Onkemäenjärvi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Onkemäenjärvi
Sijainti Vesilahti
Valtio Suomen lippu Suomi
Koordinaatit 61°15′18″N, 23°35′49″E
Pinnankorkeus 89,6 m [1]
Pinta-ala 0,2746 km² [2]
Rantaviiva 2,843 km [2]
Suurin syvyys 1,5 m [2]
Laskujoki Koskenjoki [1]
Järvinumero 35.290.1.002
Onkemäenjärvi

Onkemäenjärvi [1][2] on Pirkanmaalla Vesilahdella sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden–Pyhäjärven alueen Koskenjoen valuma-alueeseen.[2][1]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi on 700 metriä pitkä, 650 metriä leveä ja sen pinta-ala on 27 hehtaaria. Keskellä järveä on pieni luoto Ruohokari. Se on Koskenjoen läpivirtausjärvi, mutta siihen laskee muitakin ojia. Tärkein oja on Hirvijärveltä laskeva laskujoki, johon yhtyvät myös kolme lyhyempää pelto-ojaa ja pitkä Tupaniitynoja kaakonsuunnasta. Tupaniitynojan latvoilla sijaitsee Ahvenjärvi. Suoraan järveen laskevat lyhyet Jalajanoja kaakosta ja pelto- ja metsäoja luoteesta. Järven soistuneita pohjoisrantoja kiertää suon ja pellon välissä kuivatusoja, jonka molemmat päät laskevat järveen. Järven laskujoki on Koskenjoki, joka mutkittelee koko matkan savisten peltomaiden läpi laskien lopulta 17,2 metriä alempana olevaan Pyhäjärven lahteen, jota nimitetään Mantereenjärveksi. Joki virtaa alajuoksulla Koskenkylän läpi. Järven rantaviivan pituus on 2,8 kilometriä ja sen rannoista puolet ovat ruohottunutta avosuota ja loput kallioista ja metsäistä mäkimaata. Pellot reunustavat rantoja vain Leppinokassa kun taas muualla niiden alla on suojavyöhykkeet. Järven lähiympäristössä Onkemäen kylässä sijaitsee alle 10 maatilaa ja rannoille on rakennettu noin 10 vapaa-ajan asuntoa. Niille johtaa tiet kylän kautta kulkevalta yhdystieltä 13719. Järvi on luonnonsuojelualuetta, johon on liitetty myös maa-alueita järven pohjois- ja eteläpuolelta.[2][1][3]

Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven vedenlaatua esitetellään vuosina 2000, 2002, 2007 ja 2013 tutkitulla tiedolla. Järven pintavesi on ollut sameahkoa (keskimäärin 6,7 FNU), veden näkösyvyys on ollut keskimäärin 0,7 metriä ja vedenväri on ruskea (väriluku 110–200 mg(Pt)/l, keskiarvolla 148 mg(Pt)/l). Veden sähkönjohtavuus on keskimmäärin 5,7 mS/m, mikä on suomalaisessa järvessä normaali taso. Humuksen liukeneminen järven valumisvesiin on pääasiallinen syypää vedenväriin ja se myös muuttaa veden lievästi happamaksi. Järven pintaveden happamuustaso on ollut keskimäärin pH 6,5. Talvella happamuustaso on pH 6,3, mutta kesällä se kohoaa arvoon pH 6,6. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä (keskimäärin 0,23 mmol/l). Silloin järvi ei ole välittömässä vaarassa happamoitua. Järven vesi ei lämpötilakerrostu selvästi kesäisin ja talvisin. Pintaveden happipitoisuus on ollut kesäisin 5,3 mg/l, jolloin hapen kylläisyys oli 66%. Talvisin se on ollut 10,9 mg/l (kylläisyys 56%). Näiden arvojen perusteella voidaan järven happitilanne kokonaisuudessaan luokitella välttäväksi. Kun hapen määrä vähenee alusvedessä pohjan lähellä, aiheutuu siitä haitallisia seurauksia. Hapen vähennyttyä liian pieneksi, aiheuttaa se järvessä paikallisesti sisäistä kuormitusta. Sisäisessä kuormituksessa pohjan sedimenteistä liukenee takaisin veteen ravintoaineita ja metalleja, joiden pitoisuudet vedessä kasvavat. Päällysvedessä fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 43 µg/l, jolloin kesällä pitoisuudet ovat olleet keskimäärin 61 µg/l ja talvisin 24 µg/l. Typpipitoisuudet ovat olleet pintavedessä keskimäärin 895 µg/l (vaihteluvälillä 640–1300 µg/l). Järven ravinnetaso kohoaa kesäisin rehevöityneen järven tasolle.[2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1855-1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa järven nimi kirjoitettiin "Ongijärvi". Sen ympärillä oli jo tuolloin laajoja peltoja ja siihen oli merkitty kaksi taloa ja kolme torppaa. Järvi oli merkitty karttaa nykyistä paljon suuremmaksi. Erityisesti nykyiset suot olivat merkkitty avovedeksi. Järvi on ilmeisesti toimitettu järvenlasku. Järvi laske aiemmin Kortejärveen, joka on myöhemmin kuivatettu pelloksi ja metsäksi.[4]

Vuoden 1959 peruskartassa järven koillis- ja etelärannan suot olivat nykyistä laajemmat, joten järvi on niiltä osin soistunut. Sen jälkeen järvellä on tapahtunut vain vähäisiä muutoksia.[5][6][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kansalaisen karttapaikka: Onkemäenjärvi, Vesilahti (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 18.1.2017.
  2. a b c d e f g SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 18.1.2017.
  3. Kansalaisen karttapaikka: Onkemäenjärvi, Vesilahti (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 18.1.2017.
  4. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050773.jpg), 1855–1856
  5. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2114 06 Narva. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1959. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 18.1.2017)
  6. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2114 06 Narva. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 18.1.2017)
  7. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2114 06 Narva. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1993. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 18.1.2017)