Vanajaveden–Pyhäjärven alue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vanajaveden–Pyhäjärven alue (vesistöaluetunnus 35.2) on Kokemäenjoen vesistössä sijaitseva ensimmäisen jakovaiheen alue. Se käsittää Kokemäenjoen vesistössä alueen, joka kerää vedet Tampereen, Nokian, Vesilahden, Pirkkalan, Lempäälän, Kangasalan, Valkeakosken, Akaan, Urjalan, Hattulan ja Hämeenlinnan kuntien alueilta ja laskee ne Nokian Nokianvirran kautta Kuloveteen, joka kuuluu Kokemäenjoen alueeseen (35.1) ja jonka laskujoki Kokemäenjoki laskee Porissa Selkämereen. Alue rajoittuu etelässä Miemalanselkään ja pohjoisessa Tammerkoskeen sekä Nokianvirtaan. Vesistön alueen alarajana on Melon voimalaitos, jonka yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 17 073,13 neliökilometriä ja järvisyys 14,19 %.[1][2]

Längelmäveden–Hauhon reitti laskee alueeseen Valkeakosken kautta. Vanajavesi laskee Pyhäjärveen Lempäälän Herralanvuolteen ja Lempäälän kanavan kautta. Pyhäjärvi, joka sijaitsee Tampereen eteläpuolella, on koko alueen keskusjärvi. Se laskee Nokianvirran Melon voimalaitoksen kautta alapuoliseen Kuloveteen. Pohjoisen ja eteläisen reitin vesimäärät vastaavat hyvin toisiaan. Vanajaveden–Pyhäjärven alueen pinta-ala on 2 759,16 neliökilometriä ja alueen järvisyys on 14,44 %.[3][1][4][5][6][7]

Alla olevista järvien, jokien ja valuma-alueiden tiedoista suurin osa on tuotu Suomen ympäristö- ja paikkatietopalvelusta (SYKE) sekä Kansalaisen karttapaikasta.[3]

Vesistöjen suhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakautuminen osa-alueisiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen kaksi suurinta järveä ovat Pyhäjärvi ja Vanajavesi. Vanajaveden–Pyhäjärven alue (35.2) jakautuu yhdeksään toisen jakovaiheen osa-alueeseen. Nämä ovat: [3][1][6]

  • Pyhäjärven alue (35.21)
  • Vanajaveden alaosan alue (35.22)
  • Vanajanselän alue (35.23)

Järvireitin muut valuma-alueet laskevat

  • Pyhäjärven alueeseen:
  • Koskenjoen valuma-alue (35.29)
  • Vanajaveden alaosan alueeseen:
  • Moisionjoen valuma-alue (35.24)
  • Myllyojan valuma-alue (35.25)
  • Oikolanjoen valuma-alue (35.26)
  • Lontilanjoen valuma-alue (35.27)
  • Tarpianjoen valuma-alue (35.28)

Pyhäjärvi kokoaa pohjoisen reitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanajaveden–Pyhäjärven alueelle pohjoisesta laskevat Näsijärven–Ruoveden alueen (35.3) vedet [5][6], joka muodostavat samalla niin sanotun Näsijärven reitin. Näsijärven–Ruoveden alueeseen yhtyvät pohjoisesta Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue (35.4) ja Keuruun reitin valuma-alue (35.6).[5][6]

Vanajavesi kokoaa eteläiset reitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanajaveden–Pyhäjärven alueella sijaitsee Vanajaveden reitin alkuosa, johon laskee loput reitin Vanajan reitin valuma-alueesta (35.8). Vanajaveden–Pyhäjärven alueeseen laskee koillisesta Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alue (35.7).[5][6][8]

Pyhäjärven alue (35.21)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pyhäjärven alue

