Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto
Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston tunnuksena on ulpukka ja ruskohukankorento.[1]
| Sijainti | |
|---|---|
| Lähin kaupunki | |
| Pinta-ala |
27 km² |
| Tyyppi | |
|---|---|
| Perustettu |
1993 |
| Kävijämäärä |
18 300[2] (2022) |
| Hallinto |
Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto on kansallispuisto Pirkanmaan ja Satakunnan maakunnissa Huittisten, Kokemäen ja Sastamalan kaupunkien alueella. Kansallispuiston pinta-ala on 27 neliökilometriä, ja se on perustettu vuonna 1993.[3][1]
Kansallispuiston tunnus on ulpukka ja ruskohukankorento.[1]
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto koostuu kansainvälisestikin arvokkaana lintujärvenä tunnetusta Puurijärvestä ja viidestä kermikeidassuosta: Aron-, Iso-, Kiettareen-, Korkea- ja Ronkansuosta. Kansallispuiston läpi virtaa Kokemäenjoki.[3] Puurijärvellä pesii noin 35 lintulajia. Puistossa tavattavia lintulajeja ovat muun muassa kaulushaikara, kurki, laulujoutsen, luhtahuitti, mustatiira ja ruskosuohaukka. Soilla pesii kapustarintoja, liroja, kuoveja ja pensastaskuja.[4] Runsaan lintulajiston lisäksi kansallispuistossa on monipuolinen hyönteislajisto. Siellä on tavattu 38 perhoslajia ja 24 sudenkorentolajia.[5]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueen suot muodostuivat maankohoamisen seurauksena, kun merestä noussut maaperä alkoi soistua. Ensimmäiset kylät syntyivät alueelle noin 1200-luvulla. 1800-luvulla soita alettiin ojittamaan ja Kokemäenjoen pintaa laskemaan uusien vieljelyalueiden saamiseksi.[3] Nykyinen pinnankorkeus saavutettiin, kun Kolsin voimalaitos otettiin käyttöön.[1]
Reitit ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansallispuistossa on kaksi kilometriä pitkä luontopolku ja neljä lintutornia, joista korkein on 18 metriä korkea Kärjenkallion lintutorni. Se on Pohjoismaiden suurimpia, ja sieltä on näkyvyys koko Puurijärvelle. Muut lintutornit sijaitsevat Puurijärven etelä- ja pohjoispäissä sekä Isosuolla luontopolun varrella.[3][6]
Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto soveltuu parhaiten päiväretkikohteeksi.[3] Vuonna 2011 tehdyn kävijätutkimuksen mukaan 95 prosenttia kävijöistä saapui ainoastaan päiväksi. Tutkimuksessa selvisi myös, että kävijöiden tärkeimmät harrasteet olivat luonnon tarkkailu ja kävely. Kävijöiden suosituimmat kohteet olivat Kärjenkallion lintutorni ja lintulava.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tea Karvinen: Kansallispuistot — Maamme luonnon helmet. Docendo Oy, 2022. ISBN 978-952-291-372-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Puurijärven ja Isosuon historia luontoon.fi. Viitattu 9.6.2020.
- ↑ Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Viitattu 8.12.2023.
- ↑ a b c d e Laaksonen, Jouni: Retkeilijän kansallispuistot, s. 80–84. Otava, 2017. ISBN 978-951-1-30839-3.
- ↑ Kansallispuistot — Maamme luonnon helmet s.201
- ↑ Puurijärven ja Isosuon luonto luontoon.fi. Viitattu 9.6.2020.
- ↑ Puurijärven ja Isosuon reitit luontoon.fi. Viitattu 9.6.2020.
- ↑ Ellä, Antti-Matti: Puurijärven ja Isonsuon kansallispuiston kävijätutkimus 2011 (PDF) 2012. Metsähallitus. Viitattu 18.6.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto Wikimedia Commonsissa
- Luontoon.fi – Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto
- Retkipaikka.fi – Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto
