Kauvatsanjoki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kauvatsanjoki
Kauvatsanjoki
Kauvatsanjoki
Alkulähde Sääksjärvi, Kokemäki
61°22′53.2″N, 022°27′46.4″E [1]
Laskupaikka Puurijärvi, Kokemäki
61°17′47.6″N, 022°31′45.7″E [1]
Maat Suomen lippu Suomi
Pituus 12,5 [2] km
Alkulähteen korkeus 49,0 [1] m
Valuma-alue 762 [2] km²

Kauvatsanjoki on 12,5 kilometriä pitkä joki Satakunnassa Kokemäellä entisen Kauvatsan kunnan alueella. Joki on Sääksjärven laskujoki, joka laskee Puurijärveen. Kauvatsanjoki on osa Kokemäenjoen vesistön Kauvatsanjoen valuma-alueen Kauvatsanjoen alaosan aluetta. Kokemäenjoki laskee Selkämereen Porissa.[2][1]

Joki virtaa Kauvatsan alueen läpi ja laskee pitkälle umpeenkasvaneeseen Puurijärveen, josta eteenpäin vesistö jatkuu Ala-Kauvatsanjokena, josta vedet purkautuvat Kokemäenjokeen[3] Kokemäen ja Huittisten kaupunkien puolivälissä. Vesistön valuma-alue on 805 km² ja valuma-alueen järvisyys 8,5 %. Vesistöalueen latvat ulottuvat Suodenniemelle saakka. Valuma-alueella sijaitsee pinta-alaltaan varsin suuri Kokemäen Sääksjärvi. Sääksjärveen laskee Piilijokea pitkin Kiikoisjärvi, johon edelleen laskee Mouhi- eli Kiikoisjokea pitkin Mouhijärvi ja tähän edelleen Kourajärvi Suodenniemeltä.

Kauvatsanjoki jakautuu Sääkskosken kohdalla kahdeksi kapeaksi uomaksi.

Joen kuvailua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauvatsanjoki saa alkunsa Sääksjärvestä ja tyrskähtää heti vanhan sahanlahden jälkeen Sääkskoskeksi. Sääkskoski alkaa Kokemäki–Kiikoinen-tien sillalta ja sen pituus on noin 80 metriä ja putouskorkeus noin 1,4 metriä. Sääkskoski on kaunis ja rehevärantainen koski rantametsän siimeksessä. Koskessa on kaksi pitkänomaisen saaren erottamaa pääuomaa, joista alavirtaan katsottuna vasemmanpuoleinen jakautuu pienen saaren molemmin puolin vielä kahdeksi uomaksi, joista toinen on aikanaan toiminut myllyn tulovesikanavana.[3]

Lohennenä on pieni ja kaunis, mutta osittain perattu koskipaikka, joka sijaitsee Sääkskoskesta pari sataa metriä alavirtaan. Koskesta saatetaan käyttää myös nimitystä Toivosenkoski. Uoman keskellä on puustoinen saari, jonka yläpuolelle järvikorte muodostaa laajan ja tiheän kasvuston keskelle uomaa. Saareen nähden koski sijaitsee sen sivuilla ja alapuolella. Koskialueen pituus on noin 70 metriä. Ylävirrasta katsoen oikeanpuoleinen uoma on perattu raskaalla kauhalla, mutta pohja on edelleen kivikkoinen. Perkauskivikko on nostettu maalle uoman länsipuolelle sekä kasattu saaren rantaan. Vasemmanpuoleinen uoma on myös perattu, mutta kevyemmin kuin toinen uoma, sillä kivikkoa on edelleen paljon jäljellä ja myös uomassa on isoja kiviä. Saaren alareunan tasalla on koko uoman levyinen kivinen matala putous. Saaren alapuolella uoman oikeassa reunassa on mahdollisesti perkauskivikosta muodostunut kasauma, jonka oikealla puolella virtaa pieni kivikkoinen uoma.[3]

Noin 2,5 kilometriä luusuasta yhtyy jokeen vasemmalta Kuoppalanjoki, joka on 2,9 kilometriä pitkä ja sen valuma-alue on 29 km². Se on Lievijärven laskujoki. Lievijärveä säännöstellään luusuassa olevan patorakennelman avulla ja koko Kuoppalanjoken vettä käytetään erilaisten lampareiden ja altaiden täyttämiseen. Lievijärveen laskee Pätkystenoja, joka on Pätkysjärven laskuoja. Myös Aurajärven virtaamasta ainakin osa päättyy Lievijärveen Jyränlahteen laskevan ojan kautta. Nämä järvet ovatkin Sääksjärven lisäksi ainoat järvet, jotka laskevat suoraan Kauvatsanjokeen.[2][4]

Joki kulkee vehmaassa metsämaisemassa hieman yli kilometrin matkan Sääkskoskesta alavirtaan. Laajat peltovainiot reunustavat Kauvatsanjokea koko loppumatkan Puurijärvelle saakka.

