Heinijärvi (Nokia, itäinen)
| Heinijärvi (itäinen) | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Nokia |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Pyhäjärven alue (35.21) |
| Laskuoja | oja Ylisenjärvenlammiin [1] |
| Järvinumero | 35.212.1.010 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 149,1 m [1] |
| Rantaviiva | 0,982 km [2] |
| Pinta-ala | 0,02598 km² [2] |
| Tilavuus | 0.000070 km³ [3] |
| Suurin syvyys | 7 m [3] |
| Valuma-alue | 6,4 km² [3] |
 Heinijärvi (itäinen) |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Heinijärvi [1][2] on Pirkanmaalla Nokialla toinen vierekkäin sijaitsevista järvistä, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden–Pyhäjärven alueen Pyhäjärven alueeseen. Läntinen Heinijärvi on osa Laajanojan valuma-aluetta.[1][2]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järven pituus on 300 metriä, leveys 150 metriä ja sen pinta-ala on 2,6 hehtaaria. Yhdystie 13791 kulkee järven länsipuolitse ja tien toisella puolella sijaitsee läntinen Heinijärvi. Järviä kutsutaan kartoissa yhteisnimellä Heinijärvet ja ne ovat yhteydessä toisiinsa tien alittavalla ojalla. Itäinen järvi kuuluu Laajanojan valuma-alueeseen vaikka läntinen järvi kuuluu Matalusjoen valuma-alueeseen. Itäinen Heinijärvi sijaitsee ojittamattoman suoalueen eteläreunalla, jossa sen rantaan laskeutuu kallioinen mäki. Siinä on kaksi vesiallasta, jotka ovat yhteydessä toisiinsa kapean salmen välityksellä. Länsialtaassa sijaitsee saari. Järveen laskee kaksi ojaa, joista Porrasjärven laskuoja on tärkeä. Heinijärven oma laskuoja lähtee tulo-ojan läheltä järven itäpäästä ja mutkittelee luontaisena Ylisenjärvenlammiin. Veden laskennallinen viipymä järvessä on 16 vuorokautta. Sen rantaviivan pituus on kilometri ja se on autio. Järvi on keskeltä verrattain syvä, mutta sen rannat ovat matalia ja paikoin ruohottuneita. Järven länsipään ylittää korkeajännitelinja. Yhdystien lisäksi itärannan ohittaa kävelypolku, joka johtaa tieltä Porrasjärvelle.[1][2][4]
Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itäisen Heinijärven vedenlaatua on tutkittu vuosina 1988, 1991–1996 ja 1999–2015, koska se valittiin vuonna 1991 mukaan valtion happamoituneiden vesistöjen tutkimusprojektiin. Alueen järvet olivat 1980–1990-lukujen vaihteessa erittäin happamia. Sekä Ruokejärven että Kalliojärven kalkitukset pääasiassa 2000-luvulla ovat parantaneet myös Heinijärven tilannetta. Kalkitukset ovat nostaneet veden pH-arvoja hieman, mutta vesi on edelleen hapahko. Kalkituksien vuoksi järven puskurikyky happamoitumista vastaan parani väliaikaisesti tyydyttävälle tasolle, mutta on sen jälkeen heikentynyt välttävälle tai heikolle tasolle. Veden ravinnepitoisuudet riippuvat säästä ja vuodenajoista. Ne ovat yleensä karun tai lievästi rehevöityneen järven tasoa. Heinijärven happitalous on huonompi kuin valuma-alueen yläpuolisilla suuremmilla järvillä. Heinjärvi lämpötilakerrostuu talvisin ja alusvedessä on silloin yleensä happikato. Hapen kemiallinen kuluminen on ollut voimakasta koko järven vesimassassa, mikä on heikentänyt myös päällysveden tilannetta. Järven virkistyskäytön arvosana on tyydyttävä.[3]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka läntinen Heinijärvi muodostaa nykyään erillisen vesialtaan, on näillä järvillä selvästi yhteinen historia. Ennen järvenlaskua Heinijärven laskuoja oli sama kuin itäisen Hienijärven laskuoja. Vanhoissa rekognosointikartoissa vuosilta 1776–1805 näkyy järvi Kuloveden kartassa. Siinä järven muoto on piirretty nykyisen kaltaiseksi ja siitä on piirretty ojat itään ja luoteeseen. Tämän kartan mukaan järvi olisi laskenut kahteen suuntaan eli se olisi ollut bifurkaatiojärvi. Kalmbergin kartastossa vuodelta 1855–1856 järven rantaviiva piirrettiin yhtenäisenä kuin läntinen ja itäinen järvi olisivat olleet yhtenä järvenä. Sillä oli tuolloin vain yksi nimi ”Heinijärvi”. Tässä kartassa sen ainoa lasku-uoma johti Yliseenjärvenlammiin. Näistä kartoista on mahdotonta päätellä järvenlaskun ajankohta, mutta se on kuitenkin tapahtunut kauan ennen 1900-lukua.[5][6]
Korkeajännitelinja on merkitty jo vuoden 1953 peruskarttaan ja Nokian ja Pinsiön yhdistänyt maantie näkyy vuoden 1960 kartassa. Samassa yhteydessä läntinen Heinijärvi sai pohjoisrannallensa retkimajan. Vuoden 1975 karttaan oli piirretty toinenkin Nokialta tuleva tie, joka yhtyi järvien eteläpuolella toisiinsa.[7][8][9]
Järven länsipään vesiallas [1] tai koko itäinen Heinijärvi [10] kuuluu Natura 2000-verkoston Kaakkurinjärviin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Heinijärvi, Nokia (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ a b c d e Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 29.10.2016.
- ↑ a b c d Heinijärvet 11.02.2016. Tampere: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 29.10.2016.
- ↑ Heinijärvi, Nokia (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050771.jpg), 1855-56
- ↑ Rantatupa, Heikki: Kulovesi, Rekognosointikartat 1776-1805
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2123 06 Ylöjärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1953. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 29.10.2016)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2123 06 Ylöjärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1960. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 29.10.2016)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 2123 06 Ylöjärvi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1975. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 29.10.2016)
- ↑ Ympäristöhallinto: Kaakkurijärvet, viitattu 28.10.2016
Pyhäjärvi • Kulovesi • Jokisjärvi • Teernijärvi • Vihnusjärvi • Tottijärvi • Alinenjärvi • Järvenjärvi • Ylinenjärvi • Tuulosjärvi • Hätikkäjärvi • Sanasjärvi • Otajärvi • Kalliojärvi • Taulajärvi • Ruokejärvi • Juojärvi • Kivikesku • Toivasjärvi • Porrasjärvi • Kyynijärvi • Murtoonjärvi • Kirstuanjärvi • Iso-Ahvenisto • Iso-Tappuri • Launiasjärvi • Koukkujärvi • Oksilammi • Ruutana • Siukolanjärvi • Juottojärvi • Hangaslammi • Ylinenjärvi • Heinijärvi • Haukijärvi • Korpijärvi • Heinijärvi • Pitkälammi • Jouttijärvi • Ylisenjärvenlammi • Hangaslammi • Vähäjärvi • Lilträskinjärvi • Iso Kakkurijärvi • Kahtalammi • Haukijärvi • Pieni Porrasjärvi • Pieni-Tappuri • Kiimalammi • Paskolampi • Pieni Koukkujärvi • Ylisenlammi • Jänninjärvi • Pikku-Matalus • Pannukakko