Raijalanjärvi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Raijalanjärvi
Raijalanjärven suoto-ojien tuomat sadevedet kerätään keräilyojaan ja pumpataan sitten Kokemäenjokeen.
Raijalanjärven suoto-ojien tuomat sadevedet kerätään keräilyojaan ja pumpataan sitten Kokemäenjokeen.
Sijainti Huittinen
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°12′04″N, 22°33′43″E
Raijalanjärvi

Raijalanjärvi, keskiaikaiselta nimeltään Kohijärvi [1], oli järvi Huittisten kunnassa Satakunnassa vuoteen 1935 saakka, jolloin sen lopullinen kuivattaminen alkoi [2]. Käytännöllisesti katsoen koko Raijalanjärven alue on maanviljelyn ja karjankasvatuksen käytössä. Raijalanjärvi on liitetty mukaan Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston ympärille laajennettuun Natura 2000 -hankkeen alueeseen [3].

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raijalanjärvi rajoittuu pohjoisessa Kokemäenjokeen, idässä Lauhansuohon, lounaassa Järvensuohon ja lännessä Ronkansuohon. Etelässä on peltoja, jotka on raivattu alentamalla Raijalanjärven pintaa [4]. Raijalanjärven pohja on 42 metriä merenpinnan yläpuolella ja on näin Huittisten kunnan matalin kohta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivikaudella nykyisen Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston alueet olivat Litorinameren pohjaa. Ne alkoivat maankohoamisen ja Kokemäenjoen muodostumisen takia maatua noin 7000 vuotta sitten. Suurin osa maatumasta soistui sen tasaisuudesta johtuen noin 3000 vuotta sitten, mutta Raijalanjärvi ei sitä tehnyt. Syynä on ilmeisesti jatkuva yhteys Kokemäenjoen Kiettareenhaaraan, josta se sai pääasiallisesti vetensä, sillä järven valuma-alue oli pieni [5].

Seudun maanviljely oli 1500-luvun alussa intensiivistä [5]. 1700-luvulta lähtien Huittisissa kasvatettiin pitäjän peltoalaa kydöttämällä Kokemäenjoen rantojen soita [1]. Myös Raijalanjärven rantoja haluttiin viljelyn pariin. Valtakunnallisesti merkittävät Kokemäenjoen perkaukset, joita tehtiin tulvasuojelun ja viljelyalan kasvattamisen nimissä, vaikuttivat Rajalanjärveen suoraan tai epäsuorasti.

Vuosina 1871–1878 tehtiin Kokemäenjoessa suuria koskien perkauksia, jotka alensivat joen pintaa ja samalla myös sen yhteydessä ollutta järven pintaa. Perkauksen vaikutuksesta järven rantoja paljastui ja ne otettiin viljelyyn Raijalan kylässä, joka sijaitsee järven eteläpuolella. Myös Ronkansuon reunaa ja Lauhansuota kuivattiin viljelyyn sopivaksi. Muu osa järvestä säilyi ja sitä pidettiin hyvänä kalojen kutupaikkana 1890-luvulla. Järven pinta-ala säilyi 225 hehtaarina 1920-luvulle saakka [6]. Vielä 1937 Raijalanjärvi muistutti Puurijärveä monilta osin. Kevään tulvat toivat Kokemäenjoesta lisää vettä järveen, jolloin vedenpinta kohosi ja ihmiset pystyivät veneen avulla kalastamaan järvellä. Kun vesi laski, ruohottui järvi kesällä umpeen lukuun ottamatta keskikohtien lampia. Raijalanoja virtasi ruohikkoisen järven keskeltä Kokemäenjokeen. Raijalanjärveä hyödynnettiin vuosittain siten, että järven ruohikko myytiin palstoina karjatiloille, jotka niittivät niiltä talveksi heinää karjalle.[7]

Raijalanjärven lintutorni sijaitsee patovallin päällä Kokemäenjoen varrella.

Jos Kravin kanava olisi valmistunut 1800-luvun alkupuolella, Raijalanjärvi olisi ollut sen alkupää. Rahojen loppuminen ja Suomen sodan alkaminen 1808 kuitenkin keskeyttivät työt [8].

