Keltavästäräkki
| Keltavästäräkki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Västäräkit Motacillidae |
| Suku: | Västäräkit Motacilla |
| Laji: | flava |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Motacilla flava |
|
 |
|
| Katso myös | |
Keltavästäräkki (Motacilla flava) on västäräkkien heimoon kuuluva lintulaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltavästäräkki on 15–16 senttimetriä pitkä ja painaa 15–23 grammaa. Koiras on kookkaampi.[3]
Keltavästäräkki on jaettu ainakin kahdeksaan alalajiin, joista tässä kuvaillaan Suomessa esiintyviä thunbergi- ja flava-alalajeja. Koiras on kesäpuvussa alapuolelta kirkkaan keltainen, selästä ruskehtava, pää on harmaa ja siinä valkoinen pitkä silmäkulmanjuova. Naaras on hailakamman värinen. Nuori lintu on vaalean ruskehtava, sillä on keltainen alaperä ja rinnan yläosassa tummia täpliä, jotka postjuvenaalisen sulkasadon aikana vaihtuvat ruskehtaviin höyheniin. Voidaan sekoittaa nuoreen sitruunavästäräkkiin. Kaikilla on pitkä pyrstö, jonka reunasulat ovat valkoiset. Käyttäytyminen ja lentotapa hyvin västäräkkimäinen.
Suomessa yhden kerran vuonna 2021 havaittua aasiankeltavästäräkkiä pidettiin aiemmin joskus keltavästäräkin alalajina, mutta nykyään se tulkitaan omaksi lajikseen.[4]
Keltavästäräkin ääni on heleä ”vtsiy”. Se varoittaa västäräkin tapaan hysteerisellä sirkutuksella. Sen laulu on hyvin yksinkertaista muutamien kutsuäänen tapaisten aiheiden toistelua. Koiras istuu laulaessaan tavallisesti pensaan latvassa tai tolpan nokassa.
Vanhin suomalainen rengastettu keltavästäräkki on ollut 6 vuotta 1 kuukautta 23 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen keltavästäräkki oli ruotsalainen, 8 vuotta 10 kuukautta vanha lintu.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltavästäräkkiä esiintyy erittäin laajalla alueella, joka ulottuu Euroopasta itään Siperian kautta Länsi-Aasiaan ja Luoteis-Kiinaan sekä etelään Arabian niemimaan kautta Egyptiin.[5] Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 13,3–18 miljoonaa paria, joista 28 prosenttia Venäjän Euroopan puoleisilla alueilla ja 28 prosenttia Romaniassa.[6] Maailman kannan on arvioitu olevan noin kolminkertainen Euroopan kantaan verrattuna.[5]
Keltavästäräkki pesii koko Suomessa. Suomessa esiintyy sekä pohjoista thunbergi-alalajia että eteläisempää flava-alalajia sekä niiden risteymiä. Levinneisyys on yhtenäisintä Vaasa–Joensuu -linjan pohjoispuolella.[7]
Pohjoisen kanta kasvoi 1950-luvulta 1980-luvulle, kun taas etelässä kanta pysyi pitkään vakaana. 1970-luvun arviota noin 700 000 parista pidetään nykyisin selvästi alakantissa olevana, sillä silloinen linjalaskentaverkosto ei kattanut soita kovin hyvin. 1980-luvulla alkoi laaja taantuma erityisesti Etelä-Suomessa tehomaatalouden ja karjatilojen vähenemisen vuoksi. Lisäksi soiden ojitus ja turvetuotanto ovat heikentäneet pesimäympäristöjä.[7] Kanta on pienentynyt 1980-luvun alusta vuoteen 2024 noin 76 prosentilla. Nykyinen arvio vuosilta 2019–2024 on keskimäärin 530 000 paria.[8][9]
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 500 000 | 840 000 | |
| 2013–2018 | 463 388 | 524 301 | 604 374 |
| 2019–2024 | 420 000 | 530 000 | 670 000 |
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Keltavästäräkin arvo on 170 euroa.[13]
Keltavästäräkki on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa. Keväällä palaa toukokuussa, syksyllä lähtee elo–syyskuussa.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjois-Suomessa laji pesii pääasiassa märillä avosoilla mutta myös hakkuuaukeilla ja maatilojen läheisyydessä. Etelä-Suomessa pesintä painottuu pelloille ja rantaniityille.[7]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä on maassa kasvillisuuden kätkössä. Muninta alkaa Etelä-Suomessa toukokuun puolivälillä. Naaras munii tavallisesti kuusi munaa, ja pääasiassa naaras huolehtii noin kaksi viikkoa kestävästä haudonnasta. Poikaset lähtevät maastoon vielä lentokyvyttöminä noin 12 vuorokauden ikäisinä, ja emot huolehtivat niistä vielä pari viikkoa.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keltavästäräkki on hyönteissyöjä, joka syö myös muita selkärangattomia.[14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Motacilla flava IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Keltavästäräkki – Motacilla flava Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Keltavästäräkki, Motacilla flava - Linnut - LuontoPortti luontoportti.com. Viitattu 10.11.2025.
- ↑ BirdLife ottaa käyttöön AviListin taksonomian 10.6.2025. Birdlife Suomi. Viitattu 12.1.2026.
- ↑ a b Western Yellow Wagtail Motacilla flava The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 21.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Western Yellow Wagtail Motacilla flava (pdf) (Population. Population in detail. Supplementary information.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 21.11.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) (Keltavästäräkki (Motacilla flava)) Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 20.11.2025.
- ↑ Suomen yhteenveto 2025 lintudirektiivin raportoinnista ja vertailu edelliseen 2019 raportointiin (pdf) (Keltavästäräkki (Motacilla flava)) Suomen ympäristökeskus (Syke). Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 20.11.2025.
- ↑ REPORTING FORMAT AS REFERRED TO IN ARTICLE 12 OF DIRECTIVE 2009/147/EC (BIRDS DIRECTIVE) Reference portal for reporting under Article 12 of the Birds Directive. Euroopan ympäristökeskus.
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Motacilla flava) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 20.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Motacilla flava) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 20.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 20.11.2025.
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 20.11.2025.
- ↑ Keltavästäräkki, Motacilla flava - Linnut - LuontoPortti luontoportti.com. Viitattu 10.11.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hario, Martti & Numminen, Tapani 1988: Keltavästäräkin feldegg-rodun määrittämisestä. – Lintumies 5.1988 s. 216–217. LYL.
- LuontoPortti: Keltavästäräkki (Motacilla flava)
- ITIS: Motacilla flava (englanniksi)