Pyhäjärven alueella on lähes sata järveä tai lampea. Pyhäjärven lähialueen ojat ovat lyhyitä ja niiden kautta laskevat vain pieniä järviä, joita on yli 30. Suurin niistä on Tottijärvi (69 ha). Laajanojan valuma-alue jää Pyhäjärvestä pohjoiseen Ylöjärven järviylängölle, missä siihen kuuluu 16 järveä. Tampereen etelä- ja kaakkoispuolelle jäävät Vihnusjärven valuma-alue, jossa on 7 järveä, Vihiojan valuma-alue, jossa on vain 3 järveä, ja Härmälänojan valuma-alue, jossa on 10 järveä. Pirkkalan luoteispuolelle laskee Sikojoki, jonka valuma-alueella sijaitsee 13 järveä. Vastinjoen valuma-alueella on vain yksi järvi.

Vanajaveden alaosan alue (35.22)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vanajaveden alaosan alue

Alue koostuu kahdesta Vanajaveden lähialueesta, joita kutsutaan Vuolteen alueeksi (35.221) ja Jumusen–Rauttunselän alueeksi (35.222), sekä yhdestä Korentiojan valuma-alueesta (35.223). Vanajaveden lisäksi alueella on 13 järveä. Niistä huomattavimmat ovat Ahtialanjärvi (135 ha), Iso Savijärvi (68 ha) ja Rutajärvi (43 ha). Vanajavessä on kaksi suurta lahtea, jotka ovat verrattain suuria ja järvimäisiä. Ne ovat Lotilanjärvi ja Terisjärvi.

Vanajanselän alue (35.23)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vanajanselän alue

Vanajanselän alue käsittää Vanaveden kaakkoisosan Akaasta ylöspäin ja Hämeenlinnasta Hiidenjoen suulta alaspäin, sekä järven lähiympäristön pienet ojat valuma-alueineen. Vanajanselän alue muodostaa oman kokonaisuuden, jota on jatkettu Merevenselän ja Hämeenlinnan alueilla. Vanajanselkään laskee Rompainojan valuma-alue, jossa sijaitsee esimerkiksi Jouttijärvi. Suuria järviä sijaitsee Katumajärven valuma-alueella, jossa ovat Katumajärvi ja Kankaistenjärvi. Sen laskujoki Kutalanjoki laskee Hiidenjoen suuhun Hämeenlinnassa. Pohjoiselta puolelta Vanajanselkään laskee vielä suurehko Lehijärven laskuoja.

Moisionjoen valuma-alue (35.24)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Moisionjoen valuma-alue

Valuma-alue pinta-ala on 86 km² ja se koostuu Moisionjoen ympäristön valuma-alueesta ja sen viereisestä Kylälammin laskuojan valuma-alueesta. Valuma-alue on jaettu Moisionjoen alaosan alueeseen (35.241), jossa on 6 järveä (mukaan lukien Kylälammi) ja yläjuoksulla olevaan Höytämönjärven valuma-alueeseen (35.242), jossa on vielä yli 20 järveä. Valuma-alueen laskujoki on Moisionjoki, joka laskee Ruotasjärvestä. Tätä järveä suurempi on Höytämönjärvi, joka kokoaa valuma-alueen järvien laskuojia eniten ja se ansaitseekin alueen pääjärven nimikkeen. Alueen suurimmat järvet ovat Höytämönjärvi (201 ha), Särkijärvi (145 ha) ja Hervantajärvi (83 ha).

Myllyojan valuma-alue (35.25)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Myllyojan valuma-alue

Myllyojan valuma-alue on varsin pieni (62 km²) ja se sijaitsee Lempäälän, Kangasalan ja Valkeakosken välissä. sen suurimmat järvet ovat Mäyhäjärvi (209 ha), Tervajärvi (126 ha) ja Iso Kausjärvi (62 ha). Sen eteläosa muodostuu peltojen savikoista ja pohjoisosa moreenipohjaisista metsämaista. Aluetta halkoo yksi pääoja, johon kaikki 18 järveä ja lampea laskevat. Myllyoja itse laskee Ahtialanjärveen, joka sijaitsee Vanajaveden Herralanvuolteen sivussa.