Vielä 1920-luvulla Raijalanjärvi katsottiin asumiseen kelpaamattomaksi. Valtio omisti alueen ja päätti sen käytöstä. Esimerkiksi järven vesijättömaalta myytiin huutokaupalla heinää pientilallisten käyttöön. Tästä syntyi valtiolle vuosittain 30 000−45 000 markaa voittoa. Vuonna 1924−25 kaivettiin heinittyneen järven poikki suuri laskuoja, jota pitkin tulo-ojien tuoma läpivirtaus saatiin paremmaksi. Oja ei kuitenkaan kuivattanut järveä, koska Kokemäenjoen vedenpinta oli liian korkealla.[9]

Huittisten Lauhansuon ja Raijalanjärven väliin perustettiin 1935 Huittisten varavankila[2], jonka ensisijaisena tehtävänä oli työleirin tavoin raivata Lauhansuota viljelyyn. Suon raivaamisen lisäksi alettiin pohtia keinoja Raijalanjärven kuivaamiseksi. Ensi ajateltiin jatkaa historiallista Kravin kanavaa, josta jäi 1800-luvulla puuttumaan 3–4 km, ja johtaa Raijalanjärven vedet sitä kautta pois. Samaan aikaan valmisteltiin Kolsin voimalaitosta Kokemäellä ja yhtiön puolesta kiellettiin ehdottomasti kanavan viimeistely ja vesien johtaminen voimalaitoksen ohi. Tämän vuoksi kuivaushanke toteutettiin patoamalla järvi erilleen joesta ja pumppaamalla vesi patovallin yli jokeen.[7]

Kuivaustyöt aloitettiin juhannuksena 1938, jolloin vangit kolmen miehen ryhmissä, käyttäen kahta lapiota ja yhtä kottikärryä, kaivoivat Raijalanjärven rannalle sen kuivalle osalle suuren ojan järven ympäri. Joenpuoleiseen osaan järveä he rakensivat kaivumaasta patovallin, joka oli pohjastaan 12 metriä ja yläosastaan 2,5 metriä leveä. Järven ympärysmitta oli noin 6 km, mutta vallin ulkopuolella kulkevää reunaojaa tehtiin 4,2 km. Patovallin taakse kaivantoon sijoitettiin kaksi tehokasta vesipumppua, jotka pumppasivat Raijalanjärveä tyhjäksi tehokkaimillaan 21000 litraa minutissa. Kuivatuksen viimeistelyssä järvenpohjaan kaivettiin suoto-ojia, lähteiden veden johto-ojia ja järven keskelle kaivettiin 2,1 km pitkä ja hyvin leveä pääoja. Vanha Kohijoki eli Raijalanjoki, joka ennen kuivausta valui ruohikkoisen järven poikki Kokemäenjokeen, johdettiin Kravin kanavan tavoin järveä kiertään ojaan, josta vedet valuivat Kokemäenjokeen.[7]

Nykykäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huittisten varavankila laiduntaa Raijalanjärven pelloilla karjaa sekä viljelee niitä [10]. Natura 2000 -ohjelman johdosta aluetta kunnostetaan myös luontokohteena. Raijalanjärvi on nykyään suosittu muuttolintujen seuraamiskohde etenkin keväisin ja syksyisin, kun tundra-alueen lajisto muuttaa. Raijalanjärven lintutorni valmistui 2008 ja sijaitsee Raijalanjärven ja Kokemäenjoen yhtymäkohdassa pumppaamon vieressä [11].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alhonen, P., Hurme, M., P. 1991, Satakunta liitto, Satakunnan historia I,1, s. 58, ISBN 9529617062
  1. a b Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja: Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston sekä Natura 2000 –alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma, s. 26 julkaisut.metsa.fi. 2009. Viitattu 30.10.2011.
  2. a b Vankileirien käsikirja arkisto.fi. Viitattu 30.10.2011.
  3. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja: Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston sekä Natura 2000 –alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma julkaisut.metsa.fi. 2009. Viitattu 30.10.2011.
  4. Maanmittaushallitus: Raijalanjärvi kartalla kansalaisen.karttapaikka.fi. Viitattu 30.10.2011.
  5. a b Carl-Göran Stén, Geologian tutkimuskeskus: Turvetutkimusraportti 309, Huittisten tutkitus suot ja turpeen käyttökelpoisuus, s. 33 gsf.fi. 1997. Viitattu 30.10.2011.
  6. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja: Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston sekä Natura 2000 –alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma, s. 27 julkaisut.metsa.fi. 2009. Viitattu 30.10.2011.
  7. a b c Opetusvideo: Vankila tulee Huittisiin 1935 - 1997, Huittinen-Vammala Paikalliskanava, 1997. Viitattu: 4.3.2012.
  8. Kaisa Kyläkoski: Valokuva kartasta Kravin kanavasta Kansallisarkistosta sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com. 6.6.2011. Viitattu 30.10.2011.
  9. Viikki, Raimo: Suur-Huittisten historia IV, s. 55-61. Pieksämäki: Huittinen, 2000. ISBN 952-91-2873-8.
  10. Satakunnan vankila, maatalous satakunnanvankila.fi. Viitattu 30.10.2011.
  11. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja: Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston sekä Natura 2000 –alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma, s. 24 ja 28 julkaisut.metsa.fi. 2009. Viitattu 30.10.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]