Tuulosjärvi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuulosjärvi
Sijainti Nokia (Tottijärvi), Vesilahti
Valtio Suomen lippu Suomi
Koordinaatit 61°20′24″N, 23°21′47″E
Pinnankorkeus 117,2 m [1]
Pinta-ala 0,24857 km² [2]
Rantaviiva 2,623 km [2]
Suurin syvyys 6,8 m [3]
Tilavuus 0,000589 km³ [3]
Valuma-alue 3,6 km² [3]
Laskujoki Ylisentyrynoja [1]
Järvinumero 35.219.1.001
Tuulosjärvi

Tuulosjärvi [2][1] on Pirkanmaalla Nokian Tottijärven ja Vesilahden rajalla sijaitseva erämaajärvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden–Pyhäjärven alueen Pyhäjärven alueeseen. Tuulosjärvi on osa Vastinjoen valuma-aluetta.[2][1]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi on 800 metriä pitkä, 600 metriä leveä ja sen pinta-ala on 25 hehtaaria. Se sijaitsee moreenimaaston painaumassa, mutta vajaa puolet sen alavista rannoista ovat suota. Järvessä on kaksi ojaa, joista suurin on 60 metriä pitkä ja pienempi alle 30 metriä pitkä ja samalla hyvin kapea. Huomattavin tulo-oja on Hurusuntinoja, joka laskee järven eteläpäähän. Ojan latvat sijaitsevat aivan Suonojärven rantojen tuntumassa. Järveen laskee vielä noin kymmenen muutakin metsä- ja suo-ojaa, joista enemmistö tuo järveen Paunukorven kuivatusvesiä. Järven laskuoja lähtee järven itäpäästä ja juoksee Kolunkulman maatalojen peltojen läpi Ylisentyrynojana. Se yhtyy lopulta Kallasojaan, jonka nimi muuttuu Kallaskosken jälkeen Sakkoonojaksi ja vielä alempana Vassinjoeksi. Valuma-alueen koko suhteutettuna järven tilavuuteen selittää veden nopean vaihtumisen. Veden laskennallinen viipymä järvessä on 240 vuorokautta. Järven rantaviivan pituus on 2,6 kilometriä. Luoteisrannat ovat suota ja ilmeisesti suo-ojista johtuu pohjoisosan rehevät vesikasvustot. Eteläosan kasvustot voidaan selittää Hurusuntinojasta. Järven pohjoisranaan on rakennettu yksi vapaa-ajan asunto, jonne johtaa tie yhdystieltä 2992 Joenpohjan luoteispuolelta. Eteläosan Kotaniemen kalliolla sijaitsee Nokian ja Vesilahden välisen rajan pyykki.[2][1][4]

Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven vedenlaatua on tutkittu ainakin vuosina 1978 ja 1995. Vedenväri on hyvin ruskeaa humusvettä, joka on sameaa. Valuma-alueen suot laskevat veden happamuustasoa, mutta järven puskurikyky happamoitumista vastaan on kuitenkin tyydyttävä. Järven happitalous on ollut tyydyttävällä tasolla. Happea on kulunut humusjärvien tapaan myös pintavesissä, mutta huonoin tilanne on pohjan lähellä, mistä happi oli kulunut vuonna 1995 lähes kokonaan loppuun. Talvella 1978 alitti veden fosforipitoisuus vielä rehevien vesien raja-arvon, joka on 30 mikrogrammaa litrassa vettä (µg/l). Kuitenkin talvella 1995 fosforipitoisuus ylitti rehevien järvien raja-arvon. Koska kesällä ravinnepitoisuudet tavallisesti kasvavat talven tasosta, voidaan järvi pitää rehevöityneenä järvenä. Järvi soveltuu virkistyskäyttöön tyydyttävästi.[3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1855−1856 kootussa Kalmbergin kartastossa järven nimi kirjoitettiin ”Tulusjärvi”. Kartassa itse järvi vaikuttaa autiolta, mutta sen laskuojan varrella sijaitsi kolme torppaa.[5]

Vuoden 1954 peruskartassa järven pohjoispään suota oli jo ojitettu, mutta Hurunsuntinoja ja järven oma laskuoja näyttävät luontaisilta puroilta. Järvelle ei johtanut silloin tietä. Vuoden 1975 kartassa olivat tärkeimmät ojitukset jo tehty. Järven luoteipuolelta ohitti metsätie järven ja siitä oli rakennettu pistotie järven pohjoisrantaan. Tien päässä oli nyt vapaa-ajan asunto.[6][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Karttapaikka: Tuulosjärvi, Nokia (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  2. a b c d e SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 8.1.2017.
  3. a b c d Tuulosjärvi 05.01.2015. Tampere: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 8.1.2017.
  4. Karttapaikka: Tuulosjärvi, Nokia (sijainti ilmavalokuvassa) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
  5. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050771.jpg), 1855–1856
  6. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2123 01 Rämsöö. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1954. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 8.1.2017)
  7. Vanhat painetut kartat: Peruskartta 1:20 000. 2123 01 Rämsöö. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1975. Kartta Vanhat painetut kartat-palvelussa (JPG) (viitattu 8.1.2017)