Västäräkki
| Västäräkki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Västäräkit Motacillidae |
| Suku: | Västäräkit Motacilla |
| Laji: | alba |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Motacilla alba |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
_-_Motacilla_alba_(118b).jpg)
Västäräkki (Motacilla alba) on västäräkkien heimoon kuuluva pitkäpyrstöinen varpuslintulaji.
Piirteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Västäräkki on 16,5–19 senttimetriä pitkä ja painaa 18–23 grammaa.[3] Koiras on naarasta hiukan kookkaampi.
Västäräkillä on harmaa selkä ja valkea vatsapuoli. Pyrstössä on mustaa ja valkoista, ja siivissä on leveä valkoinen juova tummalla pohjalla. Nokka ja koivet ovat mustat. Pään etuosa on valkoinen. Koiraan päälaen takaosa, kurkku ja kuvunseutu ovat mustat, naaralla harmaat tai mustanharmaat. Nuorten ja talvipukuisten västäräkkien pää on harmaa.[3]
Västäräkin pyrstö on pitkä ja keikkuu lajille tyypillisesti kävelyn aikana.[3]
Västäräkin ääni on lyhyt kaksitavuinen ”tsi-tsit” ja se ääntelee liikkuessaan jatkuvasti. Laulu on hiljaista rupattelevaa lavertelua, jota koiras esittää tavallisesti kivellä tai talon katolla, hieman muuta ympäristöä korkeammalla. Pedon tai ihmisen tullessa poikaspesän lähelle emot varoittelevat sydäntä särkevästi tsilputtaen.
Vanhin suomalainen rengastettu västäräkki on ollut 7 vuotta 11 kuukautta 14 päivää vanha. Euroopan vanhin oli 12 vuoden 3 kuukauden ikäinen brittiläinen lintu.
-
Motacilla alba
-
Västäräkin englantilainen
alalaji (M. alba yarrellii) -
Västäräkin mannereurooppalainen alalaji (M. alba alba)
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Västäräkki on laajalle alueelle Aasiaa, Eurooppaa ja Afrikkaa levittäytynyt laji, joka Suomessa esiintyy koko maassa.[4] Pieni kanta esiintyy myös Alaskan länsiosassa.[5] Västäräkki talvehtii Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa. Lajia tavataan ympärivuotisesti Länsi- ja Etelä-Euroopassa sekä Korean niemimaalla ja Japanissa. Euroopan kannaksi arvioidaan 15,1–25,6 miljoonaa paria, joista 43 prosenttia Venäjän Euroopan puoleisilla alueilla ja 12 prosenttia Espanjassa.[6] Maailman kannan on arvioitu olevan noin nelinkertainen Euroopan kantaan verrattuna. Lajin kanta on vakaa, ja se on luokiteltu elinvoimaiseksi.[7]
Västäräkki pesii yleisesti koko Suomessa. Vuosina 2019–2024 sen pesimäkannaksi arvioitiin keskimäärin 390 000 paria.[8] Syysmuutto tapahtuu elo–lokakuussa ja kevätmuutto huhti–toukokuussa. Se talvehtii Lähi-idässä ja Koillis-Afrikassa.[3] Suomessa västäräkki on luokiteltu vuodesta 2019 lähtien silmälläpidettäväksi lajiksi, koska lajin kanta on vähentynyt merkittävästi, mutta vähentymisen syy ei ole tiedossa.[9] Ennen luokituksen muuttamista laji oli elinvoimainen.[2] Kannan arvioidaan pienentyneen kolmanneksella vuodesta 1980 vuoteen 2024.[10][11]
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 430 000 | 580 000 | |
| 2013–2018 | 327 283 | 411 380 | 468 936 |
| 2019–2024 | 350 000 | 390 000 | 420 000 |
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Västäräkin arvo on 305 euroa.[14]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Västäräkki pesii monenlaisissa ympäristöissä ja sopeutuu hyvin ihmisen muokkaamiin alueisiin. Sitä tavataan sekä rakennetuissa ympäristöissä että luonnon avoimissa paikoissa, kuten saarilla, rannoilla, tienvarsilla, hakkuuaukeilla, pelloilla, niityillä ja valoisissa männiköissä.[4]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Västäräkin pesäpaikkojen kirjo on hyvin laaja. Se tekee pesänsä korsista ja sammalista, ja vuoraa sen villalla ja karvoilla. Naaras munii toukokuussa 2–7 munaa. Munat kuoriutuvat 10–15 vuorokauden kuluttua, ja pesästä poikaset lähtevät 11–16 vuorokautta myöhemmin.[3]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Västäräkki syö hyönteisiä kuten sääskiä, päivänkorentoja, vaaksiaisia, kovakuoriaisia, sudenkorennon toukkia, perhostoukkia ja koita sekä muita selkärangattomia.[3][5] Se voi syödä myös leivänmuruja ja ruoantähteitä.
Kansanperinteessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Västäräkki on pidetty lintu kansanperinteessä; sen on sanottu tulevan kurkien selässä tai niiden siipien alla (kuten myös syksyllä pois muuttaessaan). Kautta Pohjolan on uskottu, että jos ensi kertaa keväällä västäräkin kohdatessaan se tulee suoraan vastaan ja sen mustan leukalapun näkee, on se tiennyt huonoa onnea ja vastoinkäymisiä. Sitä vastoin takaa päin nähty ensimmäinen västäräkki on ollut onnen ja ilon enne.
”Västäräkistä vähäsen” viittaa siihen, ettei enää ole pitkä aika kesään västäräkkihavainnon jälkeen. Hämeenkyrössä ”västäräkki voin sulaa, pääsky päivän lämmittää”. Kansanperinteessä on uskottu, että västäräkit talvehtivat kivikasoissa. Uskomus on lähtenyt siitä, että niitä on nähty hyvin pian sen jälkeen kun lumi on kiviröykkiöistä sulanut. Västäräkkien ilmaannuttua ei takatalvi ole kuitenkaan voinut enää yllättää, niin varma kevään merkki ”kallonpotkuttaja” on ollut. Tällä nimellä lintua on kutsuttu ainakin lounaisrannikolla, ja se on viitannut västäräkin tuloon suurin piirtein jäiden lähdön aikaan eli sen kuvaannolliseen kykyyn hajottaa jäät; ”kallo” tarkoittaa nimittäin rantajäätä.
Ympäri Suomea on pidetty selvänä, että mitä enemmän on västäräkkejä kynnön tai kylvön aikaan pellolla hyppelemässä, sitä parempi viljavuosi on tulossa. Sortavalassa lintua on kutsuttu jopa kylvättäjäksi. Nousiaisissa on puolestaan perunavuosi mennyt piloille, jos ei perunanistutuksen aikaan ole västäräkkejä pellolla ollut seurana. Lounais-Suomessa yksi västäräkin nimi on ollut kyntäjäinen, Karjalassa puolestaan vagolindu, jotka molemmat kielivät samasta asiasta. Kyntö- tai kylvötöitä seurailevaa västäräkkiä ei ole pitänyt mennä tappamaan; pahimmassa tapauksessa surmaajalta on kuollut pian härkä.
Merikarvialla puolestaan on kalavuosi ollut sitä parempi, mitä enemmän on västäräkkejä merenrannalla tepastellut. Ahvenanmaalla rannalla kirmaileva "västi" eli västäräkki on ollut oiva merkki onnistuneesta hylkeenpyyntireissusta, mutta merelle lentävä lintu on tarkoittanut, että on voinut jättää haaveet saaliista sikseen.
Kauhajoelta on peräisin toteamus, että jos joku on oikein nätti, iloinen ja vikkelä, sanotaan ”on kuin västäräkki”.
Symbolina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Västäräkki on valittu Latvian kansallislinnuksi[15] sekä Pirkanmaan maakuntalinnuksi[3].
