Loimijoen valuma-alue

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Loimijoen valuma-alue (vesistöaluetunnus 35.9) on Kokemäenjoen vesistössä sijaitseva ensimmäisen jakovaiheen valuma-alue, jonka pinta-ala on 3 138,36 neliökilometriä. Alueen järvisyys on 2,74 %. Se käsittää Kokemäenjoen vesistössä valuma-alueen, jonka laskujoki Loimijoki yhtyy Kokemäenjokeen Huittisissa. Valuma-alueella on yli 195 yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea.[1][2][3][4]

Seuraavassa on esitetty kooste valuma-alueen vesistöistä ja niiden yhteydestä toisiinsa. Esittelyn päälähteenä on valtionhallinnon OIVA-tietokanta. Tekstissä olevien linkkien takaa löytää asian perustelevat lähteet.[1]

Jakautuminen osa-alueisiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loimijoen valuma-alue jakautuu yhdeksään toisen jakovaiheen osa-alueeseen. Osa-alueet ovat numerointijärjestyksessä lueteltuina [3]

  • Jokivarren ja yläpuolisen järvireitin lähivaluma-alueen muodostavat toisen jakovaiheen osa-alueet:
    • Loimijoen alaosan alue (35.91)
    • Loimijoen yläosan alue (35.92)
    • Pyhäjärven alue (35.93)

Kolme ensimmäistä osa.aluetta (35.91, 35.92, 35.93) muodostavat Loimijoen jokivarren ja joen lähdejärven ympäristön lähivaluma-alueineen. Muut toisen jakovaiheen valuma-alueet voidaan nimetä niiden laskujoen mukaan. Vain suurimmat joet luetteloidaan toisessa jakovaiheessa omana nimikoituna valuma-alueenaan. Niistä Punkalaitumenjoen (35.94), Kourajoen (35.95), Kojonjoen (36.96), Jänhijoen (35.97) ja Niinijoen (35.99) valuma-alueet laskevat Loimijokeen ja Turpoonjoen (35.98) valuma-alue laskee Pyhäjärven alueeseen.

Vesistöt osa-alueittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunkin Loimijoen valuma-alueen osa on esitelty lähtien liikkeelle laskujoen alajuoksulta ja edeten joenvartta pitkin latvavesiin asti. Suluissa olevat luvut tarkoittavat vesistöalueen numerointia, etäisyyttä laskujokensa suistosta tai valuma-alueen pinta-alaa. Muita tietoja voi etsiä joen omasta artikkelista.

Loimijoen alaosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loimijoen alajuoksua Huittisissa

Loimijoen alaosa on 49 kilometriä pitkä ja sen alue ulottuu joen suistosta Alastaron yläpuolella olevaan Kojonjoen yhtymäkohtaan. Alueen sivuhaarojen valuma-alueilla sijaitsee 22 järveä ja niiden lisäksi muutama tekolampi ja Kiltajärven patoallas.

Osa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alue voidaan jakaa pienempiin alueisiin.

  • Loimijoen suualue (35.911)
  • Pukinojan valuma-alue (35.915)
  • Jokisivun alue (35.912)
  • Paukkionojan valuma-alue (35.919)
  • Matkusjoen valuma-alue (35.918)
  • Rutavan alue (35.913)
  • Kärväselänjoen valuma-alue (35.917)
  • Vampulan - Alastaron alue (35.914)
  • Hanhijoen valuma-alue (35.916)

Alajuoksulta yläjuoksulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punkalaitumenjoki (4 km, 435 km²) on yli 53 kilometriä pitkä joki, jolla on seitsemän suurempaa sivujokea. Näistä kahdella on 85 km² ja 64 km² suuruiset valuma-alueet. Valuma-alueella on vain kahdeksan järveä, jotka ovat Vehkajärvi, Aukanjärvi, Latvajärvi, Kuulammi, Venäjänlammi, Sammakkolammi, Huhkalanlammi ja Ahvenuslammi. Loimijoen ja punkalaitumenjoen yhtymäkohdassa sijaitsee Huittisten keskustaajama.

