Siuro

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siuro
Siuronkoski alkukeväästä
Siuronkoski alkukeväästä
Kaupunki Nokia
Suuralue Pirkanmaa
Väkiluku 2 485 [1] 31.12.2009
Postinumerot 37200

Siuro on taajama Nokialla kaupungin länsiosassa. Siuro on varsin laaja alue. Siuroon kuuluu myös Siuronkosken länsipuolinen osa, joka on aiemmin kuulunut Suoniemen kuntaan; täällä sijaitsivat Suoniemen kunnan hallintoelimet. Turun ja Porin ja Hämeen läänien raja kulki Siuronkoskea pitkin vuoden 1972 loppuun saakka. Myös Linnavuori lasketaan usein Siuron osaksi. Pohjoisessa alue rajoittuu valtatiehen 11 ja etelässä Kuloveteen. Siurosta on matkaa Nokian keskustaan vajaat kymmenen kilometriä ja Tampereelle 25 kilometriä.

Vaikka Siuro on varsin kylämäinen, sen suurimmat työllistäjät ovat tehtaita: Agco Power -moottoritehdas ja Patrian moottorihuoltoyksikkö Linnavuoressa sekä Purson alumiinitehdas. Siurossa on myös rautatieasema, jossa nykyään vain tavarajunat pysähtyvät.

Nokialaissyntyinen Kari Peitsamo on tehnyt laulut nimeltä ”Shanghaista Siuroon” sekä ”Takaisin Siuroon”.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siuron koulu.

Siuro syntyi Siuronkosken ja Tampere–Pori-rautatien risteyskohtaan 1890-luvulla radan valmistuessa. Hämeenkyröstä ja Kyröskoskelta kuljettiin vesitse Siuroon, josta jatkettiin junalla Tampereen tai Porin suuntiin. Tavaraliikennettä tuli Kyrön paperitehtaalta, joka kuljetti paperia ensin laivoilla, myöhemmin autoilla, Siuroon, jossa paperi kuormattiin juniin. Vielä 1960-luvulla Neuvostoliittoon mennyt vientipaperi lastattiin Siurossa. Siurossa oli aikoinaan myös malmivarasto, josta malmia lastattiin juniin. Valmetin Linnavuoren tehtaalle tehtiin myös pistoraide, joka palveli tehtaan tarpeita 1970-luvulle asti. Siuron rautatieasema (lyhenne Siu/Sru) rakennettiin Oulun radan pysäkin tyyppipiirustusten mukaan, samanlaisena kuin esimerkiksi Nokian, Karkun, Kiikan ja Nakkilan asemat samalla rataosalla. Asemarakennukseen lisättiin poikkipääty vuonna 1900 ja kumpaankin päähän siipiosa vuosina 1920–1922. Siipiosat, joita pidettiin asemarakennuksen ulkonäköön sopimattomina, purettiin rakennuksen restauroinnin yhteydessä vuonna 1985. Ratapihan länsipäässä oleva Siuronkosken rautatiesilta räjäytettiin kansalaissodan aikana vuonna 1918, mutta se saatiin korjatuksi vielä samana vuonna. Pistoraide Linnavuoren tehtaalle purettiin 1980-luvun lopulla. Henkilöliikenne Siuron asemalla lopetettiin vuonna 1989 ja tavaraliikenne vuonna 2002. Museovirasto on luokitellut Siuron rautatieaseman lähiympäristöineen valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi. [2]

Vajaat kolme kilometriä Siuron asemalta Porin suuntaan, Kuljun kartanon kohdalla, on sijainnut radan alkuperäisiin liikennepaikkoihin kuulunut Kuloveden seisake (lyhenne Kuv). Seisake nimettiin järven mukaan, koska Riihimäki–Tampere-radalla Lempäälässä sijaitsi jo Kulju-niminen liikennepaikka. Kuloveden seisake palveli lähinnä vain Kuljun kartanon ja sen lähiympäristön tarpeita. Henkilöliikenne Kuloveden seisakkeella lopetettiin vuonna 1971 ja liikennepaikka lakkautettiin vuonna 1972. Paikalla olleet rakennukset on purettu. [3]

Ennen nykyisen tieyhteyden valmistumista (vuonna 1969) valtatie 11 kulki taajaman halki; tämä tie on numeroitu nykyisin maantie 2505:ksi. Samaa reittiä kulki myös valtatie 9, kunnes se siirrettiin 1950- ja 1960-lukujen taitteessa Kuloveden eteläpuolelle.

Kylän nimen epäillään olevan saamelaisperäinen ja asuinpaikkana se on yli tuhat vuotta vanha.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Väkiluku postinumeroalueittain 31.12.2009 Tilastokeskus. Viitattu 20.2.2013.
  2. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 120–121. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  3. Iltanen 2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä kylään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.