Pajusirkku

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pajusirkku
Emberiza schoeniclus male am.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Sirkut Emberizidae
Suku: Sirkut Emberiza
Laji: schoeniclus
Kaksiosainen nimi
Emberiza schoeniclus
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pajusirkku Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pajusirkku Commonsissa
Pajusirkku, naaras

Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) on sirkkujen sukuun kuuluva pieni, rannoilla elävä varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajusirkun pituus on 14–16 cm ja paino 18–20 grammaa. Koiras on naarasta kookkaampi. Koiraalla on musta pää, valkoinen kaulus ja ruskeat siivet. Naaraalta puuttuu pään mustavalkea kuviointi. Tumman pyrstön reunasulat ovat valkoiset. Lajin nokka on pienehkö, mutta kuitenkin selvästi siemensyöjän nokka. Tavallisesti pajusirkun näkee istumassa ruo’on tai pensaan latvassa, missä se esittää yksinkertaisen, jankuttavan laulunsäkeensä. Valppaana ollessaan se näpäyttelee pyrstöään sivulle. Kutsuääni on korkea ”tsiy”. Nuori lintu muistuttaa naarasta. Elo–syyskuussa tapahtuvan sulkasadon jälkeen myös vanhan koiraan puku on naarasmainen. Talven aikana pään höyhenten ruskeat kärjet kuluvat vähitellen pois, ja näkyviin tulee mustavalkea kuviointi. Nuoren ja vanhan voi sulkasadon jälkeen erottaa ainoastaan sulkien kulumisasteen perusteella.

Vanhin suomalainen rengastettu pajusirkku on ollut 8 vuotta, 1 kuukauden ja 15 päivää vanha.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajusirkku pesii Euroopassa sekä Keski- ja Pohjois-Aasiassa. Suomessa laji pesii yleisenä koko maassa. Useimmat linnut talvehtivat etelässä, suomalaiset pajusirkut Keski-Euroopassa, lähinnä Italiassa ja Sveitsissä. Pieni määrä talvehtii Etelä-Suomen laajoissa ruoikoissa. Kevätmuutto tapahtuu maalis–huhtikuussa, syksyllä linnut lähtevät syys–lokakuussa.

Suomessa pesii noin  300 000 paria.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajusirkku luonnollisessa elinympäriostössään

Pajusirkku on rantojen ja kosteikkojen pesimälintu. Se on yleinen merenlahtien ja järvien järviruohikoissa ja rantaluhdilla, järvien ja jokien pajukoissa sekä Lapin soiden vaivaiskoivikoissa. Muuttoaikoina lajia tavataan myös pelloilla ja rikkaruohostoissa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajusirkun munia

Naaras rakentaa ruohonkorsista pesän tavallisesti maahan tai matalalle pensaaseen, hyvään piiloon. Muninta alkaa Etelä-Suomessa toukokuun puolivälin paikkeilla. Naaras munii tavallisesti viisi oliivinväristä, täplikästä munaa. Haudonta kestää vajaa kaksi viikkoa, ja molemmat puolisot hautovat, naaras tosin enemmän. Poikaset viipyvät pesässä pari viikkoa, ja emot huolehtivat niistä vielä parisen viikkoa. Pajusirkku pesii usein kahdesti kesässä. Koiraalla saattaa olla kaksi naarasta. Sukukypsiä pajusirkut ovat yksivuotiaina.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajusirkku syö kesällä hyönteisiä, matoja ja nilviäisiä, syksyllä ja talvella siemeniä ja jyviä. Talvella se syö erityisesti järviruo’on siemeniä. Poikasia ruokitaan selkärangattomilla ja hyönteisten toukilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Emberiza schoeniclus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]