Oikolanjoen valuma-alue (35.26)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Oikolanjoen valuma-alue

Valuma-alue on varsin pieni. Se muodostuu Oikolanjoesta, joka alkaa Äimäjärvestä ja laskee Vanajaveteen. Äimäjärveen laskee pieniä ojia, joiden latvoilla sijaitsee muutamia järviä. Näitä ovat esimerkiksi Alisen Savijärvi ja Ylisen Savijärvi sekä Keihäsjärvi ja Murhalammi.

Lontilanjoen valuma-alue (35.27)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Lontilanjoen valuma-alue

Lontilanjoki muuttaa nimeään alajuoksullaan Nahkialanjoeksi. Sen valuma-alue on verraten pieni ja se halkoo lähinnä peltoalueita. Sen suurimmat järvet ovat Ojajärvi (eteläinen) ja Ojajärvi (pohjoinen) sekä Ahvenuslammi.

Tarpianjoen valuma-alue (35.28)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tarpianjoen valuma-alue

Valuma-alue syntyy Tarpianjoen ympärille. Joki haarautuu yläjuoksulla, mutta haarojenkin nimet ovat Tarpianjoki. Valuma-alueen alaosa alkaa Jalannista, jonka yläpuolella lännestä yhtyy Lumijoen valuma-alue. Sen suurimmat järvet ovat Lumijärvi, Ameenjärvi ja Pynnänjärvi. Tarpianjoen läntinen haara alkaa Kortejärvestä ja sen yläpuolella olevasta valuma-alueen suurimmasta järvestä Rutajärvestä. Nämä kokoavat valuma-alueen vedet itseensä. Etelästä siihen laskee Nuutajärven laskujoki. Nuutajärveen laskevat muun muassa Valajärvi ja Särkijärvi. Rutajärven itärantaan laskee Kolkanjoki, jonka valuma-alueella sijaitsevat Kokonjärvi ja Hirsijärvi. Tarpianjoen itäinen haara alkaa Lintumaanjärvestä ja Kallijärvestä, joita kohdellaan yhtenä järvenä. Haaran yläjuoksulle laskee Kokkijärven laskuoja. Lintumaanjärvi-Kallijärveen laskevat Tyvijärvi ja Ahlajärvi. Latvavesiä ovat vielä Kotkajärvi, Uurtaanjärvi ja Hietajärvi.

Koskenjoen valuma-alue (35.29)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Koskenjoen valuma-alue

Koskenjoen valuma-alueen laskujoki Koskenjoki laskee Pyhäjärven eteläosiin Mantereenjärvi nimiseen lahteen. Valuma-alueen pinta-ala on 77,8 km² ja sen järvisyys on 5,2 % [9]. Valuma-alueella on 17 järveä tai lampea, joista suurimmat muodostavat järvien ketjun Koskenjoen yläjuoksulla. Valuma-alueen suurin järvi on Iso Arajärvi (176 ha).

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonhistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkauden loppupuolella mannerjäätikön reunan peräännyttyä seudun pohjoispuolelle Itämeren vesi peitti Pyhäjärven ja Vanajanveden altaat sekä niiden ympäristöt. Vesi ulottui noin 80 metriä Pyhäjärven ja 65 metriä Vanajaveden nykypinnan yläpuolelle. Maankohoamisen seurauksena ympäristön pinnanmuodot nousivat ylemmäksi ja korkeimmat kohdat nousivat viimein vedenpinnan yläpuolelle. Sinne, missä oli syvempää kuin muualla, muodostui merenlahti, joka myöhemmin kuroutui järveksi. Vanajaveden osalta tämä tapahtui noin 9 400 vuotta sitten ja Pyhäjärven osalta noin 9 000 vuotta sitten. Kuroutumishetkestä alkaen järvien laskukynnykset ovat sijainneet nykyisillä paikoillaan Nokianvirran ja Hiidenvuolteen uomissa. Maankohoaminen oli järvien luoteispäissä nopeampaa kuin kaakkoispäissä, joten järvialtaat kallistuivat kaakkoon päin. Kallistumiset tapahtuivat poispäin laskukynnyksistä, jolloin vedenpinnat kohosivat lähes järvien koko alueilla. Voimakkainta vedennousu oli järven eteläpäissä, missä vedenpinta nousi useita metrejä. Samalla, kun vedenpinnat nousivat, laajenivat järviallaat etelän suuntaan ja tässä hitaassa tulvassa syntyivät sekä Vesilahden ja Lempäälän matalat selät Pyhäjärveen että Vanajavedenselkä.[10]