Pukinoja (6 km, 35 km²) on 16 kilometriä pitkä oja, joka laskee Punkalaitumenjoen kanssa rinnakkaisesta suunnasta. Sen latvat sijaitsevat Huhtamossa asti. Seuraava Suittioja (14 km, 18 km²) on verrattain lyhyt oja. Paukkionoja (18 km, 20 km²) on 5 kilometriä pitkä oja, joka tuo Suvisuon vettä.

Kourajoki (19 km, 228 km²) on yli 45 kilometriä pitkä joki, jolla on kolme suurempaa sivujokea. Näistä kahdella on 54 km² ja 75 km² suuruiset valuma-alueet. Alueella on kolme pientä järveä, jotka ovat Leppijärvi (itäinen), Leppijärvi (läntinen) ja Lampijärvi.

Matkusjoki (27 km, 67 km²) on 11 kilometriä pitkä joki, joka rajautuu Säkylänharjuun. Niin tekee myös Kärväselänjoki (28 km, 43 km²), joka pienempänä vain 7 kilometriä pitkä. Joet yhtyvät Loimijokeen 400 metrin välein. Noin kilometrin verran yläjuoksulle päin sijaitsee Vampulan kirkonkylällä Sallilankosken voimalaitos, jonka pato muodostaa taakseen Kiltajärven patoaltaan.

Hanhijoki (38 km, 89 km²) on 20 kilometriä pitkä joki, jolla on kaksi suurempaa joenhaaraa. Pohjoinen haara laskee Virttaalta saaden vetensä Virttaankankaalta. Yläjuoksulla haaraa kutsutaan Sepänojaksi ja ennen yhtymäkohtaa taas Virtaojaksi. Eteläinen haara on nimeltään Hanhijoki ja sen lähteenä voidaan pitää Myllylähdettä. Lampi on tosiaan lähde ja se on aikanaan padottu myllyn toiminnan parantamiseksi. Valuma-alueen eteläpuoli päättyy Oripään lentokentälle.

Niinijoki (46 km, 223 km²) on 46 kilometriä pitkä joki, joka laskee Loimijokeen noin 1,5 kilometriä Alastaron yläpuolelle. Sillä on kaksi suurempaa sivuhaaraa, jotka ovat Sulajoki ja Lappijoki. Joen valuma-alue sijaitsee Loimaan sisällä ja sen latvat ulottuvat Kosken rajalle saakka. Siihen kuuluu vain kolme luonnollista järveä: Pappistenjärvi, Pikkujärvi (Loimaa) ja Hevonlinnanjärvi. Loput vesistöt ovat hiekanotossa syntyneitä lampia. Hiukan Niinijoensuusta alavirtaan Loimijoen varressa on Alastaron keskustaajama.

Kojonjoki (myös Koenjoki, Koijoki, (49 km, 446 km²) on 70 kilometriä pitkä joki, joka laskee Loimijoen ala- ja yläosan rajalle noin neljä kilometriä Alastaron kirkolta yläjoelle ja itään. Sillä on yksi suurempi sivuhaara Onkijoki. Siihen kuuluu seitsemän pientä järveä: Ahvenlammi, Halinanlammi, Sokealammi, Raitoonlammi, Valijärvi, Kiipunjärvi ja Koijärvi.

Loimijoen yläosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loimijoen yläosan alue on 48 kilometriä pitkä ja se alkaa Alastaron yläpuolelta Kojonjoen yhtymäkohdasta ja päättyy Pyhäjärven luusuaan. Ympäristöhallinnon tietokannan mukaan alueen todellinen päättymiskohta sijaitsee Forssan kaupungilla noin viisi kilometriä alajuoksulle päin luusuasta. Alueella on 35 järveä.

Osa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alue voidaan jakaa pienempiin alueisiin.

