Sääksjärvi (Kokemäki)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sääksjärvi
Näkymä järven etelärannalta.
Näkymä järven etelärannalta.
Sijainti KokemäkiView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°24′N, 22°24′E
Pinnankorkeus 49 m [1]
Pinta-ala 33,18 km² [2]
Rantaviiva 82,8 km [2]
Suurin syvyys 9,11 m [2]
Keskisyvyys 3,72 m [2]
Tilavuus 0,12 km³ [2]
Valuma-alue 662 km² [2]
Laskujoki Kauvatsanjoki
Järvinumero 35.152.1.001View and modify data on Wikidata
Sääksjärvi
Sääksjärven meteoriittikraatteri Kokemäellä

Sääksjärvi on Satakunnassa Kokemäellä entisen Kauvatsan kunnan alueella oleva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Sääksjärven alueeseen. Järven synnytti kambrisella maailmankaudella maahan syöksynyt meteoriitti. Kallioperän rapautuminen ja jääkausien tasoittavan työn takia kraatterin maanpäälliset jäljet ovat hävinneet näkymättömiin. Järvelle on tyypillistä matalat kivikkoiset ja kaislikkoiset rannat, pienet saaret ja kivikot ja lahdelmat. Järven pintaa on aikoinaan laskettu alemmaksi ja nykyään sen pinnankorkeutta sännöstäellään pohjapadolla.[3][1]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi laskee Kauvatsanjokea pitkin Puurijärven kautta Kokemäenjokeen, joka laskee Selkämereen Porissa. Suurin järveen laskeva joki on Jaaranjoki eli Piilijoki, joka saa vetensä Sastamalan Kiikoisjärvestä. Tätä pienempiä jokia ovat Rukajoki, Pirisjoki ja Liesioja.[1]

Järvi on matala ja jääkauden siirtolohkaireiden takia paikoin kivinen. Järven rantaviiva on rikkonainen minkä takiä niemiä ja lahtiä on paljon. Järvessä on paljon saaria, joista monet ovat autiot. Suurimmat saaret ovat Maasalo ja Selkäsalo, jotka ovat mökittömiä, ja Moisionluoto, Kuurinluoto, Kivisenluoto ja Korpiluoto.

Järvi sijaitsee alueella, jossa kallio on pääasiassa gneissiä. Järven länsi-, luoteis- ja etelärannalla esiintyy myös harmaagraniittia eli tonaliittia. Rukamaalla esiintyy pieninä määrinä myös amfiboliittia, jota voi käyttää kiuaskivenä.[4]

Virkistyskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järveä käytetään pääasiassa virkistykseen. Alue on hyvin suosittua loma-asuntoaluetta ja järven ympärillä on satoja loma-asuntoja.[5]

Järvellä kalastetaan runsaasti ja syksyllä myös linnustetaan.[6] Järvestä kalastettavia kalalejeja ovat ainakin ahven, kuha, lahna ja hauki.[7]

Järven pintaa säännöstellään järven kaakkoiskulmassa olevaan Sääkskosken luusujaan rakennetulla pohjapadolla. Jo 1970-luvulla järven vedenlaatu heikkeni ja järvi alkoi rehevöityä. Vuonna 2006 syksyllä pohjapadon rakentaminen pääsi alkuun ja keväällä padon toimintaa vielä säädeltiin.[8] Lopullinen vedenpinnan korkeus on nyt 20 cm korkeampi kuin aiemmin.[9]

Järvi on osa Kymmenen joen ja kymmenen järven melontareittiä, joka alkaa Kauvatsanjoen vesistön latvoilta ja kulkee Suodenniemen ja Jaaran kautta Sääksjärvelle ja vielä alas Puurijärvelle.[10][11]

Vuonna 2010 järven länsipäähän valmistui Korkeaojan kyläyhdistyksen ideoima lyhyt 14 km melontareitti, jonka varrella on viisi nuotiopaikkaa. Kolmessa pysähdyspaikassa on laavut yöpymistä varten.[12]

Järven kaakkoiskulmassa Kauvatsanjoen luusuan tuntumassa itärannalla sähkölinjan alla sijaitsee erikoinen nähtävyys Kanninkivi. Se on suuri siirtolohkare, joka on hajonnut louhikoksi ja missä louhikon sisällä kulkee pitkä tunneli.[13]

Sääksjärvelle on tyypillistä kivikkoiset rannat ja kaislikko.