Aluksi Vanajaveden laskujoki laski Pyhäjärven kohdalla merenlahteen lyhyttä jokea myöten. Pyhäjärven synnyttyä noin 400 vuotta myöhemmin alkoi sen vedenpinta nousta vuosituhansien ajan niin, että Vanajaveden laskujoki lyheni nykyiseksi vuolteeksi Lempäälän kohdalle.[10][11]

Kuroutumisajankohdan aikoina Längelmäveden, Roineen ja Mallasveden järvivedet laskivat todennäköisesti Pyhäjärven koillisosaan Kaukajärven kautta Viinikanlahteen. Tämä virtausuoma kuivui, kun uusi virtausuoma aukesi Valkeakoskelle 7 500 vuotta sitten. Näsijärvi ei aluksi laskenut Pyhäjärveen vaan pohjoiseen Lapuanjokea myöden. Maan kallistumisen vuoksi Näsijärven eteläpää alkoi tulvia Pispalanharjun reunan yli ja puhkaisi Tammerkosken harjun matalimpaan kohtaan. Puhkeaminen on ollut raju, koska Näsijärven vedenpinta aleni pari metriä ja Pyhäjärven kohosi pari metriä ja tulva hukutti alleen matalia rantoja ja soita. Soille kertyneiden lietteet ovat kerrostuneet turpeen sisälle, ja niistä on kyetty ajoittamaan puhkeamisajankohta noin 7 500 vuotta sitten.[10]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alue on ollut asuttu jo Suomen esihistoriassa. Pyhäjärven pohjoisimman kiintopisteen Tampereen lisäksi sen vaikutuspiirissä ovat olleet itäpuolella vanhoista asutuksista muun muassa Messukylä, Pirkkala ja Lempäälä, länsipuolella Nokia, Tottijärvi ja Vesilahti. Vanajaveden asutuksia ovat muun muassa Lempäälä, Viiala, Toijala, Kalvola, Sääksmäki, Tyrväntö, Hattula ja Vanaja.

Osana Kokemäenjoen vesistön tulvasuojelua joessa suoritettiin jo 1700-luvulla mittavia joenperkauksia ja ruoppauksia. Vuonna 1771–1773 niitä suoritettiin muun muassa myös Nokian virroissa. Kosken perkaukset vaikuttivat siihen, että vesi pääsi kulkemaan helpommin alavirtaan päin ja samalla Pyhäjärven vedenpinta aleni. Tulvat kuitenkin lisääntyivät joen alajuoksulla ja eräiden vaikeiden keväiden jälkeen alettiin rakentamaan vesistön yläjuoksuille kanavapatoja. Vuonna 1866–1868 rakennettiin Valkeakoskelle Iso-Längelmäveden ja Vanajaveden välille kanava ja vuonna 1873 Vanajaveden ja Pyhäjärven välille Lempäälän kanava.[12]