  • Haitulan alue (35.921)
  • Kärrynojan valuma-alue (35.928)
  • Petäjoen valuma-alue (35.927)
  • Loimaan alue (35.922)
  • Ypäjoen valuma-alue (35.924)
  • Kuusjoen valuma-alue (35.926)
  • Jokioisen alue (35.923)
  • Haapajoen valuma-alue (35.925)

Alajuoksulta yläjuoksulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kojonjoen yläpuolelle laskevat pienet ojat Kyrönoja (52 km, 10 km²) ja Kärrynoja (53 km, 11 km²). Näiden valuma-alueilla ei ole suuria luonnollisia vesistöjä.

Petäjoki (61km, 63 km²) on 21 kilometriä pitkä joki, jonka valuma-alue jää Loimijoen ja Niinijoen väliin. Petäjoen latvat ulottuvat Öksysuolle saakka. Petäjoen suurin sivuhaara on Pempunoja. Petäjoen suuta vastapäätä Loimijoen varressa on entisen Loimaan kunnan keskustaajama Hirvikoski ja siitä vähän yläjuoksulle päin Loimaan keskustaajama.

Ypäjoki (76 km, 59 km²) on 11 kilometriä pitkä joki, jonka suurin sivuhaara on Haaranoja. Ypäjän kylän tienoilla joki haarautuu nimettömästä lammesta lähtien latvaojiksi. Joen sivuhaaroja ovat muun muassa Korvenoja, Lautakatonoja ja Hauenkuononoja. Äijälammi laskee Ypäjokeen ensin Letkunojan ja sitten Haaranojan kautta.

Kuusjoki (78 km, 69 km²) on 14 kilometriä pitkä joki, jonka valuma-alueella on lähes vain peltomaata eikä yhtään järveä. Siitä yläjuoksulle päin on Ypäjän keskustaajama Perttula.

Ennen Haapajokea Loimijokeen yhtyy vain pieniä ojia: Suo-oja (85 km, 14 km²), Alhonoja (86 km, 9 km²) ja Varsanoja (87 km, 13 km²).

Haapajoki (91 km, 57 km²) on 14 kilometriä pitkä joki, jonka lähteenä on pääasiassa Torronsuon reuna-alueet. Ainoa luontainen avovesi on pieni Hirvilähde, josta sivuhaarasta Haaranoja saa alkuunsa. Joen uoma on sen keskijuoksulla poikkeuksellisen leveä.

Lintupajun luhdassa Jokioisilla Loimijokeen yhtyvä Jänhijoki (94 km, 200 km²) on 27 kilometriä pitkä joki, jonka valuma-alueella on 29 järveä. Yläjuoksulla joki saa vetensä epätasaiselta Tammelan ylängöltä, jossa on 22 järveä ja paljon suomaata. Alajuoksulla joki halkoo savimaita ja täällä järvet sijaitsevat enimmäkseen harjuihin syntyneissä supissa. Yläjuoksulla ylin kokoava järvi on Kuivajärvi, johon laskevat Valkjärvi, Suopohjanlammi, Kyynäräjärvi, Pikku-Pakonen, Iso-Pakonen, Saloistenjärvi ja Kuuliaislammi. Kuivajärvi laskee kahta uomaa myöten Heinijärveen, joka on seuraava kokoava järvi. Läntiseen lasku-uomaan yhtyy Pikku-Kiimalammin ja Forssan Kiimalammin lasku-uoma. Itäinen lasku-uoma virtaa Tammelan Kiimalammin ja Mustalammin läpi. Heinijärveen laskevat omia lasku-uomiaan pitkin Luolalammi, Korpipohjanen ja Suopohjanen. Yhteistä lasku-uomaa käyttävät Hylönjärvi, Iso-Näkiäinen, Pikku-Näkiäinen, Sammakkolammi ja ehkä Kaipiaislammi. Heinjärvestä laskee Heinijoki Jänijärveen, joka on Jänhijoen lähdejärvi. Heinijokeen yhtyy Särkijärven laskuoja. Loput järvet sijaitsevat savikkomailla Jänhijoen alajuoksun varrella. Näistä vain Setälänlammi on savikoiden järvi ja loput järvet Enttu, Koivistonlammi, Laikkalammi, Rehtijärvi ja Yöninlammi sijaitsevat harjujen yhteydessä.

