Kauvatsa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kauvatsa
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Kokemäki
Kauvatsa.vaakuna.svg Kauvatsa.sijainti.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°20′12.4″N, 022°30′13″E
Lääni Turun ja Porin lääni
Maakunta Satakunnan maakunta
Perustettu [1] 1892
– emäpitäjä Huittinen
Liitetty 1969
– liitoskunnat Kokemäki
Kauvatsa
– syntynyt kunta Kokemäki
Pinta-ala  km²  [2]
(1.1.1968)
– maa 127,3 km²
Väkiluku 2 133
(1968)
väestötiheys 16,76 as./km²
Kauvatsan keskustaa.

Kauvatsa oli Satakunnassa sijainnut Suomen kunta. Kauvatsan naapurikunnat olivat Huittinen, Keikyä, Kiikoinen, Kokemäki ja Kullaa.

Kauvatsa perustettiin vuonna 1892 erottamalla alueita Huittisten kunnasta. Kauvatsan kunta liitettiin 1969 Kokemäkeen. Pinta-alaltaan Kauvatsa on 127,3 neliökilometriä, sisältäen alueelleen yhteensä 15 kylää.

Kauvatsan asukasmäärä on vaihdellut runsaasti historian aikana: parhaimpina vuosina asukasluku oli vajaa kolme tuhatta, viimeisenä itsenäisenä vuotena 2 133 henkilöä ja vuonna 2005 vähän alle tuhat.lähde?

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauvatsan kyliä ovat Ahvenus, Asemakylä, Jalonoja, Kauvatsa, Kotka, Kulkkila, Kuoppakoski, Lievikoski, Piilijoenmaa, Piilijoki, Piitanoja, Plättilänmaa, Puurila, Rutuna, Sampu, Sääkskoski, Työtilä ja Yttilä.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Kauvatsan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1960.

Kauvatsan väestönkehitys 1880–1960
Vuosi Asukkaita
1880
  
2 140
1890
  
2 399
1900
  
2 603
1910
  
2 772
1920
  
2 740
1930
  
2 937
1940
  
2 803
1950
  
3 067
1960
  
2 641
Lähde: Tilastokeskus.[3]

Vaakuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kauvatsan vaakuna

Kauvatsan vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se vahvistettiin 21.4.1951.[4] Kauvatsan kunnan vaakuna muuttui epäviralliseksi 1969 Kokemäen kanssa tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen. Sen vaakunaselitys on "kulta-sinikatkoisen kilven yläkentässä musta, punavaruksinen silkkiuikun pää ja alakentässä kolme kultanaurista lehtineen ryhmitettyinä 2:1." Silkkiuikun pää kuvaa runsasta linnustoa paikallisessa Puurijärvessä, ja nauriit viittaavat maatalouteen.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauvatsanjoki

Kauvatsan alueella virtaa paikkakunnan nimeä kantava Kauvatsanjoki, joka on 50 km pitkä Kokemäenjoen sivujoki. Kauvatsalla on myös muita merkittäviä luonnonaarteita, kuten Sääksjärvi ja Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto. Sääksjärvi syntyi meteoriitin törmäyksestä 500 miljoonaa vuotta sitten ja on kuuluisa luonnollisesta sekä puhtaasta ympäristöstään edustaen samalla myös alueen vanhinta historiaa.lähde? Sen rannoilla ei ole myöskään ainuttakaan tehdasta,lähde? joten vesistö on erittäin puhdas. Sääksjärven rannoille onkin noussut paljon mökkejä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sääksjärvi ja Puurijärvi laskujokineen houkuttelivat jo kivikauden kalastajaa ja metsämiestä. Kokemäenjoenlaakso asutettiin varhain. Huittislaisten erätie, virkatie, kulki Kauvatsanjokea pitkin aina Ahlaisiin saakka, jossa heillä oli merikalastusalueensa. Vähitellen jokilaaksoon alkoi nousta pysyvää asutusta. Keskiaikana kyliä syntyi runsaasti asutuksen työntyessä yhä ulommas valtajoen partaalta. Vanhimmat, vuosituhannen alkutaipaleella syntyneet kylät lienevät Rutuna, Kulkkila eli Untolan eräkylä ja Lievikoski eli vanha Mulvoila, jossa myös Naantalin luostarilla oli aikanaan omistuksia.

Jalonoja ja Puurila ovat nuorempia ns. ruotsalaisen oikeuden kyliä ja peräisin aikaisintaan 1300-luvulta. Näiden kylien taloja kuului läänityksinä ylhäisille suvuille, mm. Horneille ja Kurki-suvulle. Anolan kartanolla oli täällä omistuksia. Kauvatsalle asutettiin viime sotien jälkeen Pyhäjärven (Vpl) siirtoväkeä.