Säännöstely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalue on säännöstelty. Pohjoisessa vedenkulkua säädellään Nokianvirran ja Tammerkosken voimalaitoksissa. Nokianvirrassa sijaitseva Melon voimalaitos säännöstelee vedenkulkua epäsäännöllisillä ja voimakkailla toimenpiteillä. Tämä aiheuttaa suuria virtaaman vaihteluita Nokianvirrassa. Etelässä vedenpintojen korkeutta säännöstellään Herralanvuolteen padolla ja joskus Lempäälän kanavan avulla. Myös Lempäälän kanavan läheisyydessä esiintyy voimakkaita virtaamavaihteluita. Vanajaveden säännöstelyllä on kielteisiä vaikutuksia, koska monien rehevien ja matalien lahtien umpeenkasvu on kiihtynyt.[7]

Voimalaitossäännöstelyssä pyritään käyttämään vesivoimaa arkipäivisin ja vähentämään sitä öisin ja viikonloppuisin. Lisäksi vettä varastoidaan järvialtaisiin syksyisin ja keväisin käytettäväksi talvella, kun energiantarve on suurinta. Säännöstelyn vuoksi vedenpinnat vaihtelevat näiden toimien mukaan siten, että suurimmat virtaamat ovat olleet talvella aiempaa suurempia ja vastaavasti kesällä pienempiä kuin muutoin. Melon voimalaitoksella keskivirtaama vaihtelee 300–400m³/sm³/s, mutta energiantuotannon säännöstelyn vuoksi vedenkulku voi olla vuorokausiakin pysähdyksissä.[13]

Säännöstelyluvissa järvien vedenpinnan korkeuksille on määritetty normaalioloissa sitovat ylä- ja alarajat. Pyhäjärven vedenpinnan korkeus on keskimäärin 77,2 metriä merenpinnan yläpuolella (mpy) vaihteluvälin ollessa 75,82–77,37 metriä mpy. Lempäälän eteläpuolella Korteselän kapeikossa vedenpinnan keskikorkeus on 79,3 metriä mpy ja siellä on vaihteluväli 78,00–79,80 metriä mpy. Vanajavedellä Vanajanselällä vedenpinnan keskikorkeus on 79,4 metriä mpy, mutta vaihteluväli on sama kuin Korteselällä.[14][15][16]

Padot ja voimalaitokset estävät kalojen liikkumista. Edellisten lisäksi on vielä muitakin patoja. Lempäälässä sijaitsee Myllyojassa pato, Tarpianjoessa sijaitsee Kortejärvellä pato ja vielä Oikkolanjoessa on pato.[7]

Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäjärven alapuolisen vesistön laskujoki Kokemäenjoki oli 1960–1980-luvuilla yksi Suomen kuormitetuimmista vesistöistä. Pyhäjärven muista vesistöistä keräämät ja siihen lasketut päästöt olivat yhdessä joenvarren päästöjen kanssa Kokemäenjoen alennustilan aiheuttajat. Viime vuosikymmeninä on kaikilla osa-alueilla tapahtunut huomattavia parannuksia, mutta luonnon tila paranee aiemmasta tilastaan pitemmällä viiveellä.[13]

Näsijärvestä Tammerkosken kautta laskevat vedet ovat hieman puhtaamat kuin Pyhäjärven vesi, koska sitä rasittavat Tampereen Viinikanlahden (200 000 asukasta) ja Raholan (60 000 asukasta) jätevedenpuhdistamojen päästöt. Pyhäjärven vedet eivät ole varsinaisesti reheviä, mutta niiden ravinnepitoisuuksissa on normaalia korkeampia arvoja. Vanajaveden suunnasta tulevat vedet saavat matkallaan pohjoiseen lisäkuormitusta sekä Lempäälästä ja Vesilahdelta että Pyhäjärveä ympäröivien maatilojen hajakuormituksesta. Täällä Pyhäjärvi on selvästi rehevöitynyt. Vanajaveden pohjoisosiin laskee Urjalan, Toijalan ja Valkeakosken jätevesipuhdistamojen vedet ja Valkeakosken teollisuuden puhdistetut jätevedet. Etelästä siihen saadaan kauempaa Hämeenlinnasta yhdyskunta- ja teollisuuspäästöjä. Vanajavesi on maatalousvaltaista seutua ja suuri osa sen hajakuormituksesta on maatilojen aiheuttamaa. Miemalanselältä Vanajavedelle olevalla alueella esiintyy kesäisin leväkukintoja. Kun pohjoisesta ja etelästä tulevat vedet sekoittuvat Nokianvirran kohdalla, virtaa Kokemäenjoen alajuoksulle lievästi rehevöityneen järven vettä. Näiden lisäksi Nokianvirtaan päästetään vielä Kullaanvuoren (26 900 asukasta) jätevesipuhdistamon jätevedet.[7][17][13]