Järven esihistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinainen kraatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 tehtyjen kairausten analysointi paljasti törmäyksessä ja räjähdyksessä syntyviä kivilajeja, impaktilaavaa, sueviittia ja breksioita noin kilometrin päässä Kiramonkulmalla järven pohjoisrannalla[4]. Näistä löytyi iridiumia, kobolttia, nikkeliä, palladiumia ja kromia. Painovoimamittauksilla alkuperäisen kraatterin halkaisijaksi saatiin noin 5 km. Lisäksi havaittiin kallioperän magneettisuuden muuttuminen. Kraatterin iäksi on ajoitettu 560 miljoonaa vuotta.[14]

Teoria meteoriitin aiheuttamasta iskusta ei heti vakiintunut oikeaksi, sillä kilpaileva teoria maanalaisesta tuliperäisestä toiminnasta sai myös kannatusta. Jääkausi kuljetti Sääksjärveltä moreenia etelään ja ihmiset löysivät hiekkakuopista muun muassa akaattia ja laavamaisia kivilajeja, joita toimitettiin tutkijoille. Professori Heikki Papunen määritti 1969 seudulta löytyneet kivet joko tuliperäisen räjähdyksen tai meteoriitin osuman aiheuttamiksi. Niistä löytyi kovan paineen synnyttämiä shokkilamelleja, kiillesuomuja sekä paineaallon suoraan lasiksi muuttamaa plagioklaasi-nimistä maasälpää.[14]

Vuonna 1973 hän kuitenkin esitti, että kivet olisivat kryptovulkaanisen räjähdyksen synnyttämiä[15]. Teoria oli eräiden tutkijoiden kehittämä vaihtoehtoinen teoria[16], jonka mukaan maan alle kerääntynyt kaasu voisi aiheuttaa räjähdyksen meteoriitin sijasta. Papunen viittasi tässä kivien kemialliseen koostumukseen, mutta tämä osoitettiin vuonna 1979 kraatterin syntyaikaan paikalla olleen hiekkakiven aiheuttamaksi. Näin meteoriitin isku jäi ainoaksi selittäväksi teoriaksi.[14]

Järven ikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkauden aikana järven sijaintipaikka oli maanerjäätikön peitossa. Kun jääkausi päättyi ja mannerjää suli, jäi järven seutu Yoldiameren pinnan alle. Vasta 6400 vuotta sitten järvi kuroutui irti Litorinamerestä omaksi järvialtaakseen jääkauden jälkeisen maankohoamisen seurauksena.[17]

Ihmisten toimintaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven vedenpinnan korkeutta on aikoinaan laskettu. Vuonna 1856 järvenlaskun tekemisestä jätettiin hakemus.[3][18]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sääksjärven alueeseen kuuluu Sääksjärven ympäristön järvet ja ojat.

Rukajoki laskee Sääksjärveen, mutta sitä kohdellaan omana valuma-alueenaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lehtinen, Martti & Nurmi, Pekka & Rämö, Tapani (toim.): 3000 miljoonaa vuotta Suomen kallioperää. Suomen Geologinen seura, 1998. ISBN 952-90-9260-1.
  • Oja, Heikki: Tulipalloja taivaalla. Tähtitieteellinen yhdistys URSA, 1978. ISBN 951-9269-05-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kansalaisen Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 2.1.2011.
  2. a b c d e f OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 2.1.2011.
  3. a b Kejonen, Aimo & al.:Maaperäkartan selitys, karttalehti 1143 10, 2004
  4. a b Paikkatieto: Sääksjärven kallioperä, viitattu 18.4.2012
  5. Kauko Hinkkanen: Kulkkilan kyläsuunnitelma s. 12 karhuseutu.fi. Viitattu 10.7.2010.
  6. Kokemäenjoen käyttötieto: Sivujoet: palvelut: Kauvatsanjoki : Kalastus 26.10.2012
  7. Kalasaalis.com: Sääksjärvi kalasaalis.com. Viitattu 10.7.2010.
  8. Lounais-Suomen Ympäristökeskus: Ympäristöviesti 2007
  9. Lounais-Suomen Ympäristökeskus: Sääksjärven kunnostaminen alkaa
  10. Kanoottiliitto: Kymmenen joen ja kymmenen järven reitti
  11. Kikoisten kunta: Kymmenen joen ja kymmenen järven reitti, pdf, (melonnan reittiohje)
  12. Korkeaojan kyläyhdistys: Sääksjärvireitti
  13. Luolamiehen blogi Viitattu 17.8.2013.
  14. a b c 3000 Vuosimiljoonaa Suomen kallioperä s.335-336
  15. Heikki Oja s.162
  16. Oja s.156
  17. Salminen, Tapio: Joki ja sen väki – Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle, s. 64. Jyväskylä: Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat, 2007. ISBN 978-952-99941-0-6.
  18. Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 258. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sääksjärvi (Kokemäki).