiin jo vuonna 2005.[25]

Sote-palveluita tarjoaa Siikaisten peruspalvelukeskus, joka on osa Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymää.[26]

Eteläpäässä, 2 km keskustasta, on matkailukeskus. Siellä on vuokrattavia mökkejä ja caravan-alue, luontoliikuntamahdollisuuksia ja mini- ja frisbee-golfradat.[27]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siikaisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla suolalohkot ja vesivelli, höystöperunat ja verileipä sekä raastetusta perunasta tehty riivinpannukakku.[28]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2018 1.1.2018. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.6.2018.
  2. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 30.4.2018. Tilastokeskus. Viitattu 2.6.2018.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2017 24.11.2016. Verohallinto. Viitattu 2.1.2017.
  6. Työllisyyskatsaus 31.5.2018. ELY-keskus. Viitattu 26.6.2018.
  7. a b Kuntavaalit 2017, Siikainen Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  8. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 170. Otava 1979, Helsinki.
  9. Siikainen Järviwiki. Viitattu 3.3.2018.
  10. Natura 2000 -alueet - Varsinais-Suomi ja Satakunta (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 21.1.2018.
  11. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2018.
  12. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2018.
  13. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  14. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta
  15. Siikaisten ja Kankaanpään seurakunnan rippikirjat.
  16. http://www.tottosaari.com/tulipalot3
  17. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/rapea/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=200521
  18. Kankaanpää ja Honkajoki jatkavat kuntaliitosneuvotteluja Yle. 2014. Viitattu 25.1.2018.
  19. Kunnanjohtajaksi valittu Viveka Lanne: Muutan Siikaisiin, perhe jää Poriin Yle. 10.7.2015. Viitattu 23.1.2018.
  20. Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 21.1.2018.
  21. Alueen Siikainen yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 20.1.2018. (lisätietoja myös yritysten omilta sivuilta)
  22. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 16.1.2018.
  23. Siikaisten yhtenäiskoulu Siikaisten yhtenäiskoulu. Viitattu 27.1.2018.
  24. Yrityksen ostotarjous ei auttanut: Leväsjoen kyläkoulu lopetetaan Yle. 29.3.2012. Viitattu 27.1.2018.
  25. Kuusisto, Susanna: Leväsjoen koulun lakkautuksen ja vaihtoehtoisten toimintamallien talousvaikutukset Siikaisten kunnalle, s. 6. Satakunnan ammattikorkeakoulu, 2013. Verkkoversio (PDF) (viitattu 27.1.2018).
  26. Peruspalvelukeskus Siikainen Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymä. Viitattu 27.1.2018.
  27. Eteläpää Eteläpään matkailukeskus. Viitattu 27.1.2018.
  28. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 46. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.