Järvien tilaan on vaikuttavat vielä nykyäänkin aiempien vuosikymmenten teollistuminen ja tehomaatalous, koska niiden tuottamia ravinteita makaa järvien sedimenteissä ja ne aiheuttavat jatkuvasti sisäistä kuormitusta. Noin 40 % alueella tutkituista järvistä luokiteltiin ekologisen tilansa vuoksi hyvää alemmalla arvosanalla ja saman arvosanan saivat 84 % alueella luokitelluista joista. Heikoimmat arvosanat saivat Pyhäjärven suljetut lahtialueet, Nuutajärvi, Äimäjärvi ja alue Lepaanvirta-Miemalanselkä.[17]

Sameavetisenä järvenä on Vanajavesi maan parhaita luontaisia kuhavesiä.[18] Lisäksi Pyhäjärven–Vanajaveden alueella esiintyy Kokemäenjoen vesistön tapaan luonnonvaraisena toutainta, ja täällä sen kantaa tuetaan kalaistutuksin.[19][20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Vanajaveden–Pyhäjärven alue (35.2) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 10.2.2018.
  2. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  3. a b c SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 9.10.2016.
  4. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 64–66. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  5. a b c d Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, 1993. Liitekartta 1. Lounais-Suomi.
  6. a b c d e Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, 1993, s. 59–70.
  7. a b c d Yhteistyöllä parempaan vesienhoitoon, Länsi-Suomen ympäristökeskus, Vaasa, 2007, s. 56–57
  8. Otavan iso tietosanakirja. Yhdeksäs osa tse–visc, s. 959. Helsinki: Otava, 1965.
  9. SYKE: Koskenjoen valuma-alue, VALUE – valuma-alueen rajaustyökalu, viitattu: 28.1.2017
  10. a b c Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona, GTK, 2004, s. 157–166
  11. Järventausta, Kari: Kynäjalava Vanajavedellä, 2014. Suomen Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan ja Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri.
  12. Rajala, Juha: Kokemäenjoen tulvasuojelun historia, Porin kaupunki, 2013, s. 12–15
  13. a b c Happonen, Maiju: Tekopohjavesilaitoksen raakaveden PFOA-kontaminaatioriskin arviointi dynaamisen jokimallin avulla (PDF) (Diplomityö) 2015. Helsinki: Aalto-yliopisto. Viitattu 22.10.2016.
  14. Karttapaikka: Pyhäjärvi, Vesilahti (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.10.2019.
  15. Karttapaikka: Korteselkä (Vanajavesi), Lempäälä (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.10.2019.
  16. Karttapaikka: Vanajanselkä (Vanajavesi), Lempäälä (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.10.2019.
  17. a b Bonde, Anna & al.: Vesien tila hyväksi yhdessä, s. 62–63. RAPORTTEJA 57. Vaasa: Etelä-Pohjanmaan ELY, 2012. ISBN 978-952-257-559-3. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 22.10.2016).
  18. Kalapaikka.net: Vanajaveden reitin yhtenäislupa
  19. Luonnonvarakeskus: Toutain
  20. Luonnonvarakeskus: Atlas