Pyhäjärvi (Tampere)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pyhäjärvi
Pyhäjärvi valokuvattuna Ylä-Pispalasta länteen päin.
Pyhäjärvi valokuvattuna Ylä-Pispalasta länteen päin.

Pyhäjärvi
Koordinaatit 61.38107°N, 23.50773°E
Sijainti Vesilahti, Nokia, Tampere, Pirkkala, Lempäälä, Akaa
Valtio Suomen lippu Suomi
Pinta-ala 121,605 [1] km²
Pinnankorkeus 77,2 [2] m
Rantaviiva 450,266 [1] km
Suurin syvyys 50,16 [1] m
Keskisyvyys 5,499 [1] m
Tilavuus 0,66866 [1] km³
Laskujoki Nokianvirta [2]
Järvinumero 35.211.1.001
Lentokone laskeutumassa Anianselällä Pirkkalan lentokentälle. Ikkunasta aukeaa ilta-auringossa näkymä etelään kohti Alhonselkää ja Vesilahden kirkonkylää.

Pyhäjärvi [2][1] on Pirkanmaalla Vesilahdella, Nokialla, Tampereella, Pirkkalaalla, Lempäälässä ja Akaalla sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden-Pyhäjärven alueen Pyhäjärven alueeseen. Pyhäjärvi kuuluu Pyhäjärven lähialueeseen ja se on 39. suurin suomalainen järvi.[1][2][3]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöreittien risteyskohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäjärvi kuuluu Kokemäenjoen vesistöön ja se on tämän vesistön keskusjärvi. Pyhäjärven valuma-alue on 17 073 km² [4]. Vesi laskee Pyhäjärveen kahta reittiä. Pohjoisselälle tulee vedet Tammerkosken kautta Näsijärvestä (Näsijärven reitti), jonka valuma-alue on 7 642 km² [4]. Etelämpää Pyhäjärveen laskee Vanajavedeltä (Vanajaveden reitti), jonka valuma-alueen suuruus on 8 641 km² [4]. Jälkimmäiseen laskevat vielä idästä Längelmäveden reitti ja Hauhon reitti. Pyhäjärvi laskee Nokianvirran eli Emäkosken kautta Kuloveteen ja sieltä edelleen Kokemäenjoen kautta Pohjanlahteen.[1]

Yleiskuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven alueen suurimmalle kaupungille Tampereelle kuuluu Pyhäjärven pohjoisosan rantoja vähemmän kuin sen länsipuolella sijaitsevalle Nokialle, joka on kuntaliitosten myötä laajentunut lounaaseen Tottijärvelle asti. Se jakaakin Vesilahden kanssa Pyhäjärven länsirannat suurin piirtein puoliksi. Tampereen eteläpuolella sijaitseva Pirkkala jakaa Pyhäjärven itärannat Lempäälän kanssa. Akaalle jää Pyhäjärven eteläisimmistä osista jäljelle vain pieni osuus rantaa.[2][5]

Pyhäjärven muoto on pitkien niemien ja saarien erikokoisiin selkiin jakama pitkä ja kaarevan muotoinen järvi. Järven pituus on sen kaarevaa muotoa seuraten vajaa 50 kilometriä. Järven pohjoisosan jakaa kahtia suuri saari Luoto, jonka pohjoispäässä on Sotkan taajaman kohdalla alle 50 metriä leveä salmi. Saaren eteläpäässä kulkee toinen yli 50 metriä leveä salmi Kaivanto. Tampereen ja Pirkkalan väliin sekä valtatien 3 katkaisemana Pyhäjärveen aukeaa laaja kymmenen kilometriä pitkä ja kolme kilometriä leveä selkä. Tampereen kautta järveen laskee Tammerkosken kautta tähän järvenosaan Näsijärven vedet. Tammerkosken viereen laskee Viinikanoja ja, siitä vähän etelämmäksi, Vihioja vetensä. Tampereen ja Pirkkalan kaupunkien rajaojana toimii Härmälänoja. Tämän vesialueen kaikki rannat ovat pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta rakennettuja. Valtatie 3 lounaispuolelle jää seitsemän kilometriä pitkä ja enimmillään kolme kilometriä leveä järvenosa, jonka eteläinen osa on nimeltään Saviselkä. Nokialla ja Pirkkalankylää vastapäätä sijaitsee Pyhäjärven laskujoen Nokianvirran luusua ja sitä vastapäätä järveen laskee Savijoki. Pohjoisesta järveen laskee Vihnusjärven kautta Myllypuro ja Leppioja. Nokianvirtaan laskee suoraan Laajanoja pohjoisesta. Tämän järvenosan pohjoisrannat ovat lähes kaikki rakennettuja.[2][5]