Loimijoen yläjuoksu kulkee Jokioisten ja Forssan keskustojen läpi. Loput Loimijoen yläjuoksun järvistä sijaitsevat Loimijokeen laskevien ojien varrella tai joen välittömässä läheisyydessä. Näitä ovat Linikkalanlammi, Mäkilammi, Särkilammi ja Teerikiimalammi. Valuma-alueen virallinen raja sijaitsee Forssan kaupunkialueen sisällä. Tässä esityksessä se kuitenkin jatkuu Pyhäjärven luusuaan asti ja tämän osuuden varrella sijaitsee Loimalammi.

Pyhäjärven alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäjärven alueen kaksi keskusjärveä ovat Pyhäjärvi ja Kuivajärvi. Pyhäjärven alueeseen ei pohjoisen harjujakson alueelta laske merkittäviä ojia. Idästä laskee Saarensalmen kautta suurin osa Pyhäjärveen tulevasta valumasta, mikä on peräisin Kuivajärvestä. Kuivajärven pohjoispuolen vedet laskevat järveen Myllyjoen kautta ja eteläpuolelta ne laskevat Turpoonjoen kautta. Pyhäjärven alueella on 8 järveä tai lampea ja Myllyjoen valuma-alueella niitä on yli 70.

Osa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alue voidaan jakaa pienempiin alueisiin.

  • Vaihiojan valuma-alue (35.936)
  • Teuronjoen valuma-alue (35.934)
  • Myllyjoen alue (35.932)
  • Pehkijärven alue (35.933)
  • Kaukjärven valuma-alue (35.935)
  • Oksjoen valuma-alue (35.937)
  • Pyhäjärven - Kuivajärven alue (35.931)
  • Kalliojärven valuma-alue (35.938)

Alueen kuvailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäjärveen laskee muutama pieni laskuoja. Niin sanottu Kalliojärven valuma-alueen keskusjärvi Kalliojärvi on kuivatettu pelloksi 1950-luvulla. Sen ohittavaan vesistöjärjestelyyn kertyy Pyhäjärven lounaispuolelta Torronsuolta kertyvät vedet. Täällä on jäljellä suoksi laskettu Talpianjärvi ja Torronsuon itä- ja eteläpuolella sijaitsevat metsälammet Kaitalammi, Karstonlammi, Kolmikkaanjärvi, Niinilammit ja Paskolammi. Myllyjoen valuma-alueen yksityiskohtia on kuvailtu omassa artikkelissa.

Pääartikkeli: Myllyjoen valuma-alue

Turpoonjoen valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turpoonjoen valuma-alue käsittää laajahkon Ilmetynjoen valuma-alueen, Turpoonjoen alueen sekä Liesjärven alueella olevat vesistöt. Valuma-alueen pinta-ala on 238 km² ja siihen kuuluu yli 60 järveä tai lampea. Niitä on esitelty omassa artikkelissaan.

Pääartikkeli: Turpoonjoen valuma-alue

Osa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alue voidaan jakaa pienempiin alueisiin.

  • Ilmetynjoen valuma-alue (35.984)
  • Turpoonjoen alue (35.981)
  • Tapolan - Kyynärän valuma-alue (35.987)
  • Kauhaojan valuma-alue (35.985)
  • Liesjärven alue (35.982)
  • Mustajoen valuma-alue (35.986)
  • Salkolanjärven valuma-alue (35.983)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 5.2.2015.
  2. Loimijoen valuma-alue (35.9) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 10.2.2018.
  3. a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  4. Rajala, Juha: Kokemäenjoen tulvasuojelun historia, 2013, s.3