Kauvatsalla sijaitsi aiemmin myös rautatieasema (lyhenne Kav/Kvt) Porin radan varrella, noin neljä kilometriä kirkonkylästä kaakkoon. Nykyisin junat eivät enää normaalisti pysähdy liikennepaikalla. Kauvatsan ensimmäinen asemarakennus valmistui vuonna 1895, jolloin alkoi junaliikenne Tampereen ja Porin välillä, Oulun radan pysäkin tyyppipiirustusten mukaan (samoin piirustuksin kuin esimerkiksi Nokian, Siuron, Karkun ja Kiikan asemat samalla rataosalla). Asemarakennus poltettiin kansalaissodan aikana vuonna 1918, ja sen tilalle tehty uusi asemarakennus paloi vuonna 1922. Kolmas asemarakennus valmistui vuonna 1923. Kauvatsan asema muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi vuonna 1968 ja tavaraliikenne lopetettiin vuonna 1973. Asema lakkautettiin henkilöliikenteen loppuessa vuonna 1989 ja asemarakennus myytiin yksityisomistukseen vuonna 1994. [5] Radalla on sijainnut vuosina 19321983 myös Ahvenuksen seisake pari kilometriä Kauvatsan asemalta Porin suuntaan. [6]

Kauvatsan kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistomerkki Kauvatsan vanhan kirkon paikalla.

Kauvatsan ensimmäinen kirkko rakennettiin vuonna 1646 Rutunan kylään. Tämä oli kuitenkin pikemminkin vain "julkinen tupa" kuin kirkko, ja se purettiinkin "epäkäytännöllisyytensä vuoksi" vuonna 1689. Tilalle rakennettiin uusi kirkko. Kirkko sijaitsi 80 kyynärän, noin viidenkymmenen metrin, päässä Rutunan talosta. Ison vihan jälkeen kirkko laudoitettiin ja tervattiin. 1740-luvulla rakennettiin sakasti.

Vuonna 1781 pidetyssä piispantarkistuksessa otettiin esille uuden kirkon rakentaminen. Osa kappelin asukkaista jätti piispalle kirjeen, missä he pyysivät kirkon siirtämistä Rutunasta Yttilän kylään. Rutunan kirkon sanottiin olevan kaukana kylistä ja ajoteistä, ja oli se myös käynyt ahtaaksi. Hanke kuitenkin lykkäytyi, koska Huittisten emäkirkkoa piti laajentaa, ja isännillä, jotka eivät halunneet näitä työtaakkoja yhtä aikaa, oli manttaalienemmistö äänestyksessä. Lisäksi rovasti Nils Idman nuoremman mielestä Rutunan kirkko oli toistaiseksi riittävä sekä kunnoltaan että tiloiltaan.

Kun Huittisten emäkirkko oli laajennettu, kauvatsalaiset päättivät syyskuussa 1798 pidetyssä kappelinkokouksessa, että kirkko rakennetaan Yttilään sille mäelle, joka vuonna 1781 pidetyssä katselmuksessa oli sopivaksi havaittu. Muurarimestari Johan Ahlström oli vuonna 1796 laatinut piirustukset Kauvatsan puukirkoksi, mutta Tukholman intendenttikonttori ei hyväksynyt Ahlströmin suunnitelmaa. Intendenttikonttorin konduktööri P.W. Pahlmrooth piirsi vuonna 1797 oman suunnitelmansa, jonka pohjalta työ tehtiin. Kirkko "edusti 1700-luvun loppupuolen kuivahkoa virastotyyliä"kenen mukaan? ja oli malliltaan pitkäkirkko. Tornirakennus kirkkohuoneen laajennukseksi muodostettuine alakertoineen liittyi eteläisen pitkän sivun keskeen. Poikkipäisen pyhäkön toisella pitkällä puolella oli alttari ja alttarin takana sakasti. Kirkossa ei ollut lehtereitä.