Luodon ja etelämpänä sijaitsevien Avesaaren ja Palhon niemen väliin jää rikkonainen järvenosa, joka on niemien ja syvien lahtien rikkoma. Siinä sijaitsevat Luodon takana pieni Kaivannonselkä ja etelämpänä suuri Sorvanselkä. Luodon pohjoispuolella rantoja kiertää Sotkan taajamaa. Sorvanselästä länteen erottuu syvälle sisämaahan työntyvä osa, joka jää Vapalon saaren taakse. Sorvanniemen eteläpuolella sijaitsee Sorvan pieni taajama. Vapalon takana työntyy länteen Huhtaanselkä, joka päättyy luoteessa Lamminlahteen ja lounaassa Maivaselkään, jolla on perällä pitkä Jänijärven lahti. Tämän järvenosan rannat ovat peltovaltaisia. Vapalon eteläpuolelle jää pienempi Ruonanselkä.[2][5]

Avesaaren ja Salonsaaren eteen jäävät molemmilla noin kilometrin leveät salmet ja joiden välissä aukeaa suuri Säijänselkä. Se on kuusi kilometriä pitkä ja yhtä leveä. Siitä länteen työntyy Vakkalanselkä, jonne laskee Vassinjoki. Tämän alueen rannat ovat pääsääntöisesti peltomaata, joita kuitenkin rikkovat pienet mäkiset metsäsaarekkeet.[2][5]

Salonsaaren takana jatkuvat Kierimonsalmet, jotka aukeavat viljelysalueiden keskellä sijaitsevaan Toutoseen. Se on kahdeksan kilometriä pitkä selkä, joka on välillä jopa kaksi kilometriä leveä. Toutosen koillispuolelle jää kahden pitkän niemen väliin suuri lahdelma. Lounaaseen taas työntyy salmi, jonka takana aukeaa Sakaselkä ja jonka rannoilla sijaitsee Vesilahden kirkonkylä. Täältä voi jatkaa matkaa kaakkoon Kirkkolahteen tai luoteeseen Hintsasalmen kautta Laukonselälle. Laukonselältä pääsee etelään Alhonselälle, missä sijaitsee Narvan taajama ja jonne laskee Narvanjoki.[2][5]

Toutosen kaakkoispäähän, vajaa 100 metriä leveän Näppilänsalmen taakse, jää seitsemän kilometriä pitkä lahti, jossa on useita pienempiä selkiä ja niiden välissä jää kapeita salmia. Lahdenperä työntyy etelään päin ja siihen suuntaan mentäessä tulee ensimmäisenä vastaan Hulausjärvi, joka on kolme kilometriä pitkä ja alle kilometrin leveä. Himaussaaren kohdalla aukeaa länteen alle 100 metriä leveä Mantereenjärvelle johtava salmi, jonne laskee Koskenjoki. Himaussaaren eteläpuolelle jää pieni Sauvonselkä, josta voi jatkaa matkaa etelään kapeiden Rikalanjärven ja Sarkkilanjoen (salmi) kautta laajempaan Heinälahteen. Se muodostaa Pyhäjärvelle eteläisen perän. Kaikki rannat Toutosesta etelään ovat peltomaiden reunustamia.[2][5]

