Västäräkki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Västäräkki
White-Wagtail.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Västäräkit Motacillidae
Suku: Västäräkit Motacilla
Laji: alba
Kaksiosainen nimi

Motacilla alba
Linnaeus, 1758

MotacillaAlbaDistribution.svg
Alalajit
  • Motacilla alba yarrellii
  • Motacilla alba alba
  • Motacilla alba dukhunensis
  • Motacilla alba alboides
  • Motacilla alba leucopsis
  • Motacilla alba ocularis
  • Motacilla alba lugens
  • Motacilla alba subpersonata
  • Motacilla alba baicalensis
  • Motacilla alba personata
  • Motacilla alba persica
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Västäräkki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Västäräkki Commonsissa

Västäräkki kirjassa Nederlandsche Vogelen (eng. Dutch Birds), Vol. 2 (1789)

Västäräkki (Motacilla alba) on västäräkkien heimoon kuuluva pitkäpyrstöinen varpuslintulaji.

Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Västäräkki on 16,5–19 senttimetriä pitkä ja painaa 18–23 grammaa.[2] Koiras on naarasta hiukan kookkaampi.

Västäräkillä on harmaa selkä ja valkea vatsapuoli. Pyrstössä on mustaa ja valkoista, ja siivissä on leveä valkoinen juova tummalla pohjalla. Nokka ja koivet ovat mustat. Pään etuosa on valkoinen. Koiraan päälaen takaosa, kurkku ja kuvunseutu ovat mustat, naaralla harmaat tai mustanharmaat. Nuorten ja talvipukuisten västäräkkien pää on harmaa.[2]

Västäräkin pyrstö on pitkä ja keikkuu lajille tyypillisesti kävelyn aikana.[2]

Västäräkin ääni on lyhyt kaksitavuinen ”tsi-tsit” ja se ääntelee liikkuessaan jatkuvasti. Laulu on hiljaista rupattelevaa lavertelua, jota koiras esittää tavallisesti kivellä tai talon katolla, hieman muuta ympäristöä korkeammalla. Pedon tai ihmisen tullessa poikaspesän lähelle emot varoittelevat sydäntä särkevästi tsilputtaen.

Vanhin suomalainen rengastettu västäräkki on ollut 7 vuotta 11 kuukautta 14 päivää vanha. Euroopan vanhin oli 12 vuoden 3 kuukauden ikäinen brittiläinen lintu.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Västäräkki pesii yleisesti koko Suomessa, missä pesimäkanta on noin 400 000–600 000 paria.[2] Se pesii myös muualla Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa.

Västäräkin syysmuutto tapahtuu elo–lokakuussa ja kevätmuutto huhti–toukokuussa. Se talvehtii Lähi-idässä ja Koillis-Afrikassa.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Västäräkin pesäpaikkojen kirjo on hyvin laaja. Se tekee pesänsä korsista ja sammalista, ja vuoraa sen villalla ja karvoilla. Naaras munii toukokuussa 2–7 munaa. Munat kuoriutuvat 10–15 vuorokauden kuluttua, ja pesästä poikaset lähtevät 11–16 vuorokautta myöhemmin.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Västäräkki syö hyönteisiä ja muita selkärangattomia.[2] Se voi syödä myös leivänmuruja ja ruoantähteitä.

Kansanperinteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Västäräkki on pidetty lintu kansanperinteessä; sen on sanottu tulevan kurkien selässä tai niiden siipien alla (kuten myös syksyllä pois muuttaessaan). Kautta Pohjolan on uskottu, että jos ensi kertaa keväällä västäräkin kohdatessaan se tulee suoraan vastaan ja sen mustan leukalapun näkee, on se tiennyt huonoa onnea ja vastoinkäymisiä. Sitä vastoin takaa päin nähty ensimmäinen västäräkki on ollut onnen ja ilon enne.

”Västäräkistä vähäsen” viittaa siihen, ettei enää ole pitkä aika kesään västäräkkihavainnon jälkeen. Hämeenkyrössä ”västäräkki voin sulaa, pääsky päivän lämmittää”. Kansanperinteessä on uskottu, että västäräkit talvehtivat kivikasoissa. Uskomus on lähtenyt siitä, että niitä on nähty hyvin pian sen jälkeen kun lumi on kiviröykkiöistä sulanut. Västäräkkien ilmaannuttua ei takatalvi ole kuitenkaan voinut enää yllättää, niin varma kevään merkki ”kallonpotkuttaja” on ollut. Tällä nimellä lintua on kutsuttu ainakin lounaisrannikolla, ja se on viitannut västäräkin tuloon suurin piirtein jäiden lähdön aikaan eli sen kuvaannolliseen kykyyn hajottaa jäät; ”kallo” tarkoittaa nimittäin rantajäätä.

Ympäri Suomea on pidetty selvänä, että mitä enemmän on västäräkkejä kynnön tai kylvön aikaan pellolla hyppelemässä, sitä parempi viljavuosi on tulossa. Sortavalassa lintua on kutsuttu jopa kylvättäjäksi. Nousiaisissa on puolestaan perunavuosi mennyt piloille, jos ei perunanistutuksen aikaan ole västäräkkejä pellolla ollut seurana. Lounais-Suomessa yksi västäräkin nimi on ollut kyntäjäinen, Karjalassa puolestaan vagolindu, jotka molemmat kielivät samasta asiasta. Kyntö- tai kylvötöitä seurailevaa västäräkkiä ei ole pitänyt mennä tappamaan; pahimmassa tapauksessa surmaajalta on kuollut pian härkä.

Merikarvialla puolestaan on kalavuosi ollut sitä parempi, mitä enemmän on västäräkkejä merenrannalla tepastellut. Ahvenanmaalla rannalla kirmaileva västiselvennä on ollut oiva merkki onnistuneesta hylkeenpyyntireissusta, mutta merelle lentävä lintu on tarkoittanut, että on voinut jättää haaveet saaliista sikseen.

Kauhajoelta on peräisin toteamus, että jos joku on oikein nätti, iloinen ja vikkelä, sanotaan ”on kuin västäräkki”.

Symbolina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Västäräkki on valittu Latvian kansallislinnuksi[3] sekä Pirkanmaan maakuntalinnuksi[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leinonen, Matti: Västäräkistä vähäsen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1980. ISBN 951261863X.
  • Järvinen, Antero: ”Kansanperinne”, Linnut liitävi sanoja : romanttinen tietokirja suomalaisesta lintuperinteestä. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 9511117033.
  • Järvinen, Antero: ”Kansanperinne”, Maakuntalinnut. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 9511133934.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Motacilla alba IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.3.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Västäräkki LuontoPortti. Viitattu 4.11.2020.
  3. Cerüzis, Raimonds: National Symbols of Latvia Latinst.lv. Arkistoitu 8.3.2014. Viitattu 9.2.2014. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hildén, Olavi 1983: Paljonko västäräkkejä pesii maanteittemme varsilla? – Lintumies 2.1983 s. 90–91. LYL.
  • Leinonen, Matti. Västäräkistä vähäsen. Kirjayhtymä. 1980. ISBN 951-26-1863-X.
  • Magnusson, Arno 1977: Underligt beteende hos sädesärla Motacilla alba. – Lintumies 3.1977 s. 98–99. LYL.
  • Tast, Johan 1982: Västäräkki, Motacilla alba ahdisteli samalla ikkunalaudalla pesivää harmaasieppoa, Muscicapa striata. – Lintumies 2.1982 s. 98. LYL.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]