Rutunan kirkko purettiin vuonna 1800 ja sen kelvollinen aines käytettiin Yttilän pyhäkköön. Uusi kirkko ympäröivine kiviaitoineen oli valmis vuoden 1801 syksyllä. Kirkkoherra Daniel Idman vihki sen 31. lokakuuta 1802. Kirkkoa korjattiin tiuhaan. Jo vuonna 1852 ehdotettiin, että kirkko rakennettaisiin uudestaan, harmaakivestä tällä kertaa. Ehdotus voitti äänestyksen kappelinkokouksessa, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin kunnostamaan vanha kirkko vuonna 1855. Samalla lyijyiset ikkunanpuitteet vaihdettiin puisiin. Vuonna 1861 tehtiin tulisija sakastiin.[7]

Vuoden 1879 keväällä kirkko lopulta purettiin uuden tieltä, ja Kauvatsan nykyinen kirkko valmistui samalle paikalle vielä saman vuoden aikana.[8]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sääksjärvi

Kauvatsan puukirkon on suunnitellut C. J. von Heideken vuonna 1879 ja se onkin alueen tärkeimpiä historiallisia kulttuurikohteita. Kirkkoa on ehostettu vuonna 2006 kirkon alkuperäistä ulkonäköä ja perinnettä on vaalien. Muita merkittäviä historiallisia ja luontokohteita sekä maisemia ovat mm. Kauvatsanjoki, Hautausmaat (Rutuna), Sääksjärvi, Lievijärvi: Lievikoski, Marttilan kivisilta: mylly, maalaistalot ja Seuratalo.

Ehkä tunnetuin nähtävyys on kuitenkin Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto, joka perustettiin vuonna 1993. Pinta-alaltaan 27 km² kokoinen kansallispuisto koostuu kansainvälisestikin arvokkaana lintujärvenä tunnetusta Puurijärvestä ja viidestä kermikeidassuosta: Aron-, Iso-, Kiettareen-, Korkea- ja Ronkansuosta. Järvellä pesi vuonna 1993 yli 30 lajia kokonaisparimäärän noustessa yli 1500 pariin.lähde? Runsaimmat pesimälajit olivat nokikanan lisäksi naurulokki, ruokokerttunen ja pajusirkku. Myös suot ovat linnustoltaan runsaita. Yleisimmät lajit ovat niittykirvinen ja keltavästäräkki, mutta myös kiuruja, pensastaskuja ja monia muita avomaalintuja pesii runsaasti. Merikotka ja Kalasääksi ovat puiston uljaimpia nähtävyyksiä.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauvatsalla järjestetään järjestetään kylätoimintaa ja kesätapahtumia joka vuosi. Vuonna 2015 järjestettiin jo 31:nnen kerran Kauvatsa-päivä. Muita vuosittaisia tapahtumia ovat esimerkiksi Mopokarnevaalit, jotka järjestettiin 4.7.2015 viidennennentoista kerran. Kylätapahtumista voidaan mainita myös Piilijoki Smash Up. Kauvatsan kotiseutulaulu on Kauvatsa-valssi, joka on äänitetty cd:lle 1999 ja josta on tehty myös musiikkivideo.

Kauvatsan nuorisoseura on Suomen toiseksi vanhin nuorisoseura, joka on perustettu 3. syyskuuta 1882.

Kauvatsan perinneruoka on naurishauta.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauvatsalla on toiminnassa Lähteenmäen koulu, joka on yli sata vuotta vanha, sekä kunnallinen päiväkoti. Yläaste, lukio, ammatilliset ja muut toisen asteen koulutuspalvelut ovat Kokemäellä. Rippikoulu järjestetään Aittakarin leirikeskuksessa, joka sijaitsee Sääksjärven edustalla.

Elinkeinoelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauvatsalta löytyy palveluina esimerkiksi kyläkauppa, kirjasto ja terveydenhoitopalveluja sekä harvinainen Gulf-ketjun tunnuksin varustettu huoltamo[9]. Noin 70 yrityksellä ja palvelulla on toimintaa Kauvatsan alueella. Alueen tärkeimpiä maatalouden muotoja ovat esimerkiksi mansikkaviljelmät, joita alueella onkin runsaasti. Maalitehdas Uulatuote sijaitsee myös Kauvatsalla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tilastotietoja Suomen kunnista Viitattu 3. toukokuuta 2008.
  2. Suomen tilastollinen vuosikirja 1968 (PDF) (sivu 13) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 26.4.2016.
  3. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  4. Mitä-Missä-Milloin 1968, s. 140. Otava 1967, Helsinki.
  5. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 124. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  6. Iltanen 2010, s. 116.
  7. Raimo Viikki, Suur-Huittisten historia II s. 467-471, Huittinen, Huittisten, Vampulan, Keikyän ja Kauvatsan kunnat, 1973. ISBN 951-99019-2-2
  8. Kauvatsan karjalaiset Ry, Kauvatsa Viitattu 9. heinäkuuta 2010.
  9. Tämä huoltoasema on nähtävyys: Kehutaan Belgiassa asti, Aamulehti 23.2.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauvatsan sijainti kartalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yritysluetteloja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta Kauvatsasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]