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Motacilla on keskiajan latinaa ja tulee osista motare ("liikkua") ja -cilla, joka on diminutiivipääte. Nimi tulee antiikin kreikan sanasta muttex, joka oli Heysychiuksen mainitsema lintu. Ornitologisessa nimistössä -cilla alettiin västäräkin perusteella virheellisesti ymmärtää sanaksi "pyrstö", minkä takia merikotkan lajinimeksi annettiin albicilla, jonka katsottiin tarkoittavan valkopyrstöistä. Lajinimi alba on latinaa ja tarkoittaa valkoista.[16]
K.E. Kivirikon mukaan linnulla oli 1900-luvun alussa ainakin seuraavia kansanomaisia nimiä: västi, västä, pästäräkki, pästärikki, päistärikko, riukuhäntä, liinapeippo, toukolintu ja kyntäjäinen.[17] Västäräkin italiankielinen nimi ballerina tarkoittaa "tanssijatarta".[18]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Berggren, Ola – Kinnunen, Silja – Lounasvuori-Riikonen, Kristiina: Italia–Suomi-suursanakirja. Otava, 2003. ISBN 951-1-12499-4
- Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4
- Järvinen, Antero: ”Kansanperinne”, Linnut liitävi sanoja : romanttinen tietokirja suomalaisesta lintuperinteestä. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 9511117033
- Järvinen, Antero: ”Kansanperinne”, Maakuntalinnut. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 9511133934
- Kivirikko, K. E.: Suomen linnut. Ensimmäinen osa. Wsoy, 1926.
- Leinonen, Matti: Västäräkistä vähäsen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1980. ISBN 951261863X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Motacilla alba IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.8.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 568. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 5.8.2021.
- ↑ a b c d e f g Västäräkki luontoportti.com. LuontoPortti. Viitattu 4.11.2020.
- ↑ a b Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) (Västäräkki (Motacilla alba)) cdn.laji.fi. Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 21.11.2025.
- ↑ a b White Wagtail Audubon. Viitattu 7.3.2021. (englanniksi)
- ↑ White Wagtail Motacilla alba (pdf) (Population. Population in detail. Supplementary information.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 21.11.2025. (englanniksi)
- ↑ White Wagtail Motacilla alba (Population. Population in detail.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 21.11.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 21.11.2025.
- ↑ Västäräkki – Motacilla alba punainenkirja.laji.fi. Viitattu 27.4.2024.
- ↑ Suomen yhteenveto 2025 lintudirektiivin raportoinnista ja vertailu edelliseen 2019 raportointiin (pdf) ymparisto.fi. Suomen ympäristökeskus (Syke). Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 21.11.2025.
- ↑ REPORTING FORMAT AS REFERRED TO IN ARTICLE 12 OF DIRECTIVE 2009/147/EC (BIRDS DIRECTIVE) Reference portal for reporting under Article 12 of the Birds Directive. Euroopan ympäristökeskus.
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 21.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 21.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 21.11.2025.
- ↑ Cerüzis, Raimonds: National Symbols of Latvia Latinst.lv. Arkistoitu 8.3.2014. Viitattu 9.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Jobling, 2010, s, 37, 261
- ↑ Kivirikko, 1926, s. 237
- ↑ Berggren ym. 2003, s. 114
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hildén, Olavi 1983: Paljonko västäräkkejä pesii maanteittemme varsilla? – Lintumies 2.1983 s. 90–91. LYL.
- Leinonen, Matti. Västäräkistä vähäsen. Kirjayhtymä. 1980. ISBN 951-26-1863-X.
- Magnusson, Arno 1977: Underligt beteende hos sädesärla Motacilla alba. – Lintumies 3.1977 s. 98–99. LYL.
- Tast, Johan 1982: Västäräkki, Motacilla alba ahdisteli samalla ikkunalaudalla pesivää harmaasieppoa, Muscicapa striata. – Lintumies 2.1982 s. 98. LYL.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Motacilla alba (TSN 178476) itis.gov. Viitattu 23.4.2020. (englanniksi)