Toutosesta itään jää saaren ja mantereen väliin Hahkalanvuolle, jonka takana aukeaa Kirkkojärvi. Kirkkojärven pohjois- ja itärantoja kiertävät Lempäälän keskustaajaman asuinalueita. Kirkkojärven koillispäähän laskee Vanajaveden laskujoki Kuokkalankoski ja Kirkkojärven eteläpäähän laskee Hiidenvuolteelta Lempäälän kanava.[2][5]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonhistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkauden loppupuolella mannerjäätikön reunan peräännyttyä seudun pohjoispuolelle Itämeren vesi peitti Pyhäjärven altaan ja sen ympäristön. Vesi ulottui noin 80 metriä Pyhäjärven nykypinnan yläpuolelle. Maankohoamisen seurauksena ympäristön pinnanmuodot nousivat ylemmäksi ja korkeimmat kohdat nousivat vedenpinnan yläpuolelle. Lopulta nykyinen järviallas, missä oli syvempää kuin muualla, erottui merenlahdeksi, joka kuroutui erilleen Itämerestä noin 9000 vuotta sitten. Kuroutumishetkestä alkaen järven laskukynnys on sijainnut nykyisellä paikallaan Nokianvirran uomassa. Kuroutumisen jälkeen maankuori on maankohoamisen epätasaisuudesta johtuen kallistunut kaakkoon päin, jonka vuoksi vedenpinta on kohonut lähes koko järven alueella. Voimakkainta vedennousu on ollut järven eteläpäässä, missä vedenpinta on noussut useita metrejä. Samalla, kun vedenpinta nousi, laajeni järviallas etelään ja tässä hitaassa tulvassa syntyivät Vesilahden ja Lempäälän matalat selät.[6]

Kuroutumisajankohdan aikoina Längelmäveden, Roineen ja Mallasveden vedet laskivat Pyhäjärven koillisosaan Kaukajärven kautta Viinikanlahteen. Tämä virtausuoma kuivui jo varhain ja uusi virtausuoma aukesi Valkeakoskelle 7500 vuotta sitten. Näsijärvi ei aluksi laskenut Pyhäjärveen vaan se laski Pohjanlahteen pohjoista Lapuanjokea myöden. Maan kallistumisen vuoksi Näsijärven eteläpää tulvi Pispalanharjun reunan yli ja puhkaisi Tammerkosken harjun matalimpaan kohtaan. Puhkeaminen on ollut raju, koska Näsijärven vedenpinta laski pari metriä ja Pyhäjärven vedenpinta vastaavasti kohosi pari metriä. Tulva hukutti alleen matalia rantoja ja soita. Niistä löydettyjen jälkien perusteella on kyetty ajoittamaan puhkeamisajankohta noin 7500 vuotta sitten.[6]

Pyhäjärvi on ollut siis järvenrannikkoa 6 000 vuotta sitten vallinneen lämpökauden aikana, jolloin Etelä-Suomessa tavattiin runsaasti jaloja lehtipuita. Esimerkkinä voidaan mainita nykyään uhanalainen kynäjalava, jota esiintyy erityisesti Vanajaveden Valkeakoskella.[7]

Lähihistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1700-luvulla Pyhäjärven pohjoisrannat olivat pääasiassa metsää, mikä näkyy selvästi vuoden 1758 isojakokartassa. Täällä tilanne muuttuu, kun Tampereen kaupunki perustetaan vuonna 1779 ja rantoja otetaan asumis- ja teollisuuskäyttöön. Seudulla oli ennen kaupungin perustamista muutama talo, joista vuonna 1690 perustettu Hatanpään kartano oli huomattavin ja Pyynikillä sijainnut talo oli toinen. Näiden peltomaat sijaitsivat Tammerkosken rannoilla ja Hatanpäänniemellä.[8]

Järvialueella on liikennöinyt muun muassa Hopealinjan vesibussireitti [9].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäjärvi

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 16.10.2016.
  2. a b c d e f g h i j k Kansalaisen karttapaikka: Pyhäjärvi, Vesilahti (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.10.2016.
  3. JärviWiki: Suurimmat järvet, viitattu 16.10.2016
  4. a b c JärviWiki: Pyhäjärvi, viitattu: 24.10.2016
  5. a b c d e f g Kansalaisen karttapaikka: Pyhäjärvi, Vesilahti (sijainti ilmavalokuvassa) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.10.2016.
  6. a b Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona, GTK, 2004, s.164–165
  7. Järventausta, Kari: Kynäjalava Vanajavedellä, 2014. Suomen Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan ja Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri.
  8. Tampereen kaupunki: Tampereen keskustan rantojen käytön historiaa 1700-luvulta lähtien, 2013, s.4–5 (kartat)
  9. Juha Drufva: Hopealinja kokeilee paikallista biopolttoainetta KU Viikkolehti. 30.17.2012. Viitattu 22.1.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]