Lievikoski sijaitsee noin neljä kilometriä Sääkskoskesta alavirtaan. Lievikoskessa on kolme haaraa, alavirtaan katsoen oikeanpuoleinen pikku-uoma, keskimmäinen pääväylä ja vasemmanpuolinen ns. Marttilan myllyhaara. Sekä pääväylässä että myllyhaarassa on toiminut vesimyllyjä, joista pääväylän myllyä ei enää ole ja myllyhaaran myllykin on ilmeisesti rappeutunut ja pois käytöstä. Lievikoskessa on puinen neulapato. Padotusoikeus on annettu vesivoiman hyväksikäyttämiseksi. Muina aikoina padon tulee olla avattuna. Kosken vesivoimaa ei hyödynnetä, mutta neulapato on tästä huolimatta paikoillaan. Padon sivuilla on aukot ja sen päällä kulkee vanha puusilta. Padon alapuolella on vanha kivisilta, jossa on kolme virta-aukkoa. Alavirtaan oikeanpuoleisin pikkuhaara on ilmeisesti enimmän osan aikaa täysin kuivilla. Keskimmäinen pääväylä on perinpohjaisesti ruopattu koko kosken pituudelta (noin 100 m) ja vesi virtaa uomassa kuin ränniä pitkin. Perkauskivikkoa on pitkin kosken rantaa varsinkin uoman alapäässä valtavana noin viisi metriä leveänä röykkiöaumana. Koskikivikkoa on jäljellä hieman uoman keskivaiheilla rannan tuntumassa. Kosken pohja ja rannat ovat kiviset. Oikeanpuoleisin uoma on kivikkoinen pieni uoma.[3] Lievikoskea ympäröivät pieteetillä säilytetyt rakennukset ja kauniit puutarhat.

Lievikosken jälkeen joki rauhoittuu peltojen poikki vaeltavaksi virraksi, joka ohittaa vehreässä uomassaan Yttilän kirkonkylän ja Rutunan vanhan kirkonpaikan päätyen Puurijärveen. Ala-Kauvatsanjoki kulkee suomaisemassa.

Kauvatsanjoen valuma-alueella ei ole merkittäviä teollisuuslaitoksia; tärkeimmät vesistökuormittajat ovat maa- ja metsätalous.[3]

Kauvatsanjoen toinen kapea uoma Sääkskoskessa.

Melontaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi on osa Kymmenen joen ja kymmenen järven melontareittiä, joka alkaa Kauvatsanjoen vesistön latvoilta ja kulkee Suodenniemen, Jaaran kautta Sääksjärvelle ja vielä alas Puurijärvelle.[5][6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sääkskoskella on toiminut myllyjä 1500-luvulta saakka. Sääkskosken saha aloitti toimintansa 1700-luvulla. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1756, ja privilegikirjan se sai vuonna 1757, ja sahaus oli aloitettu jo hieman aiemmin. Kaksi vuotta myöhemmin Poriin oli rahdattu neljän vuoden luvallista sahausta vastaava määrä lautoja. Saha toi työtä ja rahaa, mutta myös rasitti ympäristöä. Vuonna 1769 talonpojat valittivat, että "sahan tuhannet tukit ja sahausjätteet peittivät veden usean peninkulman alalta, saastuttivat sen ja estivät lohen ja siian nousun". Jo 1780-luvulla Lievikosken ja Kuoppakosken kylien isonjaon yhteydessä todettiin sahan melkoisesti harventaneen alueen metsiä. 1786 Jaakko Bremerin perunkirjassa mainittiin, että Kotkan tilalla, johon kuului suuri osa Sääksjärven pohjoispuolen alueista, oli metsiä jäljellä enää kotitarpeiksi, ja hänen muilla tiloillaan Kauvatsan alueella tuskin senkään vertaa. Moni ympäristön tila joutui sahan omistukseen, ja niiden torpparit ja lampuodit joutuivat tekemään päivätöitä sahalla. Saha oli osakeyhtiömuotoinen, mutta vuonna 1777 kauppias Jaakko Bremer sai haltuunsa koko sahan.[7] Nykyiset kauniisti entisöidyt rakennukset ovat kuuluneet sahaan, mutta ovat nyt yksityiskäytössä.

Lievikoskella joen alemmalla juoksulla on toiminut Marttilan saha.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kauvatsanjoki, Kokemäki (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 21.11.2010.
  2. a b c d OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 20.11.2014.
  3. a b c d e Leena Rannikko: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet s. 78–81 (pdf) Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus. Viitattu 11.7.2010.
  4. Kauvatsanjoki, Kokemäki (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 29.11.2014.
  5. Kanoottiliitto: Kymmenen joen ja kymmenen järven reitti
  6. Kiikoisten kunta: Kymmenen joen ja kymmenen järven reitti, pdf, (melonnan reittiohje)
  7. Raimo Viikki: Suur-Huittisten historia II, s. 94, 256, 258–259. Huittinen: Huittisten kaupunki, 1973.